Don't let a moment go by, nothing can stop us tonight

Guinnevere-hun & Becky-hun!

Kennethin (Barbie <3 Ken) vaatetusta jälleennäkemisen osalta. Vai reboundin?!

* *

Nyt, kun Kenneth oli jälleen päässyt pokerinpelaamisen makuun, hän halusi ostaa itselleen uuden puvun. Se oli kuitenkin huomattavasti vaikeampaa, kuin hän olisi edes osannut kuvitella. Hän oli kiertänyt lähes kaikki mahdolliset (ja mahdottomatkin) kaupat edellisenä päivänä Oliven kanssa Devon Streetin lähistöltä, mutta mitään sopivaa pukua ei ollut löytynyt. Kenneth oli ehkä hieman liiankin kiintynyt Espanjasta ostamaansa Armanin pukuun, joka kuitenkin tätä nykyä oli jo parhaat päivänsä nähnyt, eikä sen puolesta enää kelvannut ainoaankaan kasinoon. Jo pelkkä sisäänpääsy vaati moitteettoman ulkokuoren, ja suurin osa tästä koostui juuri oikeasta puvusta. Käytyään jälleen yhden pikkukaupan kotinsa läheltä lävitse Kenneth huokaisi raskaasti ja potkaisi kiven edessään kauemmaksi. Kuinka vaikeaa yhden puvun etsiminen saattoi olla? Paikallinen ompelijakin oli luvannut puvun valmiiksi vasta muutaman viikon päästä, eikä Kenneth halunnut pitää niin pitkää taukoa pelaamisessa. Hänen olisi pakko saada ostettua puku mahdollisimman nopeasti. Puhelin alkoi väristä taskussa, Kenneth kaivoi kapineen käteensä. Oikeastaan ei yllättänyt nähdä Oliven nimeä näytöllä.
"Mä tiedän mitä oot kysymässä ja ei, en oo vieläkään löytänyt", Kenneth puuskahti.
Hän kuunteli hetken aikaa sisarensa neuvoja ja opastusta, puolet kuitenkin meni ohi korvien. Jossain vaiheessa sana tai kaksi tarttui Kennethin tajuntaan, mutta siihen kaikki sitten jäikin.
"Kuunteletko sä mua ollenkaan?" Olive kysyi lopulta.
"Enpä oikeastaan", Kenneth myönsi, päättäen kuitenkin keskittyä paremmin sisareensa.
"Ajattelitko sä edes, että voisit käydä Loveressa? Siellä olis Armaneja", Olive kuittasi.
Niin - tosiaan. Miksei Kenneth ollut edes ajatellut moista? Viimeaikaisimmat pokerivoitot olivat tuoneet Kennethille niin paljon ylimääräistä käyttörahaa, että hänellä todella saattaisi olla varaakin käydä ostamassa itselleen Armanin puku. Jokin suhteellisen samanlainen - joskaan ei yhtä nuhjuinen - joka hänellä tälläkin hetkellä oli kotona pukupussissa.
"Susta tais kerrankin olla hyötyä, pikkusisko", Kenneth naurahti.

Lopetettuaan puhelunsa Oliven kanssa Kenneth pysäytti ensimmäisen tielleen osuneen taksin. Hän hyppäsi kyytiin ja sanoi epäröimättä määränpääkseen Loveren, koko kaupunginosan luultavasti kalleimman kauppakeskuksen. Onneksi Kenneth oli varannut reilummanpuoleisesti käteistä mukaansa, hänen ei tarvitsisi ainakaan kääntyä takaisin kotiin hakemaan rahaa. Taksissa istuessaan Kenneth katseli maisemia ympärillään. Hän oli jo ehtinyt tottua näihin näkymiin, mutta silti Yellow Avenue säväytti häntä aina jollain tapaa. Viime aikoina tähän säväykseen liittyi myös jotain muutakin - sellaista, mitä Kenneth ei mielellään ajatellut. Kai hän jollain tavalla koki (jälleen) pettäneensä Carlotaa. Ajatuksissaan Kenneth ei edes huomannut taksin seisoneen jo jonkin aikaa Loveren pääsisäänkäynnin edessä tyhjäkäynnillä.
"Anteeksi, en yhtään huomannut. Paljonko se tekee?"
Maksettuaan taksimatkan hinnan Kenneth kapusi ylös, jääden katselemaan ympärilleen. Ihmisiä virtasi epätavallisen paljon sisään kauppakeskukseen, mutta Kenneth tietenkään ei huomannut katsoa ympärilleen. Molemmin puolin sisäänkäyntiä oli korkeita julisteita, jotka suorastaan kirkuivat sanomaa siitä, että elokuvan Under My Suspitions tähdet Becky Kennedy ja Max Lower olivat tänään jakamassa nimikirjoituksia Loveressa. Suurin osa sisään tallaavista ihmisistä oli teini-ikäisiä tyttöjä tai hieman teini-iän ylittäneitä nuoria miehiä, mutta tähänkään asiaan Kenneth ei suuremmin kiinnittänyt huomiota. Juuri sillä hetkellä häntä itseään kiinnosti vain ja ainoastaan se, että hän todella löytäisi itselleen jonkin puvun - mielellään Armanilta. Mikäli ei halunnut lähteä keskustan ylihinnoiteltuihin pikkupuoteihin, oli Lovere heti seuraavaksi paras paikka etsiä oma Armaninsa.

Vasta siinä vaiheessa, kun edessäpäin olevat ihmismassat eivät liikkuneet eteen eivätkä taakse, Kenneth huokaisi syvään ja kirosi tuuriaan. Miksi kaikkien piti olla liikkeellä juuri nyt, kun hän halusi ostaa puvun itselleen? Jossakin edessäpäin Kenneth näki pienen, suojatumman alueen, jonka keskellä seisoi kaksi ihmistä vartijoiden kera. Kennethillä ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, keitä nämä ihmiset olivat, eikä häntä edes kiinnostanut. Hän vain halusi päästä eteenpäin.
"Se Max on niin ihana, mun on aivan pakko saada sen nimmari!" joku teinityttö ihasteli aivan Kennethin edessä.
"Entäs sitten se Becky? Se on niin kaunis", toinen saman ikäluokan neiti huokaisi kaihoisasti edellisen vieressä.
Nimi Becky sai Kennethin ajattelemaan muutaman viikon takaista. Hän oli päätynyt erään Beckyn mukaan naisen asunnolle ja oli aamulla poistunut paikalta vähin äänin. Olihan heillä ollut hauskaa, sitä ei käynyt kieltäminen, mutta yhden yön jutut olivat yhden yön juttuja. Jono liikkui hyvin hitaasti eteenpäin, eikä Kennethillä ollut pienintäkään mahdollisuutta lähteä erkanemaan jonosta vasemmalle. Armanin liike oli aivan hänen vieressään, mutta Kenneth ei hyvistä yrityksistä huolimatta päässyt lähtemään ihmismassan keskeltä pois. Niinpä hän joutui liikkumaan massan mukana, pääasiassa teinityttöjen ympäröimänä eteenpäin. Koska turhautuminen niin väenpaljoudesta kuin omista ajatuksistakin tuntui nostavan päätään, Kenneth ei katsonut eteensä vaan hypisteli housujensa taskussa olevaa tupakka-askia. Mitä hän antaisikaan siitä hyvästä, että hän saisi juuri nyt sytyttää yhden tupakan! Kenneth kuitenkin arveli, että vartija ryntäisi siinä kohtaa suoraan hänen kimppuunsa, eikä Kenneth kokenut kovinkaan suurta tarvetta lähteä taksilla aivan keskustaankaan ostamaan pukuaan. Kai tämäkin paha vain oli kestettävä puvun takia - hänhän voisi hyvinkin lähteä kasinolle esittelemään uutta pukuaan ja pelaamaan taas itselleen hieman lisää rahaa.

Päästyään lähemmäksi teinityttöjen ja muutaman pojankin huokailut kasvoivat aivan uusiin mittoihinsa. Vasta siinä vaiheessa Kenneth nosti katseensa eteenpäin kyllästyneenä. Miestä hän ei tunnistanut - oli hän nähnyt kyseisen miehen joissakin elokuvissa, mutta siihen se sitten jäikin. Tämän vuoksi teinityttöjä siis parveili Loveressa. Kenneth katsahti hieman miehestä sivummalle - kumarassa, nimikirjoitusta kirjoittaen seisoi etäisesti tutun oloinen nainen. Kenneth ei kuitenkaan tunnistanut Beckya ennen kuin siinä vaiheessa, kun tämä suoristautui ja ojensi nimikirjoituksellaan varustetun kortin jollekin ihailijoistaan. Tätäkö Becky oli tarkoittanut silloin, kun hän oli varoittanut paparazzeista? Oliko Becky kuuluisa? Ilme kasvoilla muistutti lähinnä tyrmistynyttä. Ei Kenneth olisi osannut yhdistää Beckya mihinkään tällaiseen.
"Voi helvetin kuustoista", Kenneth mumisi hiljaa, kääntäen turhautuneena katseensa pois Beckysta.
Joku epäonnekas kuitenkin kuuli Kennethin sanat, eikä voinut olla tarttumatta niihin.
"Älä nyt, sä oot enää vain muutaman metrin päässä Becky Kennedysta. Kuvittele! Siinä on kyllä sellainen nainen, jonka kanssa voisin tehdä vaikka lähempääkin tuttavuutta", mieshenkilö naureskeli.
Kyseinen mies oli luultavasti kutakuinkin Kennethin ikäluokkaa, hieman Kennethiä pidempi ja juuri sen näköinen, että todella ilman vartijoiden läsnäoloa voisikin käydä Beckyn kimppuun muutaman suudelman ja halauksen merkeissä. Ajatus sai Kennethin kavahtamaan - tiedä sitten miksi. Hän ei ollut Beckysta mustasukkainen, mutta ei hän toisaalta pitänytkään siitä ajatuksesta, että joku toinen vietti aikaa Beckyn kanssa. Ei ollenkaan Kennethin tapaista.

Kesti hetki, ennen kuin Kenneth toipui miehen sanoista ja omista ajatuksistaan.
"Tell me something I don't know", Kenneth sanoi ironisesti, keskittäen katseensa jälleen Beckyyn.
Minkä ihmeen takia sen pitikin näyttää niin hyvältä? Miksi Kennethin oli juuri tänään pitänyt tulla Lovereen? Eikö hän mitenkään olisi voinut mennä keskustaan tai odottaa puvunostonsa kanssa huomiseen? Jono liikkui edelleen lähemmäs kahta näyttelijää, mutta Kennethiä se ei kiinnostanut. Kennethiä äsken puhutellut mies kiilasi mitään kysymättä Kennethin eteen, joka puolestaan tarjosi hyvän tilaisuuden vältellä Beckyn katsetta. Kenneth ei itsekään tiennyt miksi, mutta hän ei syystä tai toisesta ollut halukas kohtaamaan Beckya uudestaan, ei ainakaan näissä merkeissä.
"Eikö nimikirjoitusta?" joku kysäisi. Kysymys oli selvästi osoitettu Kennethille.
Asiasta kysynyt nainen kuitenkin hiljeni nähtyään Kennethin ilmeen. Se oli päällisin puolin tunteeton, mutta viestitti kuitenkin sen, ettei Kenneth halunnut tulla puhutelluksi. Kun jono oli liikkunut sen verran eteenpäin, että Kenneth vihdoin oli Beckyn kohdalla, hän ei voinut vastustaa kiusausta. Hän nosti katseensa tukahtuneesti Beckyyn, tuhahti paljonpuhuvasti ja kiepautti silmiään kierroksen verran ympäri. Kenneth ei todellakaan tiennyt syytä omaan käytökseensä sillä hetkellä, mutta jokin häntä selkeästi kismitti. Oliko syynä se, etteivät he olleet nähneet Beckyn kanssa kyseisen yön jälkeen, vai se, ettei Becky ollut Kennethin mielestä tarpeeksi selvästi kertonut siitä, että hän oli kuuluisa. Eipä Kenneth itsekään ollut Beckya tunnistanut, mutta eikö se olisi ollut vähintäänkin kohteliasta? Jossakin mielensä perukoilla Kenneth tosin arveli, että Becky oli omalla tavallaan nauttinut siitä hetkestä, kun sai olla tuntemattomampi. Kerrankin joku ei tunnistanut häntä väenpaljoudesta. Kenneth tunsi hetken verran itsensä todella typeräksi. Muutamassa sekunissa Kennethin olemus oli rauhoittunut, tilalla oli enää pientä pettymystä. Miksi hänen oli edes pitänyt olla niin typerä, että oli antanut itsensä langeta yhden yön juttuun? Hänellä oli aivan tarpeeksi pohtimista Carlotassa - vaikka siitä kaksi vuotta jo olikin. Sitä paitsi hän oli onnistunut Beckyn jälkeen sekoittamaan pakkaa vielä lisää Alician kanssa, mutta siitä asiasta Kenneth vaikeni tyystin. Hän tunsi itsensä playeriksi, vaikka sitä ei ollutkaan.

Jono oli jumittunut, eikä Kenneth päässyt kuin korkeintaan metrin päähän Beckysta. Hän ei enää vilkaissut Beckyyn, hänen tunteensa risteilivät sekavina ympäriinsä, eikä Kenneth itsekään tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt ajatella. Turhautuneena Kenneth alkoi raivata ihmisiä tieltään. Viitisen metrin päässä ihmismassa alkoi vihdoin hajaantua - Kenneth valitsi sen kohteekseen rynniessään tietä eteenpäin. Hän tunsi, ettei saanut happea - ahdistiko tilanne häntä? Runneltuaan tiensä lukemattomien teinityttöjen ohitse väljemmille vesille Kenneth käveli ripein askelin leveään käytäväsyvennökseen, jota eteenpäin kulkiessa pääsi vessoihin. Kenneth kuitenkin käveli käytävän vain puolivälin tuntumaan, taakseen katsomatta. Hän nojasi selkä edellä seinään, sulki silmänsä ja hengitti muutaman kerran syvään. Kenneth kirosi itsensä mahdollisimman alas. Hän olisi oikein hyvin voinut jättää pukunsa oston huomiselle. Olisi tehnyt mieli takoa päätään seinää vasten, mutta sen Kenneth tekisi myöhemmin kotona.

Ei mikään tuota niin paljon huolta, tuskaa, kipua, kärsimystä, vihaa, pelkoa ja ahdistusta kuin rakkaus, mutta kuitenkin se on kaiken sen arvoista.
- - Tuntematon

Päivä oli ollut kaikin puolin mahtava. Becky oli kerrankin saanut nukkua niin pitkään, kuin halusi ja senkin jälkeen hänelle oli jäänyt reilusti aikaa suorittaa aamutoimet ja valmistautua tilaisuuteen, joka järjestettäisii Loveressa. Luvassa olisi haastattelujen lisäksi nimikirjoitustenjako-tilaisuus, jonka jälkeen Beckyllä olisi jälleen koko loppupäivä vapaata. Eipä siis ollut ihme, että hän oli hymyillyt koko päivän, nauranut kuiville vitseille jotka eivät oikeasti olleet edes hauskoja ja käyttäytynyt kohteliaasti jopa Jacksonia kohtaan, joka oli edelleen kärttyinen muutaman viikon takaisesta tempauksesta, kun Becky oli poistunut Coyote Casinolta miesseurassa. Ja kaiken lisäksi tämä miesseura oli innostunut vilkuttelemaan paparazzeille ja Jackson oli joutunut Hethfieldin käskystä lahjomaan paparazzit tuhoamaan kaiken kuvamateriaalin, joka Beckystä ja Kennethistä oltiin saatu.
Kuitenkin, Becky oli viettänyt varsin riehakkaan ja ennenkaikkea viihdyttävän yön Kennethin kanssa, joka oli miehen omaksi onneksi luikkinut naisen asunnolta ennen kuin tämä oli ehtinyt herätä - jos näin ei olisi käynyt, olisi Becky kehottanut toista poistumaan. Ainoa materiaalinen muisto Kennethistä oli pieni lappu, jossa luki miehen puhelinnumero. Se oli aamulla odottanut näyttelijätärtä tämän makuuhuoneen yöpöydällä. Hän tiesi koko homman jäävän yhdenyön jutuksi, molemmat tiesivät pelisäännöt, mutta silti Beckyn oli ollut vaikeaa olla soittamatta Kennethille.

Nykyheti, Lovere. Ihmisiä tungeksi sadoittain ja nimikirjoitusta halajavien jono yltti suuren ostoskeskuksen uloskäynnille saakka, mikä järkytti henkivartijoita ja järjestyksenvalvojiakin. Vielä yllättyneempi oli Becky, joka yhdessä kollegansa, Max Lowerin kanssa olivat kaiken sen ihmismassan tutkailtavana. Turvaa toivat ainoastaan Under My Suspitions-elokuvan mainosjulisteilla vuorattu pöytä mikrofoneineen ja näyttelijöiden takana seisovat järjestyksenvalvojat ja henkilökohtaiset henkivartijat. Taustalla pauhasi suurella laajakuva-tv:llä elokuvan teaser, uudelleen ja uudelleen, välissä muutama "behind the scenes"-pätkä ja ohjaajan sekä näyttelijöiden haastatteluja. Becky oli sonnustautunut valkoiseen paitaan ja vyötärölle asti ulottuvaan mustaan satiinimekkoon. Lisäksi yltä löytyi saumasukkahousut ja mustat avokkaat, hiuksennsa nainen oli jättänyt jotakuinkin avonaisiksi ja meikkiäkin oli vain vähän. Ei ollut yllättävää että elokuvan fanilauma koostui lähinnä teini-ikäisistä ja nuorista aikuisista, koska elokuva itsessään oli myös kohdistettu kyseiselle ikäryhmälle. Budjettiinsa nähden elokuva oli tienannut hyvin, joskin kriitikot tallasivat sen 'nykyaikaistettu versio Jane Austenin Ylpeydestä ja Ennakkoluulosta"-lauseella. Mutta eikö se ollutkin niin, että kriitikot olivat kaavoihinkangistuneita ja sokeita hyville elokuville - kehuivat maasta taivaisiin ne elokuvat, joita kansa vihasi ja puolestaan haukkuivat lyttyyn ne, jotka menestyivät?

Jotkut fanit jäivät pidemmäksi aikaa nuokkumaan pöydän luokse ja järjestyksenvalvojat saivat toistuvasti olla hätistelemässä jonon tukkeeksi jääneitä faneja pois Beckyn ja Max Lowerin luota. Vaikka valkokankaalla nähdyn perusteella olisi voinut kuvitella, että kaksikon välillä olisi ollut kemiaa tosielämässäkin, olivat nämä olettamukset aivan vääriä. Becky ei erityisemmin pitänyt Maxin 'ei ole niin justiinsa'-asenteesta, josta mies oli saanut kuulla kollegoiltaan ja ohjaajiltakin. Muutamia lyhyitä lausahduksia lukuunottamatta brunette ei huomioinut miestä ollenkaan, mitä nyt tarkkaili sivusilmällä tuon flirttailua nuorille fanitytöilleen. Viimeisen puoli tuntia Becky oli saanut kuulla korvia vihlovaa kiljuntaa, ihastunutta hihkumista ja typeriä kysymyksiä, joihin vastaaminen tympäännytti häntä hetki hetkeltä enemmän. Kuinkakohan monta kertaa häneltä oltiin kysytty seksuaalista suuntautumista, siviilisäätyä, tämän illan suunnitelmia tai lempiväriä? Pariin otteeseen hän oli saanut treffipyynnönkin joiltakin nuoremmilta pojilta ja Becky oli joutunut pahoittelemaan nauruunrepeämistään molemmilla kerroilla.
Becky oli myös ainakin sata kertaa joutunut sanomaan 'ole hyvä' ja kiittelemään saamiaan kohteliaisuuksia, jotka suurimmaksi osaksi koskivat hänen uusinta elokuvaansa tai debyyttiään.
Jackson oli koko päivän vahdannut silmä kovana suojattiaan, mutta toistaiseksi pysynyt takavasemmalla ja tyytynyt myös pysymään sielä. Ei mikään ihme, jos mies saisi sydänkohtauksen kaikesta siitä turhasta stressaamisesta!

Beckyn käsi tuntui jo puutuneen kaikesta siitä kirjoittamisesta, mutta hän kuitenkin jaksoi hymyillä faneilleen, kirjoittaa nimikirjoituksia näille tai näiden ystäville tai sukulaisille. Toiset halusivat Beckyn omistavan nimikirjoituksen jollekin tietylle henkilölle ja nainen teki työtä käskettyä, muutamiin julisteisiin hän piirsi jopa sydämenkin.
Pöydän yllä kumartelu oli ottanut osansa ja brunette huokaisi helpotuksesta suoristaessaan ryhtinsä, ojentaen vaaleahiuksiselle tytölle nimikirjoituksella varustetun julisteen. Katse kiersi ihmisjoukossa, kunnes se palasi takaisin lähtöpisteeseensä ja pöydän eteen ilmestyneeseen pikkupoikaan, joka oli ilmeisesti äitinsä kanssa Loveressa. Ystävällinen hymy taittoi bruneten suupieliä ylöspäin ja tämä kumartui pöydän yli tarttumaan pienehköön, vaaleanpunaiseen paperilappuun, jota poika ojensi. Becky kirjoitti nimensä paperiin ja piirsi loppuun suuren sydämen ja kumartui jälleen ojentamaan lapun takaisin pöydän toisella puolelle, nyökäten pikkupojan äidille.
Kun hän seuraavan kerran nosti katseensa ihmisjoukkoon, tavoitti silmät tutunnäköisen miehen, jota Becky ei toden totta uskonut näkevänsä. Näiden yhdenyön ihmeiden jälleennäkeminen oli aina kiusallista ja jollain tapaa ärsyttävääkin, mutta Kennetin näkeminen tuntui repivän hänen sydäntään sellaisella voimalla, että brunette käänsi oitis katseensa tuosta pois ja oletti miehen poistuvan paikalta vähin äänin.

Turha toivo. Ei mennyt kauaakaan, kun Kenneth oli päässyt pöydän toiselle puolelle saakka ja tuhahti tyyliin, jonka Becky luki oitis halveksivaksi ja ehkä jopa vihaiseksikin. Ja minkä helvetin takia mies olisi ollut hänelle vihainen? Siksikö, että Becky ei ollut aivan sanan tarkasti kertonut ammatistaan tai urastaan, vaikka sillä ei pitäisi olla Kennethille minkäänlaista merkitystä. Hehän olivat olleet yhdessä vain sen yhden ja ainoaksi jäävän yön, ei yhtään enempää eikä mitään muuta. Becky katseli miestä suoraan silmiin ja kallisti päätään, hymyillen toiselle varmasti vittumaisinta hymyään - oikeasti, naisen arsenaalista tuskin pahempaa olisi löytynyt.
Becky ei kerennyt edes aukaisemaan suutaan, kun Kenneth oli jo livahtanut paikalta. Jos toinen kuvitteli saavansa aikaan jonkun kissa-ja hiiri-leikin, puihin meni. Brunette yritti taistella itsensä kanssa, hänhän ei taatusti lähtisi miehen perään tai välittäisi tuon epäreilusta ja lapsellisesta käytöksestä. Jackson oli pannut tilanteen merkille ja mies oli astunut pari askelta lähemmäs Beckyä, joka käännähti ympäri ja kohtasi epävirallisen vanginvartijansa kasvot.
"Mä käyn tuolla", hän ilmoitti rauhallisesti, vaikka sisällä kuohui siihen malliin - hänen ei pitänyt lähteä Kennethin perään.

Becky lähti pöydän luota, kävellen ripein askelin samaan suuntaan, kuin minne Kenneth oli hetkeä aikaisemmin kävellyt. Samassa suunnassa ei olisi mitään rauhallista paikkaa vessoja lukuunottamatta, joten oli ihan järkeenkäyvää lähteä seikkailemaan niitä kohti. Brunette ei joutunut etsimään miestä hetkeäkään, vaan näki tuon välittömästi astuessaan eräänlaiseen käytäväsyvennökseen, jota pitkin pääsi vessoille.
Kenneth näytti vähintäänkin yhtä suivaantuneelta kuin Becky, tai sitten nainen vain yliarvioi toisen aikaisempaa reaktiota. Askeleet hitanivat naisen kuroessa heidän välillään olevaa matkaa umpeen. Hän ei sanonut mitään, ei elehtinyt mitenkään, käveli vain eteenpäin ja pysähtyi Kennethin kohdalle.
Katse porautui oitis miehen silmiin ja Beckyn kasvoilta oli nähtävissä suuttumuksesta johtuvaa, heleää punoitusta. "Mitä helvettiä toi äskeinen oli?", näyttelijätär tivasi ja risti kätensä puuskaan, kallistaen päätään kysyvän näköisenä.
"Mitä sellaista mä olen tehnyt, että sä tulet mulle pyöräyttelemään silmiäs, niin kuin oisin tuhonnu sun koko elämäsi?", Becky jatkoi samaan, tiuskivaan linjaansa ja astui askeleen lähemmäs Kennethiä. Toinen näytti yhtä hyvältä kuin silloin muutamaa viikkoa takaperin, tosin puku olisi saanut miehen näyttämään entistäkin haluttavammalta, mutta sitähän Becky ei kellekään tunnustanut. Paitsi itselleen.

"Mä kun luulin että mun ammatti ei olisi vaikuttanut siihen yöhön millään tavalla", Becky hyödynsi hieman näyttelijäntaitojaan ja lähes sylki sanat suustaan. Kyllä Kennethin käytös oli loukannut häntä, mutta ei ihan niin paljoa, kuin mitä neiti antoi ymmärtää - vai oliko sittenkin?
Muutama utelias silmäpari oli ilmestynyt käytävän päähän katselemaan välikohtausta ja hetken aikaa brunette katseli ympärilleen, yrittäen keksiä vähän yksityisempää paikkaa, jossa hän voisi jatkaa Kennethin läksyttämistä.
Sanaakan sanomatta nainen tarttui miehen ranteeseen ja lähti kuljettamaan tuota vessoja kohti, avasi miesten vessojen oven, käveli ensimmäiselle vapaaksi toteamalleen vessakopille ja avasi sen oven, kiskoen Kennethiä edelleen mukanaan. Becky paiskasi oven perässään kiinni ja laittoi sen lukkoon. "Mä odotan edelleen sitä helvetin vastausta...", brunette sähisi ja ahdisti miehen vessan seinustaa vasten. Jos tilanne olisi ollut hieman eri, Becky olisi voinut ottaa tähän väliin nopeat revanssit edellisestä, mutta koska hänen kuului olla vihainen, moista ei viitsitty toistaiseksi edes harkitakkaan. Hänen ja Kennethin väliin jäänyt tila oli niin mitätön, että jos brunette olisi hieman keskittynyt, hän olisi varmasti voinut kuulla miehen sydämen sykkeen. Ja jos Becky olisi ollut muutamankin sentin lähempänä toista, heidän huulensa olisivat varmasti koskettaneet toisiaan.

Omissa oloissaan oli hyvä uhista ja puhista. Kennethiä suututti, vaikka hän ei vieläkään ollut päässyt selville itsestään. Mikä häntä tarkalleen ottaen otti päähän niin paljoa? Beckyn ammatti vai se, että hän sattui näkemään Beckyn juuri nyt? Mikäli Kenneth olisi vaivautunut ajattelemaan asioita ollenkaan syvällisemmin, hän olisi ymmärtänyt muutamia tosiseikkoja. Hän ei nimittäin ollut alkuunkaan pahoillaan siitä, että todella oli kohdannut Beckyn. Mikäli hän olisi kelannut tapahtumia muutaman minuutin takaiseen, hän olisi tunnistanut pienen ilon läikähdyksen siinä vaiheessa, kun hän katseli Beckya silmiin. No - nytpähän ei ainakaan ollut mitään toiveita nähdä Beckya enää toistamiseen. Mitä hän ajattelikaan? Kenneth kävi mielessään läpi eri vaihtoehtoja. Becky ei tulisi irtautumaan pikku pöytänsä luota, varmasti erilaiset sopimukset sun muut velvoittivat häntä sen verran. Kennethin ylpeys puolestaan ei antanut myöden lähteä tungeksimaan jonon sekaan, odottamaan, että hän pääsisi juttelemaan Beckyn kanssa niin monien uteliaiden korvaparien kuunnellessa. Ei todellakaan. Turhautuneisuudessaan Kenneth pamautti nyrkillä seinään. Lopputuloksena oli vain kipeytynyt käsi - mikään paikka ei hajonnut, eikä isku helpottanut omaa kiukkuakaan piirun vertaa. Olisi pitänyt vain olla tulematta koko ostoskeskukseen, se olisi säästänyt Kennethin monen vuoden ennenaikaiselta vanhentumiselta sekä kipeältä kädeltä... Ehkä myös aavistuksen kipeältä sydämeltäkin. Kenneth sai lopulta kiinni ajatuksistaan ja näytti niille ainoastaan uloskäyntiä, häntä ei kiinnostanut ajatella asioita niin pitkälle. Se tuntui ennen kaikkea ahdistavalta, mutta myös turhalta. Ei hänen tarvitsisi ajatella tällaisia asioita naisesta, joka oli vain ja ainoastaan yhden yön juttu ja tulisi myös jäämään sellaiseksi. Eihän Kenneth sitä voinut kiistää, etteikö Becky olisi ollut kaunis ja kiinnostava, mutta yhden yön jutut pidettiin yhden yön juttuina. Kenneth tuhahti muutamaan kertaan, ei enempää, ei vähempää.

Kauaa omaa rauhaa kuitenkaan ei kestänyt. Kenneth ei heti kuullut askeleita läheltään, eikä varsinkaan olettanut niiden kuuluvan Beckylle. Niinpä Kenneth vain katseli suoraan eteenpäin, hän ei kääntänyt päätään millinkään vertaa sivulle. Häntä ei olisi voinut kiinnostaa yhtään vähempää tieto siitä, kuka tällä kertaa oli tulossa vessaan tai kuka oli palaamassa takaisin tungokseen. Jokin vaistoksi kutsuttava sai Kennethin kuitenkin nostamaan katseensa, ja mitä hän näkikään! Becky oli luultavasti vielä kauniimpi, kuin silloin illalla kasinolla. Ja selvinpäin. Ajatukset tuntuivat juuri sillä hetkellä menevän pahemmin solmuun, kuin kertaakaan aiemmin. Siinä, missä Becky katseli Kennethiä tiiviisti silmiin, ei Kenneth väistänyt katsetta. Hän sen sijaan katseli Beckya suoraan silmiin, tuntematta pientämään epäröintiä kyseistä elettä kohtaan. Katse oli osittain raivokas, osittain siitä oli nähtävissä jopa kaipaustakin. Kenneth ei ehtinyt eritellä tuntemuksiaan, sillä hän keskittyi Beckyn kasvonpiirteisiin. Silmien muotoon, poskipäihin ... Huuliin. Noita huulia hän oli suudellut muutama viikko sitten, tuolla kropalla hän oli antanut käsiensä vaellella täysin vailla epäilyksiä. Ei Kenneth ollut edes ajatellut tällaista hetkeä tulevan vastaan, varsinkaan aivan näin. Ei hän koskaan ollut onnistunut sekaantumaan keneenkään vähääkään kuuluisaan, ellei häntä itseään sitten laskettu. Olihan hän sentään ansainnut pokerinpelaamisellaan jonkinlaista mainetta Espanjassa, mutta siihen se sitten olikin jäänyt. Jos Kenneth nyt olisi palannut Espanjaan, ei monikaan olisi tunnistanut hänen kasvojaan.
"Älä viitsi", Kenneth vastasi lopulta Beckyn kysymykseen.
Todellisuudessa Kenneth ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt vastata. Eihän Becky sentään hänen elämäänsä ollut pilannut - ei suinkaan, Beckyn seurassa Kenneth oli onnistunut hetkeksi irtautumaan ahdistavasta Carlota-todellisuudesta. Sitä hän ei kuitenkaan myöntäisi kenellekään, hädin tuskin itselleen. Carlotahan oli ollutta ja mennyttä. Ihmeen nopeasti Kenneth onnistui työntämään ajatukset Carlotasta taka-alalle, katsellessaan Beckyn kasvoja. Heistä kumpikaan ei puhunut enää mitään, ja silti hetki tuntui kumman intiimiltä.

"Miten se edes olis voinut vaikuttaa, kun mä en tiennyt susta mitään?" Kenneth puuskahti lopulta.
Myönnettäköön, hän oli hieman harmissaan siitä tosiasiasta, ettei ollut tunnistanut Beckya. Se kuitenkin johtui puhtaasti siitä, että Kenneth tunsi itsensä tästä johtuen todella typeräksi. Jälleen yksi sellainen fakta, jota Kenneth ei tulisi myöntämään ääneen kenellekään, koskaan. Ei varsinkaan Beckylle. Sehän olisi ollut sama, kuin hän olisi antanut Beckyn voittaa koko tämän pelin - pelin, jota ei todellisuudessa ollut olemassakaan. Katsahtaessaan ympärilleen Kenneth näki muutaman uteliaan ihmisen ilmestyneen kuulomatkan päähän ja heti seuraavassa hetkessä hän tajusi kävelevänsä Beckyn taluttamana jonnekin. Hän ehti nähdä hämmennyksessään vain sen verran, että Beckyn edessä avautunut ovi oli ovi miesten vessaan, seuraavana hän huomasi pysähtyneensä vessakoppiin, jonka ovi oli juuri sopivasti pamautettu lukkoon. Mitäköhän tästäkin seuraisi?
"Mähän vastasin jo sulle, aivan tarpeeksi", Kenneth tuhahti lopulta.
Eihän hänen tarvinut selittää käytöstään? Hän oli mies. Miehet tekivät mitä tahtoivat, naiset ajattelivat ja hoitivat muutenkin sen puolen. Kenneth ymmärsi tulleensa ahdistetuksi vessan seinää vasten, mutta kumma kyllä se ei tuntunut ollenkaan väärältä. Oikeastaan Kennethin olisi tehnyt mieli vetäistä Becky hieman lähemmäksi itseään ja suudella, mutta sellaiseen virheeseen Kenneth ei tulisi erehtymään. ...Ehkä. Hän katseli Beckya itsepintainen ilme kasvoillaan. Asiaa ei helpottanut ollenkaan se tosiasia, että Becky oli todella lähellä häntä. Kenneth tunsi Beckyn hengityksen ihollaan, naisen ihon lämpö hohkasi häntä vasten kuin kuuma kallio auringossa. Hetkeäkään Kenneth ei pelännyt Beckyn raivoa, se oli oikeastaan vain äärimmäisen seksikästä.

Kenneth huomasi naputtavansa jalallaan lattiaa. Se kertoi siitä, että Kenneth tunsi olonsa hermostuneeksi tai ahdistuneeksi. Tällä kertaa kyse oli hermostuneisuudesta. Vaikka tupakointi takuulla oli tiukasti kiellettyä täällä, se ei estänyt Kennethiä kaivamasta taskustaan tupakkaa ja sytkäriä. Yhä Beckya mulkoillen Kenneth sytytti tupakan, puhaltaen savut suoraan ylöspäin. Savu jäi kareilemaan ilmaan - Kenneth ei saattanut kuin toivoa, ettei se laukaisisi palohälytystä. Toisaalta, kuinka moni todella poltti tupakkaa Loveren miesten vessassa? Suurin osa takuulla meni ulos tupakoimaan, Kenneth oli vain poikkeus sääntöön. Polttaessaan tupakkaansa Kenneth ei sanonut mitään, mutta katseli kyllä yhä Beckya. Hän mietti vaihtoehtojaan. Hän voisi puhua suunsa puhtaaksi, hän voisi toisaalta myös nostaa Beckyn pois tieltään ja lähteä pois. Kenneth ei kuitenkaan halunnut. Hän tiesi olevansa Beckya voimakkaampi - hän voisi halutessaan vaikka kantaa neiti näyttelijättären mihin tahtoikaan, mutta Kennethistä tuntui siltä, että hän halusi olla täällä. Hän halusi pienen hetken omaa rauhaa Beckyn kanssa, olkoonkin vaikka sitten tällaista. Imaistuaan lisää savua keuhkoihinsa Kenneth antoi katseensa jäädä pitkäksi aikaa paikoilleen Beckyn kasvoihin - hän tuhahti ja käänsi katseensa toisaalle. Tupakan Kenneth poltti aivan filtteriin asti - sormien ihoa kuumotti inhottavasti, kun tulipää siirtyi aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi filtteriä. Kaikki hyvä kuitenkin päättyi aikanaan, niin myös tupakka. Tumppi löysi tiensä suoraan vessanpönttöön ja siinä vaiheessa Kenneth tajusi onnistuneensa. Hän ei ollut aiheuttanut palohälytystä, eikä kukaan vessassa olevista ollut avannut suutaan valittaakseen mitään tupakansavusta. Kenneth naurahti kuivasti, vaihtaen samalla painoa jalalta toiselle. Nyt hermosavut oli saatu, oli aika tehdä jotain. Anteeksi - oli aika sanoa jotain.

Se ei kuitenkaan ollut aivan niin helppoa. Kenneth joutui katselemaan hetken Beckyn kasvoja, tietämättä oikeastaan mitä sanoa. Oliko tässä edes mitään sanottavaa? Että yksi mies osasikin olla niin harvinaisen päättämätön! Lopulta huulilta karkasi jälleen uusi tuhahdus, joka ei kuitenkaan ollut enää aivan yhtä närkästyneen kuuloinen, kuin aiemmat vastaavat.
"Tajuatko sä millaseks narriks mä tunnen itseni?" Kenneth sylkäisi lopulta, kiinnittäen katseensa tukevasti vessan seiniin. Ei missään nimessä Beckyyn, se olisi ollut noloa Kennethin kannalta.
"Sä oot kuuluisa ja mä en tajua, kuka sä olet. Sä mainitset jotain valokuvaajista, mutta mä en vieläkään osaa yhdistää sua kehenkään kuuluisaan. Mahtoi olla helvetin hauskaa, kun kerrankin yks idiootti ei tunnista sua."
Sanat olivat aavistuksen katkerat ja vasta jälkeenpäin Kenneth todella tajusi sanoneensa ääneen sen, minkä hän oli äsken vannottanut pitävänsä vain omana tietonaan. Tämä ei todellakaan tuntunut menevän täysin putkeen. Kenneth ei todellakaan tiennyt, kuinka Becky reagoisi hänen sanoihinsa, joten oli jälleen turvallisempaa vain tuijotella ahtaan vessakopin seiniä. Kenneth nojasi vessanpöntön korkeimpaan kohtaan ja onnistui vain niukin naukin välttämään kiusauksensa sytyttää uusi tupakka.
"Sun on varmaan paljon helpompi suhtautua tähän niinkuin pitäis, mutta mä tunnen vaan olevani täysi narri. Typerä ja hyväuskoinen jätkä, joka ei tajua, kuka sä oot. Etusivun uutinen - nuori mies ei tunnistanut Becky Kennedya kasinolla."
Jälleen kerran sanat olivat täynnä tukahdutettua itseinhoa. Miksi Kenneth todella rääkkäsi itseään näin, miksi hän ei vain kävellyt pois? Jokin suurempi voima kai yritti pitää Kennethiä lähellä Beckya. Yhtäkkiä naisen huulet ja vartalo tuntuivat kutsuvan Kennethiä luokseen, mutta itsekurin avulla Kenneth todella pysyi paikoillaan, liikahtamatta senttiäkään. Hänen olonsa oli yllättävän mukava tilanteeseen nähden, eikä hänen tarvinut edes vaihtaa painoa jalalta toiselle. Aina parempi.

Lopulta vessan seinillä harhaillut katse palasi jälleen Beckyn silmiin. Nainen oli aivan yhtä lähellä häntä, kuin aiemminkin - ellei sitten vielä muutamaa milliä lähempänäkin. Epäröinti luultavasti näkyi Kennethin kasvoilta, kun hän sekunin tai kahden ajan mietti, mitä tehdä. Lopulta hän huokaisi ja nopealla otteella kiersi kätensä Beckyn selän taakse, vetäisten naisen aivan lähelleen. Kasvojen tympeä ilme suli pieneen hymyyn.
"No jaa. Vaikka mä olisin ollu narri, se ei vähennä yhtään sitä, että sä oot edelleenkin helvetin seksikäs", Kenneth sanoi hieman karheammalla äänellä.
Ei mennyt tuskin puolta sekuntiakaan, kun Kenneth oli painanut käsillään Beckyn vielä lähemmäksi itseään. Hän suuteli Beckya pehmeästi, mutta siitäkin huolimatta tarpeeksi intohimoisesti viestittääkseen sen, että ehkä äskeinen välikohtaus voitaisiin unohtaa ainakin hetkeksi. Eipä Kennethillä parempaakaan tekemistä sillä hetkellä ollut, joten miksi he eivät voisi ottaa uusintaa edellisestä, tässä ja nyt? Tarkkoja ollaksemme Kenneth ei edes halunnut keksiä itselleen muuta tekemistä, Beckyn vartalo hänen omaansa vasten tuntui aivan liian hyvältä juuri sillä hetkellä.

Hah, Kennethin kelpasi ehkä tuhahdella edelleen samaan tyyliin, mutta Beckyn kiukku ei laantunut vaikka mies olisi tuhahdellut seuraavan tunnin ajan minuutin välein. Ja vaikka Kenneth näytti seinää vasten seisoskellessaan niin syötävältä, himoittavalta ja silmäämiellyttävältä, Becky puski nämä ajatuksensa pois päänsä sisältä ja keskittyi vain siihen kiukkuun, joka mylvi hänen sisällään pillastuneen härkälauman tavoin.
Oikeastaan nainen tajusi sen tosiasian, ettei hän enään tiennyt, oliko se kiukku pelkkää närkästyksensekaista himoa edessä seisovaa miestä kohtaan, vai jotakin muuta sellaista, joka ei kuitenkaan ollut lähelläkään puhdasta raivoa ja kiukkua. Eikä hän halunnut edes ajatella koko asiaa, koska se ei naisen mielestä ollut paikkaansapitävä. Sitä himoa oli riittänyt vain ja ainoastaan sen yhden yön ajan, ei pitempään.
Kenneth käyttäytyi erittäin itsepäisesti, mikä oli omiaan ärsyttämään Beckyä vielä hieman lisää. Muutenkin koko tilanne oli sellainen, joka voisi kääntyä aivan päälaelleen sekunnissa ja tavallaan nainen jopa odotti sitä. Miten tyhmä hän olikaan? Tai oikeastaan, miksi hän kuvitteli yhdeksi kerraksi jääneen tapahtuvan uudestaan, kun hän itsekin tavallaan halusi, ettei se toistuisi enää. Yksi kerta, siinä se. Kuinka monta kertaa sitä pitäisi sanoa, että se oli vain se yksi, ainoa kerta. Becky tutki miehen ilmeitä sinertävillä silmillään ja hän oikeasti yritti saada selville, mitä toinen ajatteli, ja mitä hän saikaan selville? Ei yhtään mitään. Joko Kenneth ei oikeasti ajatellut, mutta todennäköisempää oli, että oli vetänyt jonkun pokerface-kortin hihastaan ja piiloutui sen taakse.

Kun Kenneth sytytti tupakan, oli Beckyn vuoro tuhahtaa ja pyöräyttää silmiään. "Tosi fiksua, herra olen-niin-helvetin-itsepäinen", nainen murahti ja kosketti sormenpäällään Kennethin takana olevaa seinää, kääntäen hetkeksi katseensa toisaalle. Yrittiköhän mies oikeasti saada aikaan jonkun palohälytyksen, jonka seurauksena Becky löydettäisiin miesten vessasta ja kai Kenneth lavastaisi hänet vielä raiskaajaksikin? Ehkä turhan kaukaa haettua, mutta ajatukset laukkasivat muutenkin siihen malliin, että Becky ei saanut niistä mitään tolkkua.
Sitä palohälyytystä ei kuitenkaan koskaan tullutkaan ja parempi niin, Becky (ajatuksistaan huolimatta) haluaisi viettää Kennethin kanssa vielä edes pienen hetken rauhassa ja piilossa muiden katseilta. Nainen oli ilmiselvästi saanut toisen hiljentymään ja jäämään sanattomaksi oikein toden teolla, tai sitten vastassa oli jälleen miehille ominainen ylpeys, jonka vuoksi yksikään nainen ei koskaan saanut tyydyttäviä vastauksia kysymyksiinsä. Etenkään, jos ne esitettiin miehelle tilanteessa, jossa tämä tunsi olonsa pikkaisenkin nurkkaan ahdistetuksi. Ja kirjaimellisesti Becky oli onnistunut ahdistamaan Kennethin nurkkaan, tai oikeastaan mies oli selkä seinää vasten Becky edessään.

Kun toinen sitten avasi suunsa ja totesi tuntevansa itsensä narriksi, Becky älähti ääni turhautuneisuutta tihkuen ja kallisti hieman päätään. Hän oli tippunut kärryiltä, eikä brunetella ollut enään hajuakaan, mistä Kenneth puhui ja minkä takia tuo tunsi olevansa narri? Minkä ihmeen takia? Miehen tapa vältellä katsetta turhautti Beckyä entisestään ja oikeasti, hän oli valmis tekemään vaikka jotakin periaatteidensa vastaista, jotta olisi saanut toisen huomion itseensä.
Näyttelijätär oli juuri avaamassa suutaan ja kysymässä tarkennusta äskeiseen toteamukseen, mutta Kenneth ennätti ensin ja valaisi Beckyä tuntemuksistaan, ennen kuin hän oli ehtinyt sanoa sanaakaan... Okei, ilmeisesti Beckyn salaperäinen käytös oli sitten saanut Kennethin tuntemaan jonkinlaista alemmuudentuntoa ja Beckyn mielestä ihan ilman syytä. Oikeudenmukaisuuden nimissä brunetella oli mielestään oikeus pitää asioita salassa, sillä eihän Kenneth aikaisemmin ollut kertonut itsestään yhtään sen enempää. Jotenkin Beckyn sisimpää lämmitti se, että Kenneth ei ollut onnistunut yhdistämään häntä siihen näyttelijättäreen, joka hän oli. Ai miksi? Siksi, että siitä oli helppo päätellä, ettei miehen motiivit perustuneet hänen julkisuuteensa tai ammattiinsa mitenkään.
Kuitenkin äskeisten sanojen katkera säväys aiheutti Beckyssä myös uutta kiukkua, jonka hän päästi ulos saman tien. "Vai niin, että mun pitäisi olla pettynyt, koska sä et tunnistanut mua ja hypännyt mun kanssa sänkyyn sen takia, että mähän olen ollut lehdissä ja valkokankaalla?!", nainen tiuskaisi ääntään korottaen ja tuon olemuksesta oli tällä kertaa helppo lukea, mitä hän sillä hetkellä ajatteli.

"Sitäkö sä oikeasti ajattelit? Että mun pitäisi olla vihanen, koska sä et hypännyt sen julkkiksen kanssa sänkyyn?", Becky huomautti ivaillen ja naurahti, mutta naurussa ei ollut huumorin häivähdystäkään.
Oikeastaan tämänhetkinen olotila lähenteli jotain surun ja pettymyksen lähimaastoa, mutta toisaalta tilanteessa oli ripaus sellaista tietynlaista jännitystä, jonka turvin Becky pysytteli edelleen paikoillaan.
Ja lisää syitä jäämiselle saatiin vain hetkeä myöhemmin, kun Kenneth kuroi heidän välillään olleet, viimeiset ja vähäisetkin sentit umpeen vetäessään bruneten lähemmäs itseään. Becky tunsi miehen huulet omillaan ja vastasi suudelmaan ahnaasti, aivan kuin muutamaa viikkoa takaperin. Kuin refleksistä naisen kädet hyökkäsivät toisen takin kimppuun ja riuhtoivat sen miehen päältä, eikä Becky kiinnittänyt tarkemmin huomiota siihen, mihin hän kyseisen vaatekappaleen tiputti. Päämäärästään tietämättöminä kädet jatkoivat vaelteluaan Kennethin rintakehällä, hartioilla ja niskassa. Ehkä he oikeasti voisivat unohtaa äskeisen ainakin vähäksi aikaa ja tällä kertaa tämä jäisi tähän, tai sitten koko sirkus saisi luvan jatkua, mutta ilman tämänpäiväisen kaltaisia kylmiä jälleennäkemisiä.
Becky kumartui suutelemaan miehen kaulaa, näykkäisten matkallaan tuon korvalehteä hennosti. Niin, ettei se sattuisi, mutta toinen kuitenkin tuntisi sen.

Nainen suoristi jälleen ryhtiään ja hengähti syvään, jääden hetkeksi tutkimaan Kennethin kasvoja katseellaan. Miten helvetissä hän ei enään edes halunnut olla vihainen, vaikka mieli olisikin tehnyt?
Oikeastaan ajankohta ei sopinut ajatteluun, joten Becky keskittyi jälleen painamaan intohimoisia ja lähes malttamattomia suudelmia Kennethin huulille. Olemassa olisi ollut toki soveliaampiakin paikkoja tällaisia tilanteita varten, mutta tällä hetkellä sillä ei ollut Beckylle minkäänlaista merkitystä, olivatko he nyt ostoskeskuksen miestenvessassa vai hänen kotonaan.
Bruneten kädet ajautuivat hiljalleen toisen rintakehälle, vatsalle ja lopuksi ne valuivat vieläkin alemmas. Sormet kietoutuivat housujen vyönsoljen ympärille ja totta puhuen oli yllättävän hankalaa työstää kahta asiaa samaan aikaan. Becky ei kuitenkaan päästänyt huuliaan erkaantumaan Kennethin omilta, vaikka vyön parissa häärääminen verotti keskittymiskykyä jonkin verran.
Kun neiti vihdoin ja viimein sai miehen vyön auki, voitonriemuinen ja tyytyväinen naurahdus karkasi tuon huulilta. "Eikö tän pitänyt jäädä yhteen iltaan?", hän huomautti erkaantuessaan suudelmasta ja katsahtaessaan toiseen.

ai niin, beckyn look

Koko kyky ajatella katosi. Ainoastaan Beckyn kädet olivat asia, jonka Kenneth juuri sillä hetkellä tajusi. Kaikki muu hänen ympäriltään katosi. Ei ollut miesten vessaan, ei ikävästi kylkeen painavaa vessanpönttöä tai mitään muutakaan. Kennethin takki lensi komeassa kaaressa jonnekin Beckyn toimesta, myös Kenneth vähensi Beckyn vaatteita parhaiden taitojensa mukaan. Se oli kuitenkin yllättävän vaikeaa - siitäkin huolimatta, että he olivat tällä kertaa selvin päin. Vessankoppi kuitenkin oli sen verran ahdas, ettei tilaa ollut liiaksi. Se vaikeutti asioita todella paljon. Suudelmat jatkuivat erittäin ahnaina - niissä ei ollut alkua eikä loppua. Koko tilanne oli oikeastaan melko sekava. Kenneth ei jaksanut enää edes varmistaa, että vessan ovi todella oli lukossa. Hän jaksoi keskittyä ainoastaan Beckyn huuliin ja siihen, että hän pystyi pitämään naisen tyytyväisenä. Kenneth antoi käsiensä vaeltaa Beckyn vartalolla. Hänen huuliltaan pääsi kevyt äännähdys, kun Becky näykkäsi häntä korvanlehdestä. Vastaukseksi tähän Kenneth näykkäisi Beckyn kaulaa. Niin hennosti joka tapauksessa, että pieni purema ei jättäisi mitään jälkiä Beckyn kaulaan. Pienet näykkäisyt eivät olleet Kennethin mielestä ollenkaan inhottavia siinä vaiheessa, kunhan ne eivät jättäneet jälkiä. Jälleen kerran mieleen tulvahti pikaisesti muisto Carlotaan liittyen, mutta Beckyn läsnäolo ajoi Carlotan kummittelevat haamut kauas pois erittäin nopeasti.

Suudelmat taukosivat pieneksi hetkeksi, kun Becky suoristui ja katseli Kennethiä. Se tarjosi myös Kennethille hieman lisäaikaa tasailla hengitystään, pulssilleen hän ei voinut mitään. Se oli kohonnut todella korkeisiin lukemiin, mikä puolestaan ei selittynyt pelkästään sillä, että tässä todella oli oma kiinnijäämisen riskinsä. Suudelmat kuitenkin jatkuivat jo pienen hetken päästä - se oli asia, jota Kenneth ei pistänyt ollenkaan pahakseen. Beckyn huulet hänen omiaan vasten tuntuivat mukavan lämpöisiltä ja pehmeiltä, mikä edes olisi voinut olla parempaa siinä tilanteessa? Toki pehmeä sänky olisi ollut huomattavasti mukavampi paikka, mutta toisaalta... Tämä oli hyvä juuri näin. Kun Beckyn kädet karkasivat Kennethin vyönsoljelle, mies alkoi itse irrotella vaatteita Beckyn päältä. Onneksi vessanpöntössä todella oli kansi, muuten Beckyn paita olisi ollut läpimärkä, eikä uudelleenpukeutumisesta olisi tullut mitään. Kenneth ei aluksi kuullut Beckyn sanoja, mutta ymmärsi vasta siinä vaiheessa, ettei enää suudellut Beckya. Hemmetti.
"Mmh, ihan sama", Kenneth sanoi.
Häntä ei huvittanut puhua - hän halusi Beckya aivan liian paljon juuri sillä hetkellä. Ei Kenneth malttanut keskittyä mihinkään sanalliseen, hänen puolestaan kädet saivat hoitaa puhumisen. Suudelmat eivät aivan heti jatkuneet, kun Kenneth vähensi reilulla kädellä Beckyn vaatteita. Yleinen vessa ei ollut aivan niin lämmin, että Kenneth olisi raskinut ottaa kaikkia Beckyn vaatteita pois, vain kaikki akuutisti tiellä olevat saivat lähteä. Kun Kenneth lopulta oli tyytyväinen työnsä tulokseen, hän kallisti hieman päätään ja katseli Beckya. Himon saattoi nähdä silmistä. Kauempaa Kenneth ei kuitenkaan malttanut pysytellä erossa Beckyn huulilta, kaulalta ja iholta, vaan suuteli naista intohimoisesti. Viimeistään se luultavasti viestittäisi kyllä, mitä Kenneth juuri sillä hetkellä halusi. Enemmän, kuin mitään muuta sillä hetkellä.

Ei se helpoimmasta päästä ollut, etenkin, kun ei omistanut akrobaatin taitoja. Himo kuitenkin oli sillä hetkellä aivan liian suuri kynnys ylitettäväksi, se sai puolimahdottomankin muuttumaan mahdolliseksi. Vessa oli koko ajan ihmeen hiljainen, vain muutama satunnainen ihminen kävi helpottamassa hätäänsä. Lopulta Kenneth huokaisi syvään, ollen yhä Beckyn lähellä. Hän katsoi naista silmiin, silitellen muutaman kasvoille valahtaneen hiussuortuvan takaisin Beckyn korvan taakse. Hän ei hetkeen sanonut yhtään mitään, vain katseli Beckya ja silitti tämän poskea hiljaa. Vessan ovi kolahti aiempia kertoja kovaäänisemmin - mahdollisesti Kenneth ei ollut Beckyyn keskittyessään tosin kiinnittänyt ovien kolahteluun huomiota. Se kuitenkin sai Kennethin heräämään haavemaailmastaan siksi aikaa, että hän vilkaisi sivulleen ja huokaisi uudelleen.
"Ehkä meidän pitäis pukea", Kenneth sanoi ihmeen värittömällä äänellä.
Hän ei tiennyt, katuiko hän äskeistä vai ei. Hän piti Beckysta, mutta tunsi jälleen suuren syyllisyyden aallon sisällään. Eihän hän ollut koskaan tehnyt mitään tällaista Carlotan kanssa. Hän ei koskaan ollut tuntenut vastaavaa halua Carlotaan. Becky oli saanut Kennethin hetkeksi pois raiteiltaan, eikä mies todellakaan tiennyt, kuinka suhtautua asiaan. Hän olisi aivan yhtä hyvin voinut bongata kadulta nätin tytön ja pyytää tätä seurakseen, nauttia hetken ja häätää tyttösen matkoihinsa. Mitä hän oli tekemässä? Paita oli saatu päälle, Kenneth kiristeli vyönsolkeaan omissa ajatuksissaan. Hän huokaisi hieman suoristautuessaan, jääden odottelemaan, että myös Becky olisi valmis.
"Eikö kaikki yhtään ihmettele, mihin sä katosit?"
Pikaisesti laskien he olivat olleet Beckyn kanssa poissa näkyvistä vähintään puoli tuntia, jos eivät kauemminkin. Toivottavasti kukaan ei sentään kuvittelisi Beckya kidnapatuksi tai muutakaan, sillä takuulla jotkut muistaisivat nähneensä Kennethin juttelevan Beckyn kanssa. Ajatteleminen alkoi todella tuottaa päänsärkyä.

Kun molemmat olivat vihdoin saaneet vaatteet päälleen, Kenneth antoi pienen suukon Beckyn huulille. Hän tunsi edelleen syyllisyyttä, mutta ei toisaalta kehdannut jättää Beckya huomiottakaan. Hän yritti hymyillä mahdollisimman urhoollisesti, mutta se teki kipeää. Suukotettuaan Beckya Kenneth kääntyi nopeasti pois, tarttui vessan ovenkahvaan. Vessasta ei kuulunut ääniä, he olivat luultavasti kaksin.
"Meidän olis varmaan viisainta lähteä tässä välissä, kun vessassa on tyhjää. Jos mä menen edeltä ja sä luikahdat mun perästä?"
Kenneth olisi halunnut lisätä jotakin sen tapaista, kuin 'soita mulle jossain vaiheessa, jos haluat', mutta hän ei kehdannut. Hänellä ja Beckylla oli vain yhden yön juttu, ei muuta. Tämä oli ollut poikkeus sääntöön. Kenneth vilkaisi Beckyyn anteeksipyytävästi, avaten hetkeä myöhemmin oven lukon. Pikaisella vilkaisulla ovenraosta vessa todella näytti tyhjältä. Se sai Kennethin tuntemaan itsensä hetken verran voitonriemuiseksi - hän astui ulos vessakopista ja tarttui Beckya käsistä hymyillen.
"Ei ketään. We did it, hun", Kenneth naurahti.
Sivummalta kuitenkin kuului oven narahdus. Kenneth piteli Beckyn käsiä edelleen omissaan, kun hän kohtasi kaksi paria järkyttyneitä silmiä. Kaksi miestä oli juuri kävellyt vessaan, parahiksi todistamaan Kennethin ja Beckyn poistumista. Miksi juuri tässä vaiheessa, miksei puolta minuuttia myöhemmin?
"Becky Kennedy?!" Molemmat miehet kysyivät yhteen ääneen.
Kennethin katse käväisi miehissä, sitten Beckyssa ja jälleen miehissä. Toinen miehistä oli sama, joka oli ihastellut Beckya Kennethin edessä, jonottaessaan. Toista miestä Kenneth ei tunnistanut, mutta toisaalta - kukapa ei olisi tunnistanut Beckya. Kennethin kasvojen ilme muuttui lähes pahoinvoivaksi. Upeaa.

Niin. Senhän piti olla vain yksi yö, pelkkää seksiä eikä mitään muuta. Silti Becky nautti Kennethiltä saadusta huomiosta enemmän ja eri tavalla kuin kenenkään muun kanssa. Nämä tuntemukset saivat naisen itsensä hämmentymään, mutta hän ei kuitenkaan näyttänyt sitä ulospäin. Olisi ollut naurettavaa sanoa mitään sellaista, mikä olisi kumonnut hänen aiemmat sanansa yhden yön suhteen, vielä kun brunette itse oli painottanut mielessään, ettei Kenneth olisi kuin yksi muiden joukossa.
Oven kolahdus rikkoi aiemman hiljaisuuden ja sen kuplan, jonka sisälle mahtui vain ja ainoastaan Becky ja Kenneth. Brunette käänsi päänsä vessakopin ovea kohti ja koitti miettiä, miten hän pääsisi livahtamaan paikalta mahdottoman huomaamattomasti. Kun vessassa taas hiljeni, Becky naurahti hiljaa ja käänsi katseensa Kennethiin, "Joo, pitäisi", nainen lausahti ja ryhtyi keräilemään vaatekappaileitaan vessakopin lattialta ja viimeisimpänä paitansa pöntön kannen päältä.
Pukiessaan bruneten kasvoilla oli mietteliäs ilme ja toden totta hän ajatteli sillä hetkellä kaikenlaista. Ajatuksien keskipisteenä tuntui olevan Kenneth ja se, toistuisiko tällainen enään uudestaan? Toisaalta Becky toivoi sitä, toisaalta taas ei ja hän pelkäsi elättelevänsä turhia odotuksia toiveidensa suhteen. Voisihan hän sanoa suoraan mielipiteensä, kaiken sen mitä hän ajatteli, mutta se olisi luultavasti vain hämmentänyt molempia ihan turhaan.

Becky asetteli hamettaan takaisin päällensä ja kiristi vyötärölle kuuluvan, mustan vyön. Tutunnäköinen trenssi kiskottiin ripakasti päälle ja pariin otteeseen sormet haroivat tummaa hiuspehkoa parempaan asentoon. "Kyllä ne ihmettelee, paljonkin... Luultavasti mä saan kuulla tästä vielä pitkänkin ajan päästä", Becky murhati hivenen katkerana ja manasi niitä odotuksia, joita hänen päälleen langetettiin pelkän julkkis-statuksen vuoksi.
Tuskin kukaan kuitenkaan epäilisi mitään murhaa tai kidnappausta, eikä Kennethkään joutuisi tämän takia ongelmiin, vaikka mies oltaisiinkin nähty hänen seurassaan. Paitsi jos paparazzit ja uteliaat juorukellot laskettiin mukaan, niin toinen tulisi olemaan korviaan myöten kusessa. Roskalehtien toimittajat soittelisivat miehen perään ja kyselisivät kysymyksiä tuon yksityisasioista, eli juuri niitä, jotka päätyivät lähes poikkeuksetta roskalehtien etusivuille.
Uransa takia Becky olisi valmis tekemään lähes mitä tahansa, jotta hän ei joutuis yhdenkään kohun keskipisteeksi ja tällaisesta saisi hyvän kohun aikaan. Kuinka moni, julkisuudessa viattomana, mutta ehkä hieman turhamaisena pidetty näyttelijätär juoksenteli kesken edustustilaisuuden jonkun perään ja raahaisi tämän miesten vessaan harrastamaan seksiä? Vielä kun tiedettiin, kuinka paljon juttuja vääristeltiin ja väriteltiin, Becky oli entistä varmempi siitä että hänen uransa olisi ohi jos tämä juttu paljastuisi.


Lyhyeen suudelmaan Becky vastasi selkeästi varautuneemmin kuin aikaisemmin ja jäätyi hetkeksi paikoilleen. Mitä hän oikeasti edes ajatteli? Naisen epäröinti ja eräänlainen katumus olivat varmasti käsinkosketeltavia, mutta Becky ei enään itsekään tiennyt, mitä hän katui.
"Joo...Tehdään näin", brunette hätkähti mietteistään ja yritti vääntää kasvoilleen jotakin hymyn tapaista. Tavallaan hänellä oli jotenkin erittäin typerä ja tyhjä olo, eikä hän löytänyt sille mitään järkevää selitystä. Kennethin anteeksipyytävä vilkaisu sai Beckyn pitämään itseään todellisena idioottina ja jankuttamaan itselleen, että tämä jäisi lopullisesti tähän. He eivät pitäisi enään yhteyttä, Becky hävittäisi Kennethin numeron... Jos hän edes halusi tehdä sitä.
Kun mies tarttui Beckyn käsiin, tämä naurahti hieman väkinnäisesti ja huokaisi helpotuksesta. Sitä seurannut oven narahdus veti kaikki mietteet helpotuksen suhteen takaisin ja kuvainnollisesti Becky tunsi itsensä piestyksi, miksi juuri nyt?
Hän ei edes tajunnut kiskoa käsiään pois Kennethin omista, vaikka katse tunnistikin toisen miehistä Jacksoniksi. Ei, ei ei ei.
Becky ei reagoinut ilmeellään, mutta hänen olemuksensa painui kasaan ja pään sisällä löi tyhjää; mitä hän sanoisi, mitä hän tekisi?

Kun molemmat miehet lausuivat hänen nimensä ja vielä samaan aikaan, Becky ajatteli sen olleen kuin jostakin surkeasta komediasta. Hän ei ikinä näyttelisi komedioissa, ei ikinä!
Jackson katsahti suojattiinsa järkyttyneenä ja hetken aikaa nainen luuli tuon saaneen sydänkohtauksen, mutta pikkuhiljaa miehen järkyttynyt ilme muuttui raivoisaksi. "Becky Kennedy, tajuatko sinä yhtään, mitä olet tekemässä!", Jackson pauhasi kasvot raivosta irvaillen ja osoitti Beckyä sormellaan. Brunette olisi halunnut vajota maan alle, sillä hän oli aina jollain tapaa pelännyt Jacksonia, etenkin kun tuo suuttui. Muutenkin mies onnistui käymään Beckyn hermoille, sillä hän ei kestänyt kuunnella minkäänlaista komentelua ja Jackson oli komentelevaa ja määräilevää sorttia.
"Saatanan saatana! Eikö se Coyote Casinon tempaus riittänyt? Et taida ymmärtää, miten lahjasi valuvat hukkaan tämän takia!", Jackson jatkoi edelleen ja pikkuhiljaa Becky alkoi näyttämään enemmänkin kyllästyneeltä kuin alistuneelta. Jackson mulkoili brunettea ja varsinkin Kennethiä erityisen pahansuopaan tyyliinsä ja pudisteli päätään, hieroi niskaansa ja rapsutti harmaantunutta päälakeaan.
"Sinä olet todella lapsellinen! Tuonne jäi yli sata fania ilman nimikirjoitusta! Ja minkä takia ? - Siksi että neiti Kennedy voisi kuherrella tämän... Idiootin kanssa!", mies ärjyi ja heilutteli käsiään ilmaan puhuessaan. Omalla tavallaan se oli erittäin huvittavan näköistä, mutta Becky ei uskaltanut naurahtaa, vaikka mieli olisi tehnytkin.

"Tiedätkö sä mitä?", brunette kysyi mieheltä, joka oli onnistunut hetkeksi hiljentymään. Äkäinen Jackson kohautti harteitaan ja pyöritteli silmiään, mutta ei kuitenkaan vastannut mitään.
"Tämä tässä on Kenneth ja me ollaan seurusteltu jo pidemmän aikaa", Becky improvisoi ja yritti keskittyä tämänhetkisen roolinsa vetämiseen. Se olisi oikeastaan ainoa keino selittää koko juttu, mutta Kennethin täytyisi olla siinä yhtälailla mukana.
Jacksonin leuka tuntui pudonneen lattialle, ainakin miehen ilme kieli jostakin sellaisesta. "SIIS MITÄ!?", harmaahapsi ärähti ja läimäisi molemmat kätensä päälaelleen toistellen Luojaa ja Pyhää Henkeä vuoron perään. Mitä helvettiä täällä oli oikein meneillään?

Kenneth lasittui paikoilleen. Helkkari, mitä tässä oikein oli meneillään? Miksi juuri tässä vaiheessa vessaan piti todella ilmestyä toisiakin ihmisiä? Kenneth jäi kuuntelemaan, kun toinen miehistä alkoi raivota Beckylle. Ilmeisesti todella sitten tunsi Beckyn ennestään, ellei sitten liittynyt naisen uraankin jollain tapaa. Kun Kenneth huomasi miehen syytävän osan sanoistaan kohdistettuna suoraan häneen, oli hermo mennä. Kenneth oli jo sylkemässä sanoja takaisin miehelle, mutta hän ei yksinkertaisesti löytänyt itsestään oikeita sanoja. Kenneth vain katseli hiljaa paikoillaan vuoroin miehiä, vuoroin Beckya. Mitä helkkaria he nyt keksisivät? Beckyn näyttelijänlahjoista kuitenkin oli apua. Kenneth vilkaisi naisen sanat kuultuaan tähän hieman hämmentyneenä, kunnes ymmärsi yskän. Kenneth kääntyi katsomaan Beckya puhutellutta miestä mahdollisimman vakuuttavan näköisenä, nyökkäsi tälle ja virnisti.
"Eihän me silloin Coyote Casinolla vaan mitään tahdottu erikseen sanoa kenellekään", Kenneth säesti vielä, katsoen miestä.
Tämä kirosi luultavasti kaikki tuntemansa kirosanat lävitse, mikä jo sinällään huvitti Kennethiä. Kuinka kauan hän jaksaisikaan katsella tätä varsinkin, kun he itse olivat tainneet selvitä pahimmasta pinteestä jo tässä vaiheessa? Kenneth virnisti. Että tämä osasikin olla hauskaa.
"Kuulehan Becky... Nyt, kun me ollaan, tuota - virkistetty itsejämme - pitäisiköhän sun lähteä jatkamaan nimikirjoitusten jakoa? Mä jaksan ehkä odottaa iltaan saakka", Kenneth sanoi.
Tätä roolia hän osasi esittää. Olihan hän osannut esittää osaansa Carlotankin kanssa useamman vuoden ajan. Kenneth virnisti jälleen, suikkasi pienen suukon Beckyn huulille ja lähti tämän perässä ulos miestenvessasta. Check & done.

(( Lopetusta ))