Say those words I wanna hear so badly

((valerie & Nell))

Vaatteita alkoi kasautua sängynpäätyyn, kun Harriet ei (todellakaan) osannut päättää, mitä laittaa päälleen. Häntä harmitti, kun mitkään vaatteet eivät tuntuneet sopivilta, ja jos hän sattuikin löytämään yhden ja ainoan hyvän vaatekappaleen, se ei sopinut minkään toisen kanssa. Lisäksi jonkin ajan takaisista hetkistä Rockyn kanssa muistutti kaulalla vielä kipeänä helottava punainen jälki, jonka Harriet peittäisi ensialkuun huolellisesti meikkivoiteella ja puuterilla, sen jälkeen vielä kietaisemalla kaulahuivin kaulansa ympärille. Lopulta Harriet oli tyhjentänyt lähes koko vaatekaappinsa, osaamatta vieläkään päättää vaateparrestaan. Hitto sentään, hänhän oli menossa vain Nellille! Tuskin Nell alkaisi katsoa ja arvostella sen suuremmin sitä, mitä Harrietilla oli päällään. Tärkeintähän tällä hetkellä oli vain päästä Nellin luokse, purkamaan omia tuntojaan. Sitä vartenhan ystävät olivat? Tilanne tällä hetkellä oli vain niin sekava, ettei Harriet tarkalleen ottaen tiennyt, mitä hän olisi tehnyt tai sanonut. Olisiko hänen pitänyt tätä ennen olla yhteydessä Kieraniin? Kenties soittaa Rockylle? Haukkua Sadie pystyyn siitä, ettei ollut tullut maininneeksi mitään Rosiesta ja Kieranista? Ajatukset saivat Harrietin vain aiempaa pahemmalle tuulelle, ja juuri sitä hän ei tällä hetkellä halunnut. Ei, hän halusi rauhallisen juttutuokion Nellin kanssa, kupin teetä ja päälle hieman sympatiaa.

Lopulta Harriet oli päätynyt valitsemaan päälleen tavallisen villapaidan, jossa oli avonainen kaulus - joskaan ei niin avonainen, että lähes kaikki paistaisi läpi. Villapaita oli perinteisen vaaleanharmaa, väri kuvasti muutenkin tällä hetkellä Harrietin mielialaa paremmin, kuin hyvin. Villapaidan alle sai jäädä sama toppi, jota Harriet oli tänään aiemminkin käyttänyt. Kaveriksi villapaidalle löytyivät vielä tummansiniset pillifarkut - ihonmyötäiset, yhdet Harrietin lempifarkuista. Lopulta hänelle ei jäänyt tehtäväksi muuta, kuin hiusten kampaaminen auki ja käsilaukun ottaminen mukaan. "Mä lähden käymään Nellillä", Harriet huikkasi olohuoneessa istuville vanhemmilleen. Äiti oli jo nousemassa paikoiltaan, mutta Harriet aavisteli isän pitelevän tätä paikoillaan. "En viivy kauaa, luultavasti. Ilmottelen itestäni kyllä", Harriet sanoi vielä vetäessään kenkiä jalkaansa. Farkut saivat seurakseen hieman yli polvenmittaiset, nahkaiset saapikkaat, joissa oli tällä kertaa järjellinen korko.

Auton penkit tuntuivat ärsyttävän viileiltä, mutta onneksi ajomatka ei ollut pitkä. Muutama hassu risteys ja Harriet olisi jo perillä. Kieltämättä häntä arvelutti joka kerralla hieman jättää autoaan Rashee Roadin varteen. Ainakin toistaiseksi Mercedes oli pysynyt vahingoittumattomana, joten ehkä sama karma jatkuisi vielä tälläkin kerralla. Ehkä Harrietin elämässä oli jo toistaiseksi ollut tarpeeksi epäonnea vähäksi aikaa. Käynnistäessään autoa Harrietin päässä kulkivat monenlaiset ajatukset, joista yksikään ei lopulta päässyt päällimmäiseksi.

Pian Harriet oli ajanut autonsa parkkiin aivan Nellin kotitalon eteen. Häntä ei huvittanut lähteä kävelemään kovinkaan pitkää matkaa. Ilta oli jo sen verran pitkällä, ettei Harriet todellakaan luottanut Nellin armaan kotikadun tarjoamaan rauhaan. Kadulta hieman pidemmällä asui Sadie - sitä asiaa Harriet ei olisi mielellään ajatellut ollenkaan. Ripein askelin Harriet lopulta asteli Nellin asunnon ovelle ja soitti reippaasti ovikelloa. Hänen ei tarvinut odotella kauaa, kun hän kuuli jo askeleita asunnosta. "Moi Nell", Harriet sanoi lähes helpottuneen kuuloisena ja änki itsensä asunnon sisäpuolelle. "Mulla on ollu muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta ihan kauheaa. Ehkä mun pitää vaan kertoa kaikki ihan alusta asti", Harriet sanoi. Hän oli saanut laitettua takkinsa naulakkoon, hän avasi kenkiensä sivustoista vetoketjuja. Harriet oli kuitenkin aivan liian turhautunut, joten hän yksinkertaisesti repi kengät jaloistaan ja potkisi ne Nellin kenkien sekaan. "Keittäisitkö teetä?" Harriet kysyi hetken päästä, rojahtaen hetkeä myöhemmin istumaan sohvalle. "Tästä voi tosiaan tulla pitkä tarina."

Se päivä oli siivouspäivä.Tai no, olisi voinut olla, mikäli Nell olisi koskaan saanut aikaiseksi tarttua imuriin ja luuttuun. Sen sijaan nainen makoilikin sängyssään kannettava tietokone nenänsä edessä ja odotteli pakastepitsaa uunista ulos. Salami-kinkkupitsan hento tuoksu leijaili Nellin kämpässä, joskin se ei aivan saanut vettä herahtamaan kielelle. Kyllä, Nell oli turhankin tottunut pakasteruokaan varsinkin jos oli joutunut tekemään pitkää päivää ja tahtoi vain nukkumaan. Onneksi sentään oli vapaapäivä, mutta Nell ei vain saanut aikaiseksi ryhtyä kokkaamaan mitään hienompaa. Farkuissa ja mustassa printtiteepaidassa viihtyvä nuori nainen sai kuitenkin aikaiseksi nousta ylös sängyltään viimeistään siinä vaiheessa kun kuuli ovikellon pirisevän. Huokaisun saattelemana Nell laahusti ovelle kurkaten pitsaansa välillä. Ihan tosi, kohta pitäisi varmaan hankkia jollain rahalla uusi liesi, kun vanhaa ei näyttänyt paistaminen niin innostavan. Tai no, ehkäpä hän tyytyisi vain korjauttamaan uunin, itse liesi toimi kyllä hyvin, uunilla vain oli jokseenkin hidas sytytysaika.

Nell avasi oven huomatakseen hieman yllättyneenä Harrietin seisovan sen takana.
”Harriet”, Nell totesi yksioikoisesti. ”Moi vaan.”
Nell väistyi ovensuusta kun Harriet asteli itsekseen sisälle. Jos Nell oli oppinut yhtään tuntemaan Harrietia vuosien mittaan, tiesi hän että käsillä oli perinteinen ystävä-hädässä-auttaa-hetki. Tai siltä ainakin vaikutti. Mutta ei Nell sitä pahakseen pistänyt. Hän kuunteli mielellään. Harrietin pyytäessä teetä hän nyökkäsi.
”Tottakai. Haluatko pitsaa? Sitä on tulossa... tai no, jos on. Raakana ainakin jos toi rötiskö ei ala sitä hiljalleen paistamaan”, Nell tarjosi kävellessään keittiöön.
Hän kaatoi vedenkeittimeen vettä ja pisti sen porisemaan. Helppoa ja nopeaa. Nell ei tosin itse pitänyt pussiteestä ja siksi hankkikin aina irtoteetä. Sihditkin löytyivät pienen etsimisen jälkeen laatikosta. Nell kuunteli samaan aikaan Harrietia, kun odotteli teeveden keittymistä. Sihdit hän asetteli kahteen suurehkoon kuppiin.

Muutaman minuutin kuluttua keitin naksahti ja Nell sai vihdoin kaadettua teet kuppeihin. Sen jälkeen hän jatkoi takaisin olohuoneeseen ja tarjosi Harrietille toista kuppia. Nell itse istahti vastapäiseen nojatuoliin nostaen jalat ristiin istuma-asentoon.
”Mulla on kyllä koko päivä aikaa”, Nell sanoi. ”Shoot.”

Mielessään Harriet kiitti Nelliä, mutta ei kuitenkaan jaksanut pukea muodostunutta ajatusta sanoiksi. Harriet otti vain mukavamman asennon sohvalla ja sulki silmänsä, yrittäen rentoutua edes pienen hetken verran. Ajatukset kuitenkin pyörität rentoutumisesta huolimatta sitä samaa kehää, jota ne olivat jo muutamat viime tunnit pyörineet. Oikeastaan ajatukset olivat pyörineet samoja ratoja jo muutaman päivän, mutta sitä Harriet ei halunnut myöntää edes itselleen. Hiljaa huokaisten Harriet jäi odottelemaan, kuunnellen Nellin kolistelua keittiössä. Se tuntui jollakin tapaa rauhoittavalta - ainakin toisella heistä asiat olivat hyvin, mikään ei ollut muuttanut päiväjärjestystä. Kunpa Harrietinkin elämä asettuisi edes jossakin vaiheessa samankaltaisiin uomiin - asiat olisivat ratkenneet edes suuntaan tai toiseen. Jälleen Harriet huokasi ja sulki silmänsä, painaen ne tällä kertaa tiukasti yhteen. Hän olisi halunnut itkeä, mutta kyyneleet olivat muutaman viime päivän aikana tuntuneet loppuneen kesken. Kuinka turhauttavaa mokoma saattoikin olla!

Hiljaisuuden keskeltä kuului naksahdus - teevesi oli kiehunut. Ei mennyt kauaakaan, kun Nell oli jo kävellyt hänen luokseen ja laskenut teekupin hänen eteensä.
"Kiitos", Harriet tyytyi sanomaan hieman hiljaisena.
Lämmin teekuppi käsien välissä tuntui hyvältä. Kupin sisältö oli niin kuumaa, että jopa kupin posliininen pinta tuntui polttavan kättä, mutta se ei haitannut pätkääkään. Pieni kipukin vei ajatuksia muualle, se oli enemmän kuin tervetullutta terapiaa. Harriet kohotti katseensa Nelliin ja mietti, mistä aloittaa. Yleensä Harriet kertoi kaiken suoraan Nellille, mutta tämä asia oli vaikea käsiteltäväksi jopa Harrietille itselleen. Sen vuoksi hän ei ollut viitsinyt soittaa Nellille tätä ennen, vaan oli päättänyt tulla käymään suoraan paikalle silloin, kun tiesi heillä molemmilla olevan vapaata.

"Me erottiin Kieranin kanssa", Harriet töksäytti hetken päästä.
Tee läiskähti kupissa, muttei päätynyt syliin asti. Luojan kiitos. Ehkä asioista oli parasta puhua suoraan, kiertelemättä. Juuri sitähän tämäkin oli - möläyttää tuosta noin vain suoraan, että he olivat eronneet. Tulihan se yllätyksenä Harrietille itselleenkin, mutta kuinka Nellkin tästä yllättyisi? No, se jäisi nähtäväksi.
"Se mulkku petti mua siskonsa parhaan ystävän kanssa", Harriet jatkoi hetken päästä.
"Ja kuvittele. Kuvittele, miten mä kuulin siitä! Mä olin Kieranin siskon ja sen nimenomaisen parhaan ystävän kanssa drinkeillä ja Kieran tuli oman kaverinsa kanssa samaan pubiin. Eihän Kieran tietyst tienny mitään siitä, että mä olin parin pöydän päässä, ja se sit alko siinä selittää Rockylle kaikkea tapahtunutta. Just, kun olin menossa moikkaamaan Kierania, kun ei oltu pitkään aikaan nähty. Luoja mikä idiootti", Harriet puuskahti.
Kauaa hän ei kuitenkaan malttanut olla hiljaa, sillä lopulliseen tuomioon vaikuttavia asioita oli vielä sanomatta.
"Siitä se sit meni vähän... Hulluks. Mä lähdin ovet paukkuen, Rocky - se Kieranin kaveri - seuras mua ja jotenkin me päädyttiin Kieranin asunnolle ja... Loput sä varmaan arvaatkin. Kuten senkin, että kliseisesti Kieran sit yllätti meidät. End of the story."

Nell piteli omaa kuppia kädessään välillä sekoitellen sihtiä kupissa. Hän odotti Harrietin aloittavan tunteidensa purkamisen ja kun hän aloitti, hän aloittikin sen ryminällä. Hyvä ettei Nellin suu loksahtanut auki, sen verran puuntakaa se tuli. Ei sillä, että Nell olisi koskaan Kieranista pitänyt – ainakaan sen perusteella millainen ärsytyksen huippu tämä oli työpaikalla. Nell tyytyi kuitenkin kurtistamaan kulmiaan hyvin äkillisesti ihmetyksissään ja siirtämään asentoa vielä hitusen mukavampaan ja valmistuneempaan. Ties mitä tunnustuksia tästä vielä seuraisi. Varon vuoksi Nell laski myös kuppinsa viereiselle pikkupöydälle. Kaataisi sen vielä pitkin lattiaa ja vaatteita. Sitä ei voinut koskaan olla liian varovainen.
”Erositte?” Nell kysyi vielä ikäänkuin varmistakseen.
Harriet ehti kuitenkin jatkaa vielä ja sepusti koko tarinan Kieranin pettämisestä. Suoraan sanottuna Nellin mielestä se ei ollut oikeastaan edes yllätys. Kieran oli luultavasti tottunut saamaan mitä halusi, naisista alkaen. Vaikka pakko oli myöntää, että helvetin typerästi mies oli mennyt tekemään. Saipahan Nell jonkin lisäsyyn käyttäytyä yhäkin välinpitämättömämmin tohtori Crawleytä kohtaan.

Nell kuunteli koko ajan, mutta varsinainen pommi pudotettiin vasta loppuvaiheessa. Hän oli hieman yllättynyt itse kääntökohdasta. Tai no, Harriet oli tietenkin ollut haavoittuvassa mielentilassa ja sellaista, mutta Nell-paran päässä kävi yksi pyörremyrsky. Jos nyt käytännössä katsottiin, niin Kieranhan oli pettänyt Harrietia ja Harriet oli vasta eroamisen jälkeen päätynyt... noh, tekemään mitä tekikään. Siitä huolimatta, kun Harriet ja Rocky olivat vielä päätyneet Kieranin luokse ja... Hui kamala, oikeasti, yksi vuoristorata. Raasun moraalit iskeytyivät samalle radalle ja senkun törmäilivät. Totta kai hän oli Harrietin puolella – aina – mutta noh, ehkä oli hitusen radikaalia hommailla Kieranin luona. Ei sillä, että hän miestä säälisi mutta... Kai se oli vähän samaa kuin kääntäisi veistä haavassa – tosin noh, sen oli tehnyt Kieran ensin.
”Öh...”, Nell aloitti erittäin lahjakkaasti yrittäen koota jotain lausetta siitä päässä pyörivästä sekametelisopasta. ”Millainen olo sulla nyt on? Tai siis... mitä sä oot ajatellut tehdä? Meinaatko sä puhua asiasta vielä Kieranin kanssa vai …? Älä tosin käsit väärin, mä en millään tavalla ole sen puolella, en ollenkaan, musta se on vaan entistä tunteettomampi paskiainen. Mut... eikö tavallaan sen luona... tai siis... eikö se ollut ehkä vähän turhan ilkeetä?”
Okei, Nellistä oli kuuntelijaksi, mutta pasmat menivät hetkeksi kyllä sekaisin.

Nuorten naisten välillä ehti olla vain hetki hiljaisuutta, kunnes Nell heistä ensimmäisenä avasi suunsa. Harrietia tahtoi oikeastaan jopa naurattaakin hieman - onneksi Nell oli aivan yhtä hämmentynyt, kuin hän itsekin. Harriet ei kuitenkaan osannut ajatella, mitä olisi voinut vastata Nellille. Ei hän itsekään oikeastaan tiennyt, mitä hän tunsi. Rocky oli hänestä jollain tavalla puoleensavetävä, mutta Harriet ei osannut eritellä, miten. Johtuiko se siitä, että hän oli juuri eronnut Kieranista ja halusi kokeilla jotakin uutta, vai kenties siitä, että hän piti Rockysta Rockyna? Harriet huokasi, jäi kuuntelemaan Nelliä vielä hetkeksi. Vasta viimeisimmät sanat upposivat hänen tajuntaansa - oliko turhan ilkeää mennä Rockyn kanssa Kieranin luokse? Mitä Nell oikein ajatteli? Harrietin kasvot väritti itsepäinen puna. Hän oli tullut tänne purkamaan ajatuksiaan, ja Nell moralisoi häntä? Harriet kuitenkin päätti rauhoittaa itseään laskemalla kymmeneen, ja ihme kyllä tällä kertaa se toimikin.
"Turhan ilkeää? Mä tiedän Nell, että sä oot inhonnu Kierania alusta asti. No, ainakin siitä asti, kun sä alotit Central Hospitalissa. Joten ei, ei se ollu turhan ilkeää", Harriet puuskahti hieman tuohtuneena.
"Sitäpaitsi se ei ollu meidän... Mun tarkotus. Mun piti mennä Kieranin luokse hakemaan omia kamoja ja Rocky tuli perässä. Yks asia johti toiseen ja sitä rataa", hän jatkoi.

Hetken aikaa Harriet malttoi olla puhumatta. Hän ei kuitenkaan enää tuntenut ärtymystä Nelliä kohtaan, vaikka sitäkin oli äsken ollut havaittavissa.
"Mä en oikeastaan tiedä, mitä mä tunnen", Harriet sanoi lopulta.
Vasta siinä vaiheessa hän muisti käsissään olevan teen. Se oli ehtinyt jäähtyä juuri sopivasti - ei polttanut suuta, mutta ei ollut kuitenkaan kylmääkään.
"En mä varmaan enää Kieranin kans juttele. Tai no, laitan sille viestin että voi painua hornan tuuttiin, kun meen hakemaan kamat... Oikeastaan. Kun meet seuraavan kerran töihin, vilkasetko Kieraninkin työvuorot? Mä voisin mennä hakemaan omat loput kamat sieltä sillon, kun se on töissä. Mulla on vielä avain sinne, niin ei tarvi miettiä sitä puolta asiaa", Harriet pohti ääneen.
"Oonko mä ihan täysi bitch?" Jälleen yksi Harrietin lukuisista tokaisuista.