Don't drive as if you owned the road Drive as if you owned the car

// hei olen random aloitus, koska huvittaa kirjottaa, ja saa tulla kuka vaan ::---------------D //

Christopher Kewan

Chrisin päätös lähteä kävelemään oli päätös.. lähteä kävelemään. Hän ei jaksanut virua asunnossaan enää yhtään päivää enempää. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että mies olisi huonolla päällä. Hän oli itseasiassa melko hyvälläkin tuulella: tällä hetkellä ei suurempia ongelmia ja Chrisillä oli jopa jonkinverran rahaakin. Ei mikään kehuttava määrä, mutta rahaa kuitenkin: ottaessa huomioon, että mies ei tehnyt töitä. Ei minkäänlaista. Christopher ei edes jaksanut ajatella mitään menneitä, sehän oli ihan nössöjen hommaa. Mies saattoi vapaudessaan nauttia vain juuri siitä hetkestä mitä oli, nimittäin ei tiennyt kuinka kauan se kestäisi. Hänellä oli kyllä ollut varsin hyvä tuuri siitä huolimatta, että itsehillintä oltiin menetetty..krhm.. muutamaan kertaan.

Chris piti käsiään avonaisen nahkatakkinsa taskuissa, vaikka ilta olikin melko lämmin. Se siis sai kaduille enemmänkin kuljeksivia ihmisiä, mutta mies käveli hiljaisemmalla tiellä, ettei jokainen vastaantuleva päättäisi yrittää pysättää, tai sekoittaa miehen askelia.. Tosin kukaan ei ollut tehnyt niin aikoihin.

Miehen askeleet hidastuivat hänen katseensa osuessa katuvalaisimen valoon, joka valaisi tummaa avoautoa toimien kuin valokeilana, vaikka ympärillä oli lamppuja ties kuinkamonta lisää. Mutta silti.. Kuka typerä jätti avoauton yksinään noin? Vieläpä ilman kattoa. No tietty juuri Chrisiä varten, hän ajatteli. Mies naurahti ja mutisi jotain 'mikä idiootti' tyylistä kävellessään autoa kohti. Hän taputti sen konepeltiä kuin omistaja hevostaan. Olihan se hieno.. Chris katsahti hieman ympärilleen, mutta ei, hän eei ollut aikeissa varastaa autoa, vaikka se käivikin hetkellisesti mielessä. Se ei ollut hänen mielestään kannattavaa. Mutta ihastelu kyllä..

Hetken ympärilleen tutkailtuaan Chris hypähti kuskin puolen oven yli kuskin paikalle. Eipä siinä avaimia näkynyt, mutta ei mies niitä tarvinnutkaan. Hän väänsi istuinta ensin vähän kauemmas, tarraten sitten ratista kiinni, katsoen valaistua tietä niin pitkälle kuin näki. Vhou, sehän tuntui melkein aidolta. “Beautifulll-ah..”, mies naurahti löysäten otteensa ratista, alkaen katsomaan mitä kaikkia.. lisävarusteita autossa oli. Vai automaatti vaihteisto. Amerikassa ei muita ollutkaan.. Mies hymähti uudelleen ja napautti muutamaa nappia, toivoen vain, että jokin niistä saisi jotain aikaan. Näytti melkeinpä vain pikkupojalta, joka oli kiinnostunut uudesta menopelistään. Kunnon autossa Chris ei ollut istunutkaan aikoihin, joten kun mahdollisuus tuli, niin se piti käyttää. Ei häntä tästä voitu pidättää..

// Jos se on nyt Claudion avoauto :DD tönkköä

"Jätä se siihen." Hardey sanoi ja nui ylös Claudion pysäyttäessä auton tien sivuun. Claudion noustessa ylös kaveri jo käveli etäänpänä. Poika lukitsi nopeasti ovet ja juoksi perään. Turhaahan lukitseminen oli, koska katto jäi epähuomiossa alas. Kuka vain olisi voinut hypätä sinne ja tehdä vaikka mitä.

Läheinen pieni kauppa sai kelvata pojille. He aikoivat pitää julat ja eihän juhlista mitään tullut ilman kunnon juotavaa. Kyllähän Caudion kotona oli oma baari, mutta piti nyt tölkkijuomaakin pojille olla. Pojat astuivat liukuovista sisään, todeten kaupan olevan kelpaava. Hardey veti kärryt ja Claudio meni edeltä katsellen valikoimaa.

Hardey asteli ulos kaupasta suussaan vaniljasikai, Claudio tuli perästä ilman sikaria kantaen ostaskassia. "Moro." Hardey lähti käveemään toiseen suuntaan, vaikka oli tullut Clauion kydissä. Oli kuulemma treffit. Ai läheisessä pusikossa? Claudio hymähti ja kulki tuijotellen maata autolleen ja napsauttaen avaimen auki näppäintä.

Pojan kohottaessa katseensa hän näki ratin takana istuvan jonkun miehen. Claudion päästä kuului naksahdus. Auto oli hänen, hänen oma autonsa, eikä kk tahansa päässyt siihen kyytiin. Herrasmiehenä hän ei kuitenkaan halunut tappelua. "Anteeks, mut tää taitaa olla mun auto. Erehdyitkö?" Poika iesi jo vastauksen. Hän silmäili sisätilaa. Kaikki näytti olevan kunnossa.

// kelpaa! ::---DDD //

Autohan oikein kiiti tiellä, vaikkakin vain yhden katulampun alla. Se aitous tästä puuttui, että edes moottorista ei kuulunut ääntä. Hitsi, olisi täällä varmasti jossain ollut vara-avaimet, mutta Chris ei vaivautunut edes etsimään kokeilessaan kaikkea muuta mitä autossa oli. Hän piti hyvin, hyvin epätodennäköisenä sitä, että itse auton omistaja saapuisi... autolleen. No, ei tähän aikaan nyt enää. Tyyppi oli varmasti vetämässä sikeitä omassa pikku pehmolinnassaan, kun tämmöisen auton omisti.

Ah, kuitenkin niin Chrisin tuuria. Pian hän kuuli varsin nuoren henkilön äänen, joka tiedusteli autoa, tai paremminkin sen sisällä olijaa. Christopher nojautui samantien kyynärpäällään auton oveen, kohottaen syyttömästi kulmiaan katsoen kuka tämänkin kaaran omisti. Tai ainakain väitti omistavansa. Katseen osuessa poikaan mies naurahti varsin huvittuneeseen sävyyn, hieraisten samalla kasvojaan.
“Aiii.. Erehdyinkö? En mä tietääkseni.”, Chris virnisti. Okei, aluksi hän ei voinut edes uskoa, että noin nuorella olisi ollut auto.. “Kivat sulle, mut mulla on hei ajo kesken. Etkö sä nää?”, eikä tietenkään mitään kunnioitusta auton omistajalle, ja oikein sen merkiksi mies piti toista kättään ratilla. “Just mietin muuten.. Tosi viisasta jättää ilman kattoo, ku jokuhan vois vaikka varastaa, never heard? Ei hätää pentu, mä en oo varastamassa, ettei tarvii selittää isille ja äitille minne auto katos.”, mies selitteli pelatessaan itselleen aikaa tässä istumiseen. Yäh, ei hän vielä jaksanut nousta. Sitäpaitsi vain totellakseen ties kuinka monta vuotta nuorempaa? No way, mieshän saisi egokolauksen.

Pian Chris jäi vain naputtelemaan rattia. “Eiks tässä hökötyksessä saa ees radioo päälle ilman avaimia? Okei, okeei. Loukkaaks tää nyt jo sun autooskin? Ja se on muuten Chris..”, mies ojensi kättään oven yli näin tervehdykseksi. Ehkä kuitenkin tällä kertaa voisi yrittää karttaa isoja ongelmia, vaikka hän yhä täällä 'väärällä puolella'. Chris vaivautui vihdoin nousemaan ylös, jääden istumaan auton oven päälle, toisen jalan laskeutuessa jo maan tasalle. “Kato nyt. En varasta. Sitä vaan, ettei tämmösiä kauheen usein nää.”, mies puhui enemmänkin pellille kuin sen omistajalle..