Now we all ready to head out of the VIP

Ensin Alex koitti piilottaa hymynsä nähdessään Leslien ilmeen, mutta se oli liian hankalaa. Nainen purskahti nauruun toisen säikähdyksen takia. "Anteeksi", Alex hihitti jo pienessä kippurassa. Jotenkin hihitys loppui, mutta hartiat hytkyivät epäilyttävästi. Onneksi salaattikastike oli pestävissä, tosin nyt se ei ollut niin mukavaa yllä varsinkaan silloin kun se valui vatsan seudulla. Alex oli punastunut hieman, mutta koitti hillitä itseään edes hieman.

"Onneksi sinun annoksesi säästyi", Alex totesi hymyillen putsaillessaan pukuaan lautasliinalla, jonka Leslie oli ojentanut. Mekko oli liimaantunut inhottavasti ihoon ja valitettavasti paljasti hieman liikaa siveyden nimissä. Esimerkiksi sen, ettei Alex ollut laittanut rintaliivejä koska edellisessä puvussakaan moisia ei oltu tarvittu.

On hieman eri asia kömmähdellä suuremmassa joukossa, kuin kahdenkesken. Toinen kun sattui muistamaan niin kaiken paremmin. Ei siinä muuten mitään, mutta se sai Alexin nolostuttavan tietoiseksi kömpelyydestään. Hän vaikutti teinipojalta, joka ei ollut tottunut omiin raajoihinsa!

"Ei se mitään", Leslie vakuutti. Hän ei yhtynyt naisen naureskeluun, mutta suupielet pysyivät kääntyneinä pieneen hymyyn.
Mies ei voinut muuta kuin ihmetellä, kuinka ihmeessä Alexandra oli selvinnyt hengissä näinkin kauan. Tuollaisella tuurilla, tai kehonhallinnalla, miten sen nyt otti, olisi kuvitellut naisen joutuneen jo kauan sitten onnettomuuteen. Leslie saattoi hyvinkin nähdä mielessään kuvan, jossa Alex oli onnistunut hortoilemaan keskelle vilkasta liikennettä.
Mielikuva oli kaikkea muuta kuin mukava. Leslie pakotti sen nopeasti pois.

"Niin", mies myönteli. Hän oli tietoinen Alexin etumuksen tämänhetkisestä tilasta, mutta piti herrasmiesmäisesti katseensa naisen kasvoissa. Hän keräsi muutaman salaatinlehden haarukkaansa, vieden ne suuhunsa, pureskellen huolellisesti ennen kuin nielaisi.
Salaatinkastikkeessa oli kirpeä maku. Se oli hotellin oma sekoitus, joka oli jotakin kreikkalaisen ja perinteisen kastikkeen välimaastossa, lisänään jotakin jota Leslie ei täysin osannut tunnistaa.

"Ehkäpä minun pitäisi pian alkaa lähteä? Alkaa olla jo kovin myöhä, ja menisit varmasti mielelläsi kylpyyn kaiken tämän jälkeen..."
Ensin shampanja, sitten tiepöly ja nyt vielä kastikekin.

Kuinka ihmeessä naisasia järjestöiltä oli jäänyt Leslie huomaamatta? Tämä onnistui pitämään katseensa suoraan Alexandran silmissä, ei suikaan rinnoilla. Toinen alkoi kuitenkin tekemään lähtöä, eikä miestä voinut siitä syyttää. Alex ei ollut turvallisinta seuraa ja melko nuhjuinenkin hän oli. "Niin...", nainen sanoi hymyillen hieman. Toki kylpy tekisi hyvää, mutta Alex olisi kaivannut ehkä enemmän seuraa. Leslie oli kuitenkin fiksu perääntyessään mahdollisimman vikkelästi. Se oli äärimmäisen viisasta.

"Minä en kyllä kykene saattamaan sinua autolle", Alex totesi harmitellen ja kumartui siistimään lattiaa hieman. Nainen palasi istumaan ja hymyili melko rohkeasti. Hän halusi olla mukava emäntä, mutta onnistui vain sekoilemaan. Se oli niin tyypillistä Alexia, että se melkein harmitti. Tietenkään mikään näistä negatiivisistä tunteista ei näkynyt vieraalle mitenkään. Nainen käyttyityi hyvin normaalisti. "Kiitos muuteen siitä, että olet ollut niin avulias", Alex kiitti hymyillen kuin pienenpieni aurinko. Leslie oli tehnyt paljon, vain päätyäkseen salaatin jatkeeksi.