I need your voice as a key to unlock all the love thats trapped in of me K18

(riikka ja lilyyyyy ♥)

Alec hyräili hiljaa hyväntuulisen oloisena samalla kun hän mittaili kahvinpuruja kahvinkeittimeen aseteltuaan suodatinpussin ensin paikoilleen. Vaikka hän olikin noussut jalkeille vasta muutama minuutti sitten ja kello oli vasta kahdeksan aamulla, niin hän tunsi olonsa varsin pirteäksi ja reippaaksi. Ja sille oli kyllä oma syynsäkin.. tänään (Lilyn ja hänen "vuosipäivänään") hän yllättäisi naisen totaalisesti. Alec oli nimittäin mennyt varaamaan viime viikolla lennot Ranskaan, Pariisiin.. Lento lähtisi tänä iltana siinä kuuden aikoihin, joten he olisivat Pariisissa kello 21.00 paikallista aikaa. Kaikki oli suunniteltu valmiiksi hotellia myöten, he majailisivat Pariisissa kokonaisen viikon verran. Alec oli soittanut Lilyn pomolle ja esittänyt pyyntönsä asialliseen sävyyn, kertoen aikeistaan ja näin siis töistäkään ei olisi huolta. Gertrude taasen oli vaikuttanut hivenen.. no, vastahakoiselta myöntäessään Alecille seitsemän päivän vapaan, mutta ei hän ollut siitä osannut kieltäytyäkään.

Mies kaatoi itselleen kupin kahvia ja istuutui keittiön pöydän ääreen rennosti ristien jalkansa, samalla kun luki aamun tuoretta lehteä. Lilyn pitäisi heräillä minä hetkenä hyvänsä eikä Alec malttanut odottaa naisen reaktiota hänen yllätykseensä - niin, eihän se kai kovinkaan negatiivinen voinut olla? Paitsi että jos hän ei pitäisikään siitä, että mies oli mennyt omin päin hankkimaan Lilylle vapaat ja kaikki ja suunnitellut lomaa mainitsematta siitä sanaakan neidolle..? Alecin järki kuitenkin jaksoi onneksi muistuttaa nyt siitä, että nainenhan oli itse maininnut haluavansa nähdä vielä Eiffel-tornin ja haaveili matkustelusta.. Joten mikä sen parempi vuosipäivälahja olisikaan kuin kaupunkiloma Pariisiin? Lisäksi arjesta irrottautuminen ja muutenkin ajatusten saaminen toisaalle tekisi heille molemmille hyvää.

Eikä muuten edes siinä ollut kaikki, olihan Alecilla toinenkin yllätys naiselle.. nimittäin sormus. Kihlasormus. Se oli valkokultainen ja siinä oli pieniä timantteja, ei mikään hurjan pramea tai muutenkaan tuhansien puntien arvoinen, mutta parempaan miehellä ei ollut varaa peruspalkallansa. Mies oli miettinyt tosiaankin Lilyn kosimista jo hivenen pidemmänkin aikaa.. Hän rakasti naista enemmän kuin mitään muuta ja halusi viettää koko loppuelämänsä hänen kanssaan, joten..? Mitä esteitä kosimiselle muka sitten olisi? Tosin.. olihan hänen ja Eveliinankin suhde lopulta kaatunut juuri kihlautumisen jälkeen, mutta nyt oli kyse eri asiasta. Lily ei ollut mitenkään verrattavissa siihen Alecin entiseen naisystävään ja mies tiesi, että Lily oli hänelle juuri se oikea. Pelko siitä, että kihlautuminen kaataisi Lilyn ja hänen suhteensa oli jarrutellutkin Alecin aikeita kosimisen kanssa.. mutta nyt kun hän oli saanut aikaa mietteilleen niin hän oli asiasta täysin varma. Hän aikoisi kosia Lilyä.
Mutta ei vielä.. hän haluaisi tehdä sen ehkäpä Pariisin matkan päätteeksi - tai no, tehdä sen silloin kun hänestä siltä tuntui. Aiemmin tai myöhemmin, mutta nyt sormus lepäsi vielä rasiassaan Alecin vaatekaapissa jossain vaatteiden seassa (sinne kun oli aina kätevintä kätkeä kaikki..)

Lily heräili hiljalleen ja availi hetken kuluttua silmänsä, kun oli saanut itsensä jotenkin tietoiseksi ympärillä olevasta maailmasta. Hän huokaisi syvään ja kääntyi tarkoituksenaan etsiä Alec katseeseensa. Miehen puoli oli kuitenkin tyhjä, joten Alec oli kai sitten jo herännyt Lilyä aikaisemmin. Neito vilkaisi kelloa pöydällä ja huomasi kellon olevan minuuttia vaille kahdeksan (Lilyn herätys oli kahdeksalta). Vaaleaverikkö ehti sammuttaa kellon, ennen kuin se olisi alkanut soida herätyksen merkiksi.
Lily nousi sängyllä istumaan ja siveli hiuksiaan korvansa taakse. Tänään olisi taas yksi tavallinen työpäivä, tosin ilman erästä vanhaa rouvaa, joka oli valitettavasti kuollut eilen sydänkohtaukseen. Tietenkin se suretti Lilyä ja sai neidon ajattelemaan isänsä ja pikkusiskonsa kuolemaa, mutta tottahan se oli, ettei Lily voisi paeta kuolemaa, vaikka kuinka hän sitä halusikin. Ehkä vanhainkodissa työskenteleminen ei ollut se parhain vaihtoehto Lilyn kaltaiselle ihmisille, mutta... Lily nautti työstään vanhusten luona. Hän oli kyllä tiedostanut sen kauhukuvan mielessään, että hän joutuisi vielä jonain päivänä kohtaamaan töissään kuolemaa, mutta se oli tuntunut silloin vielä kovin kaukaiselta. Nyt se oli ollut kuin isku vasten kasvoja ja se oli tuntunut hyvin pahalta. Silti, Lily oli kestänyt sen. Hän oli kertonut työpäivästään eilen Alecille ja saanut tältä tukea asian kanssa. Ihme ja kumma, Lily oli pystynyt puhumaan itkemättä asiasta. Se jos mikä kertoi Lilyn kasvaneen henkisesti häntä satuttaneiden asioiden yli.

Vaaleaverikkö nousi hetken kuluttua seisomaan ja käveli hitaasti keittiön puolelle, josta oli kuulunut jonkinlaisia ääniä. Lily huomasi Alecin ruokapöydän äärellä ja astelikin suoraan tämän luo kietoen kätensä miehen selän takaa tämän olkapäiden yli. Neito painoi päätään Alecin päätä vasten ja suukotti miestä välittävästi poskelle.
"Huomenta.." Lily kuiskasi heränneellä äänellä, eikä tehnyt elettäkään irrottautuaakseen Alecista. "Meidän täytyy kohta lähteä töihin", neito totesi ääneen niinkin itsestäänselvän asian ja suukotti Alecia jälleen poskelle.

Alec oli juuri kääntämässä sanomalehden sivua, kun kuuli jonkun tulevaan keittiöön ja arvasi jo heti sen olevan Lily, ilman että hän oli ehinyt nähdä tulijaa. Mies tunsikin hetken päästä tutut kädet olkapäidensä yli kietoutuneina ja kuulikin korvassaan sen odottamansa äänen. "Huomenta.." Hän vastasi naiselle huomattavasti heränneemmällä äänellä ja lopetti sanomalehden lukemisen, jotta pystyisi keskittymään paremmin Lilyyn. Mies nosti toisen kätensä neidon oman ylle ja hymyili leveästi. "Eihän. Emmehän me töihin ole tänään lähdössä.. oikeastaan emme kokonaiseen viikkoon enään." Hän sanoi aivan muina miehinä, kuin Lily olisi sanonut jotain hölmömmän puoleista ja Alec korjaili sitten toisen sanoja. "Nukuithan muuten yösi hyvin?" ..Toivottavasti Lily oli nukkunut hyvin, sillä heillä tulisi olemaan pitkä päivä edessään. (Mistä naisella itsellä ei ollut vielä mitään hajua, obviously.) Haha, mies tunsi oikeastaan nauttivansa siitä kun sai esittää mysteeristä.

"Missä muuten matkalaukkusi on? Tai onhan siitä aikaa jo jonkin verran, kun viimeksi sitä käytit.." Alec keksi sitten kysyä ja tarttui vapaalla kädellänsä kahvimukiin juoden siitä taas uuden hörpyn. Niin, eiväthän he olleet vielä ehtineet pakata edes. Alecilla tosin siinä ei menisi kauaa, mutta hän oli varannut lennot myöhemmäksi, että Lilyllä olisi riittävästi aikaa eikä heidän tarvitsisi kiirehtiä. Hänen oli vaikea pitää naamaansa peruslukemilla, kun tiesi sen kuinka paljon nainen tulisi tästä vielä hämmentymään. Mutta ei hän halunnut paljastaa yllätystään.. ei ihan vielä. "Kai sinä muuten muistat mikä päivä tänään on?" Alec oli kääntänyt katseensa Lilyyn viaton katse silmissään, jonka pystyi myöskin erottamaan hänen käyttämästä äänensävystään.

"... Hä?" Lily kysyi erittäin poissa tolaltaan olevana, kun Alec oli sanonut ihmeellisen varmaan sävyyn sen, etteivät he molemmat menisi tänään töihin. Mitä, oliko Lily kenties mennyt päivissä sekaisin ja nyt oli lauantai? Ei, eilen oli ollut sunnuntai ja tänään oli maanantai. Mitä ihmettä Alec siis oikein höpötti? Miten niin he eivät menisi töihin kokonaiseen viikkoon? "Mitä ihmettä sinä oikein puhut?" Kysyi Lily sitten vielä, mutta Alec ehtikin silloin kysyä, miten Lily oli yönsä nukkunut. Ei tässä nyt sopinut puheenaihetta vaihtaa! Oliko Alec menettänyt viimeisen järjen hippeensä, kun houraili jotain viikon vapaasta töistä?

Matkalaukku? Mistä tässä nyt oli oikein kyse, miksi Alec kyseli Lilyn matkalaukun perään? Olivatko he lähdössä jonnekin? Miksei Alec ollut kertonut sitä aikaisemmin? Ei tämä tämmöinen sopinut lainkaan, täytyihän miehen nyt kertoa jotain menosuunnitelmistaan myös Lilylle, jos Lilykin liittyi asiaan jotenkin mukaan.
"Puhut aivan ihmeellisiä", Lily totesi sitten erittäin hämmentyneenä ja erkani miehestä sen verran, että pystyi astelemaan tämän eteen ja ottamaan suoran katsekontaktin Aleciin, joka istui liiankin tyytyväisenä pöydän äärellä. "Totta kai meidän täytyy lähteä töihin, emmehän me ole mitään vapaatakaan pyytäneet. Tai sinusta en tiedä, mutta minulla on aivan tavallinen työviikko edessä", Lily yriitti ääneen puhumalla selvittää myös omia ajatuksiaan. Niin, eihän hän ollut järjestänyt itselleen missään välissä vapaata? Alec täytyisi nyt saada järkiinsä, sillä eiväthän he molemmat voisi noin vain jättää menemättä töihin. Ja viikkoon! Sehän tarkoittaisi vain potkuja heille molemmille, eivätkä he varmaan niitä toivoneet.

Lilyltä meni pieni hetki miettiä se oikea vastaus Alecin kysymykseen siitä, mikä päivä tänään oli. Olihan Alec onnistunut hämmentämään Lilyn aivan kauttaaltaan oudoilla sanomisillaan. "... Siitä on vuosi, kun olimme ensimmäisillä treffeillämme", neito vastasi sitten viimein ja pieni rakastunut hymy onnisti hetkeksi aikaa kipuamaan hänen punaisille huulilleen. Lilyllä oli oikein merkintä kalenterissa tästä päivästä. Hän ei todellakaan ollut unohtanut sitä, mutta se ei vain ollut heti ensimmäisenä tullut herätessä mieleen, eikä varsinkaan silloin, kun Alec selvästi houraili jotain ihmeellisyyksiä. Lily oli ajatellut leipovansa kakun ja yllättää sillä Alecin. Ei hän oikein muutakaan ollut keksinyt. He eivät oikein harrastelleet lahjojen antamista toisilleen, vaikka välillä Lily nyt saattoikin antaa Alecille itsetehdyn korun.

Ja mitään varoittamatta Lily olikin jo painanut huulensa Alecin huulille ja antoikin miehelle oikein kunnon suudelman. Ehkä se saisi Alecin järkiinsä.
"Onnea meille", Lily hykersi huvittuneisuudesta Alecin kasvojen lähellä ja sipaisi niitä kevyesti sormellaan. Sitten hän jo erkanikin miehen läheltä kaataakseen itselleen kuppiin kahvia. Maito haettiin jääkaapista ja sitä kaadettiin kahvin sekaan sitä lieventämään. "Mutta jos vielä kuhnailemme tällä tavoin, me kumpikin myöhästymme töistä", Lily painotti vielä ja hörppäsi kahviaan istuutuessaan Alecin viereen pöydän ääreen.

Alec katsoi tyytyväisenä Lilyä, kun hän oli kysymykseen vastannut oikein. Ei hänelllä tosin ollut epäillytkään sitä, että nainenko olisi muka unohtanut sen päivän, mutta slti. "Aivan niin.." Mies oli ehtinyt aloittaa jo, kun hänen sanat keskeytyivät siihen kun Lily oli painanut huulensa Alecin omille. Ja suutelikin miestä nyt oikein kunnolla. Tällä kertaa Alec oli se osapuoli, joka oli hivenen hämillään ja juuri kun hän oli tajunnut vastata suudelmaan, niin nainen oli jo irrottanut huulensa. Niin.. mihin mies oli jäänytkään..? Lilyllä oli taipumuksia saada Alecin ajatukset aina silloin tällöin pahemman kerran solmuun..

Ja sitten nainen muistutteli taas siitä, että he myöhästyisivät töistä tätä menoa (mikä taas muistutti Alecia siitä mihin hän olikaan jäänyt). "Emme me voi myöhästyä tänään mistään, kun meillä molemmilla on vapaa päivä, usko jo. Paitsi yhdestä asiasta.. mutta siihen on vielä reilusti aikaa.." Mies pyöräytti silmiänsä huvittuneeseen sävyyn ja särppi loputkin kahvistaan. "Niin, että miten se sinun matkalaukkusi? Vaikka meillä onkin aikaa, niin se ei tarkoita sitä, että voisimme lykätä pakkaamista sillä ettet suostu kertomaan missä matkalaukkusi on." Alec oli laskenut kahvimukinsa takaisin pöydälle ja katsoi kulma koholla vieressä istuvaa naista, kuin olisi muka ärsyyntynyt siitä ettei Lily millään suostunut uskomaan häntä. Mutta todellisuudessahan mies tunsi olevansa äärimmäisen huvittunut tästä tilanteesta.
"Ai joo, soitin jo pomollesi ja pyysin tämän viikon vapaaksi. Että se siitä, voit vaikka soittaa ja kysyä häneltä itse. Mutta luulen, ettei se anna mitään kovinkaan järkevää vaikutelmaa, kun ensin minä nätisti pyysin lupaa ja sitten yrität vielä kyseenalaistaa asiaa."

Lily ei ehtinyt juoda kahviaan kuin vain pienen siemauksen, kun Alec taas puhui jotain vapaapäivästä. Lily laski kahvimukinsa hivenen närkästyneenä pöydälle ja toljotti miestä epäuskoisesti. Neito oli tosiaankin aivan ihmeissään, hämmentynyt ja häkellyksissään (löytyisikö vielä samanlaista sanaa, joka korostaisi hänen ihmetystään?), kun Alec vain jatkoi outoa hömpötystään. Mikä oli se yksi asia, josta heillä ei olisi vapaapäivä?
Hän ei todellakaan enää voinut peittää lainkaan ihmetyksensä määrää, vaan se näkyi jo aivan selvästi hänen kasvoiltaan ja varsinkin silmistään. Kun mies kysyi jälleen matkalaukusta, Lily tajusi asian; mies teki tämän tahallaan. Alecilla oli jotain suunnitelmia, joista ei ollut kertonut Lilylle mitään. Alec kiusasi Lilyä. Olisihan se pitänyt tajuta melkein heti kättelyssä!

"Soitit pomolleni?" Lilyn ääni oli kohonnut nyt parin oktaavin verran ja hän katsoi Alecia silmät suurina. Alec oli mennyt soittamaan Lilyn pomolle ja pyytänty Lilylle viikon vapaaksi? Nyt, nyt, nyt, nyt... Nyt tämä alkoi mennä jo liian kummalliseksi, että Lily ei kohta enää pysyisi järjissään, jos Alec jatkaisi samanlaista linjaa.
Lily tajusi tuijottavansa Alecia nyt hitusen tympääntyneellä ja anovalla ilmeellä. Alec salasi Lilyltä jotain, eikä voinut kertoa sitä Lilylle. Epäreilua, niin epäreilua. Lilyn teki niin mieli soittaa omalle pomolleen ja varmistaa tältä tämä viikon vapaapäivä, mutta kuten Alec sen oli jo todennut; olisihan se aika ihmeellistä soitella ja varmistaa, oliko Lilyllä oikeasti viikon vapaa.
Alec oli ajanut Lilyn loukkuun, eikä kukaan muu kuin vain mies voisi häntä sieltä vapauttaa.

"Miksi sinä olet mennyt järjestämään meille viikon vapaata?" Lily kysyi sitten ja katsoi Alecia mitä anovin ilmein. Ei Alec voisi sitä vastustaa, vaan kertoisi varmasti suoraan, mistä olisi kyse. Eikö niin? Ainakin ennen mies oli tähän ilmeeseen sulanut ja se olikin yleensä Lilyn viimeinen vaihtoehto. Tai no, oli hänellä vielä toinen vaihtoehto, mutta hän ei halunnut käyttää sitä valttikorttia vielä. "Matkalaukkuni taitaa olla sänkymme alla."

"Niin soitin." Alec totesi vielä sellaisella äänensävyllä, kuin asia olisi ollut täysi itsestäänselvyys ja hän kohotti hivenen kulmiaan ollen muka yllättynyt Lilyn yllättyneestä reaktiosta. Tämähän rupesi oikeasti olemaan jo melko hauskaa, vielä jonkin aikaa miehen pokka pitäisi ennen kuin hänen olisi pakko kertoa mistä olisi kyse.. Toivottavasti vain mahdollisimman pitkään. Lily kysyi seuraavaksi sitten jotain, mitä Alec oli jo osannut odottaakin. Hän tunsi kylläkin omatunnossaan pienen kouraisun, kun nainen sillä tavalla kysymyksensä esitti ja teki sitten sen tutuksi tulleen anovan ilmeen.. Yleensä mies antoi hänelle periksi siinä vaiheessa (miten hän ei muka voisi, kun Lilyä katsoi) ja oli kyllä melkoisen lähellä että olisi nytkin antanut. Mutta kun Alec ei halunnut hauskuuden loppuvan vielä tähän, kun se vasta oli alkanut joten kai se sitten oli pakko yrittää vain olla huomioimatta ilmettä sen enempää. Hän loi naiseen merkitsevän katseen ja pudisteli päätään. "Ehei, en lankea tuohon."

Mies siemaisi viimeisetkin tipat kahvikupin pohjalta kitusiinsa ja laski tyhjän kupin pöydälle käsistään hitaasti. "Hyvä, sittenhän me voimme aloittaa pakkaamisen heti kun olet saanut aamukahvisi juotua.." Hän väläytti vinon hymyn naiselle nojautuen kyynärpäänsä varassa pöytää vasten, kasvot kohti Lilyä.
"Hmmm.. luuletko, että saamme kaikki tarvittavat tavarat ja vaatteet viikon edestä mahtumaan matkalaukkuihimme? Vai tarvitsemmeko jonkun kolmannen laukun?" Alec punnitsi mielessään mahdollisia vaihtoehtoja hyvin pohtivalla ilmeellä, kulmatkin hivenen kurtussa. Ah, kuinka paljon hän tästä nauttikaan.. tosin pitäisi olla varovainen, sillä liiallinen kiusoittelu ei todellakaan tulisi olemaan ilmaista. Lily nimittäin maksoi sen yleensä takaisin samalla mitalla. "Äh, tuskin me koko vaatekaappia ollaan raahaamassa mukaamme R.. reissuun."

Lilyn kasvoille ilmestyi hyvin tuima ilme, kun Alec totesi, ettei lankeaisi Lilyn äskeiseen anovaan ilmeeseen. No miten Lily nyt onnistuisi onkimaan Alecista yhtään mitään, kun mies kerta oli päättänyt olla kertomatta Lilylle yhtikäs mitään. Vaikka neito piti yllätyksistä, tämän kaltaisista salailuista hän ei pitänyt sitten alkuunkaan. Eikä tänään ollut Lilyn mielestä edes mikään aprillipäiväkään, joten mies ei tosiaankaan voisi kohta huutaa 'aprillia'.
Vaaleaverikkö pyöritteli kahvimukiaa pöydällä sormillaan ja katseli Alecia punnitsevasti. He olisivat lähdössä matkalle, sitä kertoivat jo matkalaukut. Mutta minne he lähtisivät, vielä jopa viikoksi? Miksi Alec kiusasi neitoa tällä tavoin, tämähän olisi kenelle tahansa silkkaa kidutusta! Lilyn pitäisi nyt keksiä jokin keino, jolla hän saisin Alecin paljastamaan todelliset aikeensa. Enää nimittäin Lily ei suostuisi leikkimään pelinappulaa, jotta Alec saisi kunnon naurut.

"Taidat nauttia tästä, etkö niin?" Lily kysyi ja katseli Alecia painavasti. Ei Lily nyt tästä tietenkään suuttuisi, hän ei vain erityisemmin välittänyt tavasta, jolla Alec häntä juuri kiusasi. "Osaan minäkin tätä peliä pelata."
Sen sanottuaan Lily risti jalkansa, otti kahvimukin käsiinsä ja käänsi katseensa pois Alecista tuijottaen nyt vastapäätä olevaa seinää. Hän joi kahviaan hitaasti, eikä aikonut siirtää katsettaan Aleciin, ennen kuin tämä kertoisi, mistäm olisi kyse. Kun Lily pitäisi mykkäkoulua ja vaikuttaisi vaikealta tavoittaa, Alec varmasti muuttaisi mielensä kertomisen suhteen.

Jotenkin Lilyäkin alkoi huvittaa koko tilanne. Alec salasi häneltä heidän tulevan matkansa määränpäätä ja Lily oli päättänyt pitää mykkäkoulua sekä olla katsomatta mieheen. Noh, sodassa kaikki keinot ovat sallittuja, eikö niin?

Ja niin kovin nopeasti sitten roolit pystyivät vain vaihtamaan paikkaa. Tuosta noin vaan, silmänräpäyksessä. Nyt nimittäin Lily oli katseensa perusteella (josta Alec oli ehtinyt enteillä heti ettei se merkinnyt hyvää) päättänyt tosiaan vastata samalla mitalla miehen salailuun ja kiusoitteluun. Hetken päästä neito pitikin jo mykkäkoulua ja tuijotti seinää, samalla kun Alec vuorostaan tuijotti Lilyä ymmällään hymyn valahtaessa pois kasvoilta. Jaa.. no ihan tähän mies ei ollut osannut varautua. Mitä tästä enään tulisi, kun nainen ei suostunut enää edes puhumaan Alecin kanssa? Ei mitään? He molemmat istuisivat hiljaa niin kauan kunnes Alecin olisi pakko kakistaa totuus ilmoille, jotta he ehtisivät vielä sen päivän aikana pakata matkalaukkunsa ja lähteä lentokentälle. Ja se hiljaa istuminen ei kuulostanut kovinkaan houkuttelevalta asialta..

Mies siirsi katseensa pois Lilystä ja vaikutti keskittyvänsä nyt enimmäkseen tyhjän kahvikupin nypläykseen käsissään. Mutta tosiasiassa Alechan yritti kovasti päässään miettiä sitä vaihtoehtoa, että millä pystyisi keplottelemaan tästä tilanteesta helposti pois. No, sehän olisi helposti ratkaistavissa sillä, että hän kertoisi mitä oli suunnitellut ja mihin he olisivat menossa.. mutta kun mies ei olisi halunnut ihan vielä sitä paljastaa. Hän halusi yllättää Lilyn totaalisesti, eikä niin että yllätys olisikin vain sellainen.. keino lopettaa mykkäkoulu siihen. Mutta ehkäpä nyt olisi aika.. hiljaisuus heidän välillään tuntui jo nyt niin epäluonnolliselta vaikkeivat he kovin kauaa olleet ehtineet siinä olla vielä hiljaa. Alec huokaisi syvään ja käänsi sitten katsettaan hitaasti takaisin vieressään istuvaan vaaleaverikköön, joka vaikutti edelleenkin pitävän vastakkaista seinää kiinnostavampana kahvipöytäseurana kuin avomiestään.
"Je t'aime."

Oli se myös Lilylle melko vaikeaa, koska olihan hän juuri päättänyt olla puhumatta mitään tai edes olla katsomatta Aleciin. Niin kovasti Lily kun tahtoi saada selville sen, mitä ihmettä Alec oli heille oikein keksinyt ja mikä sellainen vaati matkalaukkuja. Pariin kertaan Lilyn katse olikin melkein eksynyt Aleciin, mutta aina lopulta Lily oli saanut pidettyä katseensa ja suunsa kurissa. Hän ei luovuttaisi, ei luovuttaisi, ei luovuttaisi. Hän pitäisi pintansa, eikä antaisi Alecin kiusata häntä enää. Alecin olisi pakko kertoa Lilylle nyt suunnitelmansa, jos tahtoi Lilyn vielä tämän päivän aikana puhuv-
"Mi-" vaaleaverikkö oli jo tajunnut avaavan suunsa, mutta Alec olikin yllätykseksi ehtinyt ensiksi. Nyt Lilyn siniharmaat silmät hakeutuivat luonnollisesti Aleciin, joka oli juuri sanonut rakastavansa Lilyä, ranskaksi. Neito tuijotti miestä hetken aikaa tutkivasti, mutta ei voinut mitään sille pienelle hymylle, joka kuitenkin kipusi hänen toiselle huulenpielelle. Miksi Lily olikaan mennyt äsken toimimaan niin typerästi, aloittaa nyt mykkäkoulu sen takia, koska Alec ei kertonut hänelle aikeistaan? Olihan se totta puhuen ollut hieman lapsellista.

Lilyn kädet hakeutuivat pitkästä aikaa Aleciin, toinen asettuen miehen kaulalle ja toinen poskelle. Nyt vaaleaverikön huulilla oli vain entistä lämpöisempi hymy ja hän painoikin pehmeät huulensa Alecin huulia vasten.
Suudelmasta irrottauduttuaan Lily sipaisi kämmenellään Alecin poskea ja katseli miehen merensinisiä silmiä lähietäisyydeltä.
"... Ja minä rakastan sinua. Anteeksi, etten osaa sanoa sitä ranskaksi", Lily pahoitteli huvittuneisuutta äänessään ja hymyili valloittavasti. "Mutta kyllä sinä saisit jo kertoa minullekin, mitä oikein olet suunnitellut meille", neito painotti sitten ja loi mieheen hivenen vaativan katseen, joka kuitenkin jäi sen lempeän katseen alle. Jep, Lily ei ollut tajunnut Alecin äskeistä rakkaudentunnustusta minkäänlaisena vihjeenä. Miksi hän muka olisi, sehän oli ollut vain rakkaudentunnustus ranskaksi.

Alec tunsi suunnatonta helpotusta, kun Lilyn katse oli välittömästi hakeutunut takaisin mieheen äskeisten sanojen myötä. Ja hän vieläpä hymyili nyt kovin lämpimään sävyyn, joten ilmeisesti nainen oli ymmärtänyt sen mitä Alec oli ajanut takaa. Je t'aime, minä rakastan sinua. Eihän mies muuten osannut pätkän vertaa ranskaa puhua, mutta juuri tuon verran hän kuitenkin osasi. Oikeastaan Lilyä vartenhan hän oli nuo kaksi sanaa opetellut lausumaan, joten not a big deal. Hän kietoi kätensä rennosti naisen selälle vaistomaisesti tämän asettaessa omansa miehen poskelle ja kaulalle. Alec ei voinut estää itseään hymyilemästä (ja miksi olisi muka estänytkään), kun Lily sillä tavalla häntä katsoi. Mies vastasi suudelmaan epäröimättä hetkeäkään ja kun huulet olivat taas irti toisistansa hän katseli vaaleaverikön silmiä huumaantuneena edelleenkin äskeisestä.

"Ei sillä ole mitään väliä, samaa asiaahan se tarkoittaa silti", mies hymyili leveään sävyyn ja suukotti kevyesti vaaleaverikköä taas huulille. "Mitä oikein olet suunnitellut meille" .. Ai, Lily ei ollutkaan tajunnut sitä taka-ajatusta mikä Alecilla oli ollut mielessään hänen puhuessaan ranskaa. Mies oli vähällä tyrskähtää nauruun ja aivan kielen päälle oli tehnyt tuloa heti ensimmäinen Lilyn hiusväriin liittyvä vitsi, joka vain oli tullut mieleen mutta sitä ennen herra tajusi pitää kielensä kurissa ja olla yksinkertaisesti hiljaa. No jaa, eihän hän tietenkään voinut automaattisesti olettaa, että Lily olisi heti tajunnut kaiken. Vihje oli ollut muutenkin niin äärimmäisestä päästä asti takaa-ajettu että todennäköisesti Alec itse oli ainoa jonka sen olisi heti äkännyt. Ja mauttomat heitot tässä vaiheessa vain pilaisivat sen hetken, mikä heillä nyt oli..
Alec pyöräytti silmiään, mutta hymyili edelleenkin kovin lämpimään sävyyn. "No.. muistatko kun kerroit haluavasi nähdä Eiffel-tornin? Ja Eiffel-tornihan sijaitsee Pariisissa ja Pariisi Ranskassa, joten.."

Lily huomasi Alecin jotenkin huvittuneen naisen kysymyksestä, eikä Lily voinut ymmärtää, mikä siinä oli ollut niin hauskaa? Alec näytti siltä kuin voisi koko ajan todeta jotain Lilyn kysymykseen, muttei kuitenkaan saanut sanaa suustaan. Eikä neito voinut katsoa Alecia kuin suuresti ihmetellen. Mitähän häneltä oli oikein jäänyt huomaamatta?
Mutta enempää Lily ei ehtinyt tilannetta ajatella, kun Alec viimein avasi suunsa ja Lily tietenkin keskittyi kuuntelemaan. Niin, Lily oli sanonut Alecille joskus aikoja sitten, että hän haluaisi nähdä Eiffel-tornin. Lily haluaisi nähdä kaikki maailman nähtävyydet, jos se vain onnistuisi. Matkustaminen olisi aivan ihanaa, mutta raha oli siinä hyvin iso tekijä. Eikä Lilyn kaltaisella ihmisellä nyt kovinkaan paljoa rahaa matkustelua varten olisi.

Alec olikin lopettanut sanansa ihmeelliseen tapaan ja Lily katsoi miestä kummissaan suoraan silmiin. Niin? Mitä Alec nyt siis tahtoi kertoa Lilylle? Lilylle ei tosiaankaan heti ensimmäisenä tullut mieleen, että he lähtisivät viikoksi Ranskaan, koska... Koska se tosiaankin ylitti Lilyn odotukset viikon reissusta Alecin kanssa. Ranskaan pääseminen olisi yksi niistä Lilyn lukemattomista unelmista, jotka Lily oli ehtinyt listata 'ei valitettavasti toteudu' -listaan.
"Niin? Minne me menemme?" Lily päätti toistaa kysymyksen, kun Alec ei tuntunut sitä muuten paljastavan. Miksi mies piti häntä yhä tässä epätietoudessa? Lily menettäisi kohta järkensä, ellei hän saisi tietää Alecin suunnitelmista.

Varmasti kuka tahansa muu olisi Alecin vihjailuista tajunnut matkan määränpään oleva Ranska, mutta ei. Lilylle se vain ollut tullut edes mieleenkään. Hän oli tottunut niin sanotusti 'vähään' ja 'tuttuun' ja Ranska kuului selvästi 'paljoon' ja 'uuteen'. Lily ei ollut vielä oppinut, että kaikki olisi mahdollista, kun hän olisi yhdessä Alecin kanssa. Hän oli vain yhä jäänyt kiinni siihen edelliseen minäänsä eli ei kannata toivoa mitään sellaista, minkät toteutumismahdollisuudet ovat vähäiset.

Alec tuijotti epäuskoisena Lilyä, kun tämä ei vieläkään näyttänyt ymmärtävän mistä oli oikein kyse. Ihan niin kuin mies huvin vuoksi ensiksi puhuisi ranskaa, sitten muistuttaisi Eiffel-tornista ja mainitsisi tornin sijaitsevan Pariisissa, joka taas sijaitsi Ranskassa. Mikä ihme naista oikein vaivasi, kun hän ei ollut vieläkään sitä ymmärtänyt?
"..Hei Sherlock Holmes, saisinko avopuolisoni takaisin?" Alec heilautti pienesti kättään Lilyn kasvojen edessä. Ehkä nainen olikin vain väsynyt eikä hänen aamunsa ollut vielä käynnistynyt kunnolla. Niin, siinä oli se syy miksi hän ei tuntunut asiaa tajuavan. Se saattoi tosin olla myös Alecin syytä, sillä olihan mies ensin ajanut neidon ärtymyksen partaalle kiusoittelullaan ja nyt vasta suostui kertomaan yllätyksensä.

Hän huokaisi syvään ja pudisteli sitten päätään huvittuneisuudesta, ennen kuin avasi taas suunsa. "Me menemme Ranskaan. Pariisiin. Ja olen tosissani, koneemme lähtee kello 18.00." Alecin toinen käsi oli kaikessa rauhassa hakeutunut ottamaan vaaleaverikön omasta kiinni ja nyt hän laski katseensa hetkeksi käteen. "Syön vaikka.. pianoni, jos emme pääsekkään lähtemään. Tajuatko nyt kuinka tosissani olen? Kierrätän sinua Pariisissa vaikka miljoona kertaa Eiffelin ympäri, jotta uskoisit olevasi siellä."..Ja nyt Alec oli lupautunut syömään pianonsa jos he eivät lähtisikään Pariisiin sinä päivänä. No onneksi siitä ei ollut kovinkaan suurta pelkoa, sillä todennäköisyydet lennon tai matkan peruuntumiselle olivat hyvin pienet. Kaikki asiat oltiin hoidettu valmiiksi (matkalaukkuja lukuunottamatta) ja periaatteessa he olivat siis valmiita jo lähtemään. Katse oltiin taas nostettu ylös Lilyn siniharmaisiin silmiin ja mies tuijotti niitä ilmekään värähtämättä. Alec oli todellakin tosissaan tämän asian kanssa ja sen pystyi hänen ilmeestään lukemaankin helposti.

Lily kurtisti hivenen kulmiaan Alecille, joka nyt selvästi kyseenalaisti Lilyn järkeä. Mitä sellaista nainen oli äsken sanonut, mikä sai Alecin noin paljon ihmettelemään? Lilyhän oli vain kysynyt, minne he menisivät. Eihän siinä ollut mitään ihmettelemisen aihetta?
... Ellei mies jo tosiaan ollut paljastanut heidän matkansa päämäärää.

Alec sanoi heidän lähtevän Ranskaan, Pariisiin. Lilyn silmät suurenivat aluksi ja hän toljotti miestä sangen epäuskoisesti, kunnes lopulta pudisteli päätään päättäväisesti.
"Älä enää pilaile kanssani", neito pyysi kiltisti, mutta tuntiessaan miehen käden laskeutuvan kätensä päälle ja Alecin sanoessa syövänsä pianonsa, jos he eivät pääsisikään lähtemään Pariisiin. Nyt Lily kurtisti kulmiaan uudestaan ja katsoi Alecia tällä kertaa hyvin arvioivasti ja jokseekin varuillaan.
Eivät he millään voisi lähteä Ranskaan saatika Pariisiin! E-eihän se olisi edes mahdollista? Tai siis olisi, mutta... Mutta ei se vain voinut olla totta! Miten Alec muka olisi pystynyt salaamaan moisen asian näinkin pitkälle asti? Eiväthän he millään voisi lähteä Ranskaan, varsinkaan tänään!
Mutta Alecin katse ei valehdellut, kun Lily miehen silmiä tuijotti. Alec oli aican tosissaan ja oli puhunut vain totta.

Lilyn suu loksahti auki ja hänen kasvonsa muuttuivat ilmeettömiksi ja jokseekin kalpeiksi. Hän ei osannut muuta kuin tuijottaa miestä järkyttyneenä, eikä Lily edes liikahtanut järkytyksensä aikana. Tämä oli tosiaankin ollut jotain sellaista, mitä Lily kaikkein viimeiseksi olisi osannut odottaa.
"Onko tämä.. Totta.." Lily mutisi enemmänkin itsekseen ja yritti pistää mielensä taas käyntiin. Alecin sanat Ranskaan lähtemisestä vain olivat olleet melkoinen shokki Lilylle, joka ei siis edelleenkään ollut tottunut tämän kaltaisiin yllätyksiin. "Siis mekö lähdemme.. Ranskaan..? P-Pariisiin?"
Ja seuraavaksi neito kiljahti, mutta ääni ei ollut onneksi kovinkaan korkea tai korvia särkevä. Se oli ollut iloisesti yllättyneen naisen reagointi johonkin iloiseen ja yllättävään asiaan. Lilyn kädet olivat lennähtäneet omille kasvoille ja neito peitti suutaan toisella kämmenellään. Hän tuijotti Alecia edelleen silmät suurina tästä suuresta yllätyksestä, jonka Alec oli järjestänyt. Kun hän oli hetken saanut itseään koottua, Lily heitti kätensä Alecin ympäri ja suukotti miestä molemmille poskille useampaan otteeseen. Hän ei osannut valita tilanteeseen ollenkaan sanoja, koska Lily kirjaimellisesti oli onnesta sokeana.

"Sinä olet ihana, tärkeä, rakas, sanoinko jo ihana? - täydellinen ja.. Ja kaikkea!" Lily sai sitten viimein henkäistyä ääni täristen ja nyt neito yritti pidätellä sitä hysteeristä ja herkistyneisyyden tunnetta, joka teki parhaillaan tuloa. Mutta Lily vain oli niin suunnattoman onnellinen ja niin totaalisen liikuttunut Alecin yllätyksestä.

Hetken Alec ehti jo luulla, että yllätys oli mennyt päin metsiä kun naisen kasvot valahtivat ilmeettömiksi ja hän vaikutti enemmänkin järkyttyneeltä kuin iloiselta. Ja sitten hän vielä kysyi mieheltä uudestaan, että olisivatko he tosiaan lähdössä Ranskaan. Alec vain nyökytteli päätään vastaukseksi eikä olisi muutenkaan ehtinyt avata suutansa, kun nainen jo päästi iloisen kiljahduksen ilmoille (mikä sai miehen hätkähtämään aavistuksen verran.) Seuraavaksi Lily olikin jakamassa suukkoja tiiviisti Alecin kummallekkin poskelle.. juuri sellaista reaktiota mies olikin oikeastaan toivonut, sillä nyt hän ainakin tiesi naisen ilahtuneen yllätyksestä. Tai no, kukapa ei nyt ilahtuisi kun saisi tietää pääsevänsä viikoksi Pariisiin lomalle, mutta Lilyn onni oli miehelle tärkeintä.

"..Sanoit, mutta on aina mukava kuulla se uudelleen sinun suustasi", Alec hymyili lämpimään sävyyn vaaleaverikölle. "Emme ole edes ehtineet vielä Pariisiin ja sinä sekoat jo nyt tuolla tavalla", mies sitten lisäsi vielä nopeasti ja hykerteli selvästikin huvittuneen oloisena. Hän ei ollut ikinä aikasemmin nähnyt Lilyn innostuvan sillä lailla ja oli nyt todenteolla tyytyväinen siitä, että oli päättänyt ryhtyä suunnittelemaan matkaa. Ilmaistahan se ei toki ollut, mutta Alec niin harvoin osteli naiselle jotain kallista (se kun ei ollut heidän tapaistaan) ja välillä sitten hänellä oli lupa hemmotella neitoa vähän hintavimilla yllätyksillä.
Eikä toki sovi unohtaa vielä sitä toista yllätystä, mikä miehen vaatekaapissa oli piilossa.. mutta se saisi odottaa vielä jonkin aikaa ennen kuin Alec sen antaisi Lilylle. Siis jos Lily huolisi sitä edes.. mutta jostain syystä mies ei millään osannut kuvitella kieltävää vastausta neidolta kosintapyyntöön. Ehkä se oli hyvä juttu, ehkä huono. Hyvällä siis sitä, että Alec oli niin varma heidän suhteestaan ja sen vahvuudesta, mutta huonolla sitä että toisaalta hän olisi voinut jossain kohdin arvioida väärin ja saisikin rukkaset Lilyltä. Se oli tosin kovin kaukaa haettua ja tuskin niin tulisi tapahtumaan.. hehän kuuluivat toisilleen ja se oli ilmiselvää. Alec ei nähnyt mitään estettä sille että miksikö he eivät voisi sitoutua ihan virallisellakin tasolla.

Mies painoi vielä pitkän suukon naisen huulille, ennen kuin nousi ylös tuolilta ja taitteli sanomalehden asettaen sen siististi sivuun ja muutenkin ryhtyi korjailemaan jälkiänsä aamiaiselta. "Joten juo se kahvisi loppuun niin pääsemme pakkaamaan", hän kääntyi takaisin Lilyä kohden kun tyhjä kahvimuki oltiin siirretty lavuaarille. Miekkosen huulille oli kehkeytynyt taas se vieno hymy, joka syntyi aina silloin kun hän katseli rakastamaansa naista ja ajatteli asioita liittyen heihin. Niin, seuraavana aamuna he heräisivät toistensa viereltä hotellin (..joka muuten oli sikamaisen hintava) korkealaatuiselta sängyltä ja pääsisivät kiven heitossa kävelemään vaikkapa kohti Eiffel-tornia tai nauttimaan kahvit ja aamiaista jossain kivassa pikku leipomoputiikissa. Ihan vain kahdestaan, Lontoon arjesta ei olisi tietoakaan. Eikä Alecin muuten tarvitsisi nähdä Gertrudea kokonaiseen viikkoon, hah.

Lily pidätteli edelleen sitä suurta tunnemyrskyä, joka oli koko ajan tekemässä tuloaan. Neito ei vain yksinkertaisesti voinut tämän olevan totta, olo tuntui niin kevyeltä ja suunnattoman onnelliselta, että Lily alkoi jo pelätä näkevänsä unta. Hän pääsisi oikeasti Pariisiin ja vieläpä Alecin kanssa! Voi, kunpa mies vain tietäisi, miltä Lilystä tuntui juuri nyt, niin Alec todellakin tajuaisi, että Lily oli sillä hetkellä sanoinkuvaamattoman onnellinen. Ja että hän rakasti miestä niin suunnattomasti.
"En vain voi itselleni mitään, olen niin... Niin..." Lily sopersi puolustuksekseen, kun Alec oli todennut Lilyn sekoavan jo nyt. "En voi edes kuvailla tätä tunnetta! Olen niin sekaisin..!"
Vaaleaverikkö pyyhkäisi nopeasti silmäkulmaansa ja keskittyi taas hyväilemään Alecin kasvoja käsillään. Vielä tänä iltana he pääsisivät ihastelemaan Pariisin elämää. Ihmeellistä ja niin epätodellista.

Neito nyökytteli kiivaasti päätään, kun Alec oli sitten noussut ylös tuoliltaan ja kehoittanut Lilyä juomaan kahvinsa loppuun. Hän tekikin työtä käskettyä; Lily joi kahvinsa parilla kulauksella alas kurkustaan, nousi innokkaasti tuoliltaan, laittoi kahvimukin lavuaariin veden alle, sulki hanan ja kietoi kätensä taas Alecin ympärille tiiviisti. Miten ihmeessä Lily voisi Alecia kiittää? Miten hän edes voisi Alecia kiittää, kun mies oli järjestänyt niin ihanan yllätyksen? Miten Lily saisi muotoiltua sanansa niin, että Alec oikeasti tajuaisi sen, miten tärkeänä ja suurena Lily piti heidän matkaa jo nyt. Tämä tulisi periaatteessa olemaan heidän ensimmäinen kunnon lomamatkansa (Kanadan reissua ei lasketa).
"Ei voi olla totta.." Lily henkäisi jälleen epäuskoisen kuuloisena ja erkani halauksesta sen verran, että pystyi näkemään Alecin kasvot. Neidon kasvot olivat virkeät ja aurinkoiset, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan. "Me lähdemme Pariisiin!" He pääsisivät näkemään Seine-joen, ihastelemaan Pariisiin yöelämää, näkisivät Eiffel-tornin ja Riemukaaren...

"Aloitetaan heti pakkaaminen, että pääsemme ajoissa lähtemään", Lily hoputti sitten ja veti Alecia mukanaan kohti heidän makuuhuonetta, jonne päästyään hän irrotti otteensa miehen kädestä polvistuen sängyn reunalle ottaen matkalaukkunsa sieltä. Lily asetti laukun sängylleen ja avasi sen alkaen sitten pakkailemaan tarpeellisia vaatteita sun muita tavaroitaan sinne. Hän ei voinut pysyä hetkeäkään aloillaan, vaan Lilyn olin koko ajan pakko liikkua.
Yhtäkkiä Lily taas hihkaisi innosta ja hymyili niin suuresti kuin vain osasi. Hän keskittyi vaihteeksi Aleciin ja jakeli suukkoja pitkin miehen kasvoja sekä lopulta suuteli tätä huulille. Ja pian taas hän keskittyi pakkaamiseen.

Vaikka olihan Aleckin toki mielissään tulevasta matkasta niin hän ei siitä näkyvästi yhtä innokkaasti iloinnut kuin Lily, mutta hän saikin pelkkää iloa itselleen siitä jo kun näki Lilyn niin onnessaan ja innostuneena. Sen jälkeen kun nainen oli saanut sen ikävän keskenmenon niin hän oli harvemmin uskaltanut innostua asioista niin kuin aikaisemmin. Ja olihan siinä kaikkea muutakin ollut välissä; Lilyn lääkkeiden syönnin lopetusprosessi, kuten myös Alecin tupakoinnin lopettaminen ja sitten tietysti vielä tämä Gertrude-tapaus, joka oli vähän turhankin kiintynyt työntekijäänsä (Aleciin) ja aiheutti silloin tällöin päänvaivaa parille. Mutta nyt he saisivat kokonaisen viikon lomaa ja kun he astelisivat Ranskan maankamaralle niin Alec lupaisi itselleen ettei antaisi tilaa yhdellekkään masentavalle ajatukselle. Ei Lilyssä eikä myöskään itsessään.

Mies sulki vaaleaverikön tiiviisti syleilyynsä, kun hän hakeutui taas Alecin läheisyyteen. Mies painoi päätänsä hetkeksi vasten neidon omaa ja hymyili tyytyväisenä Lilyn vaaleita hiuksia vasten. Hän ei sanonut mitään, mutta se hymy huulilla kertoikin jo varmasti kaiken oleellisen miehen sen hetkisestä tunnetilasta.
Alec pyöräytti hivenen silmiänsä, kun Lily kehotti että pakkaaminen kannattaisi aloittaa nyt. Kuka se tässä oli oikein ollut heitä ensiksi hidastamassa pakkaamisen suhteen? Mies kuitenkin seurasi naista sen enempää mukisematta takaisin makuuhuoneen puolelle, missä toinen jo innokkaasti oli rynnännyt nostamaan matkalaukkunsa esille sängyn alta. Alecin oma matkalaukku sijaitsi hänen muistaakseen vaatekaapin alimmalle tasolle sullottuna.. Aivan, sieltähän se sitten löytyikin. Mies nosti myös laukkunsa sängylle, tosin "omalle puolelleen" ja ryhtyi valikoimaan kaapistansa vaatteita mukaan. Hän seurasi sivusilmällä samalla Lilyn touhuja eikä voinut millään olla hymyilemättä taas sille, että kuinka innoissaan toinen pakkaili ja hihkui. Miehen yllätykseksi nainen näytti sen kaikenlisäksi vielä pystyvän keskittymään Aleciinkin ja jakoi tälle taas hellyydenosoituksiansa. "Mmh.. olet uskomaton", mies sai mumistua suudelman lomasta, kunnes Lily sitten irrottautui tämän huulilta ja jatkoi taas pakkaamista. Alec tajusi pian jääneensä jumittamaan taas siihen samaan paikkaan, katsellen Lilyä typeränä hymyillen ja mies palasikin nopeasti siitä transsistaan päästyään takaisin maanpinnalle ja jatkoi itsekin pakkaamista.

"Muuten, hotellimme sijaitsee aivan keskustassa", Alec totesi samalla kun asetteli puhtaita boksereita ja sukkia laukunpohjalle. "..Ja sain varattua huoneen, jonka ikkunasta näkee Eiffel-torninkin." Hän loi Lilyyn nopean vilkaisun ennen kuin rupesi valitsemaan, että mitkä neuleet valitsisi mukaan. "Ajattelin pitää sen ensin yllätyksenä sinulle salassa, mutta eiköhän niitä yllätyksiä ole jo nyt tarpeeksi." Niin, olihan Alec vasta äsken sen Pariisiin lähdönkin paljastanut. Eikä hän millään olisi malttanut pitää sitä tietoa enää omana tietonaan, kun tiesi miten Lily halusi nähdä Eiffel-tornin ja nyt hän näkisi sen viikon ajan hotellihuoneestakin jo käsin.. Kuulostihan se nyt melkoisen kalliilta, hotellihuone josta on pieni näkymä Eiffel-tornille, keskustassa ja kaikkea, mutta loppujen lopuksi ei se nyt mikään niin hirveä hinta ollut kun matkustajia oli vain kaksi. Ja kun he kerrankin olisivat Pariisiin lähdössä niin mitä sitä turhia kitsastelemaan.. tuskimpa he kumpikaan halusivat yöpyä jossain hirvittävässä majatalossa seitsemän yötä putkeen?

Alecin todetessa Lilyn olevan uskomaton ei Lily voinut muuta kuin vain hymyillä leveästi ja alkaa hykertää tyytyväisyydestä. Hänen olisi tehnyt mieli laskea, kuinka monta kertaa Alec oli häntä uskomattomaksi kutsunut heidän suhteensa aikana, mutta totesi sen olevan liian paljon aikaa vievä prosessi. Ja kuka se tässä muka uskomaton oli, Alec oli äsken ilmoittanut heidän lähtevän tänä iltana Parisiisiin!
"Et sinäkään hassumpi ole.." neito totesi ensiksi vähättelevästi, kunnes nosti katseensa laukustaan Aleciin ja hymyili oikein kauniisti ja valloittavasti.

Vaaleaverikkö jatkoi vaatteiden pakkaamista laukkuunsa ja asetteli alimmaiseksi painavimmat vaatteet eli parit housut ja paidat. Sen jälkeen hän laitteli alusvaatteita sun muita pieniä ja kevyitä vaatteita laukkuun. Alec keskeytti Lilyn pakkaamisen puhumalla taas ja sanoi heidän hotellinsa sijaitsevan aivan keskustassa. Ja että ikkunasta näkisi Eiffel-tornin.
Lily oli vähällä pudottaa silloin käsissään olevan hiusharjansa (jonka oli ehtinyt yöpöydältä käsiinsä nappaamaan) ja nyt hän taas toljotti Alecia kuin mikäkin vähäjärkinen. Lily tiesi heti, ettei nyt puhuttu halvasta reissusta. Ensiksikin, hotelli sijaitsi keskustassa. Toiseksi, sen ikkunasta pystyisi näkemään Eiffel-tornin, joka nyt sattui olemaan yksi Pariisin pakollisista nähtävyyksistä.
"Sinä.." Lily ehti jo aloittaa ja oli alkanut pudistella päätään epäuskoisesti. Hän kuitenkin tajusi lopettaa pään pudistelemisen ja pian huulet jo valtasi hellyyttävä ja liikkuttunut hymy. Vaaleaverikkö asteli kädet ojossa Alecin luokse ja halasi tätä ties kuinka monennen kerran. "... Jos aiot yllättää minut vielä jotenkin, niin antaa tulla. Olen valmis kaikkeen, nyt ja heti", Lily totesi huvittuneella äänellä ja alkoi nauraa. Pitäisiköhän sitä alkaa laskea kertoja, kuinka monta kertaa Alec onnistuisi Lilyn tämän viikon aikana yllättämään. Jotenkin Lilyllä nimittäin oli sellainen kutina, ettei tämä jäisi Alecin viimeisimmäksi yllätykseksi. Tai mistäs Lily sitä tiesi.

Taas neito alkoi elämöidä itsekseen, tosin nyt hän tajusi tukahduttaa äänensä Alecin rintakehään. Hän oli niin innoissaan heidän yhteisestä tulevasta matkasta Pariisiin. Oli niin paljon nähtävää, kuten esimerkiksi Versaillesin linna (joka ei tosin aivan lähellä sijainnut, mutta ei se kai mitään haitannut...), Louvren museo, jossa olisi Leonardo da Vincin Mona Lisa -maalaus, Disneyland (tosin Lily oli ehkä liian vanha jo siihen huvitukseen, mutta olihan sekin jo itsessään nähtävyys). Aaaa, miten Lily pystyisi hallitsemaan sitä suurta tunnemyrskyä, joka niin tahtoi purkautua ulos hänestä.
"Onkohan passini yhä tallessa", Lily totesi sitten yhtäkkiä ja alkoi penkoa yöpöytänsä laatikoita. Passi olisi tärkeä, sillä ilman sitä matkustaminen vaikeutuisi huomattavasti.

Alec oli jostain kumman syystä osannut varautua siihen, että Lily aikoisi halata häntä taas. Ja niinhän kävikin.. Mies hymyili tyytyväisenä, kun sai taas kuulla neidon iloista naurua. Mitä muuta hänen tarvitsisi muka enää kuulla, kun Lilyn nauru toimi hänelle kuin taivaallisena musiikkina korville. Hän oli nostanut kätensä ylös ja kietonut ne myös vaaleaverikön ympärille siinä samassa. "..Mutta jos paljastaisin yllätykseni etukäteen jo niin eihän se enään olisi yllätys..?" Mies totesi vihjailevaan sävyyn siihen, kun Lily totesi olevan valmis kuulemaan kaikki yllätykset siinä ja nyt. Niin, olihan hänellä nyt sentään vielä yksi iso yllätys naiselle, jota hän ei kylläkään suostuisi vielä paljastamaan.

Lopulta sitten nainen oli ruvennut penkomaan yöpöydän laatikostoja mainittuaan passinsa ja silloin Alecin mieleen se asia juolahti myöskin. "Niin tosiaan, se passi.." Ilman passiahan hän ei pääsisi lähtemään mihinkään Britanniasta, joten sen löytäminen oli melkoisen oleellista mikäli he aikoisivat Pariisin lähteä. Mies ryhtyi myös penkomaan omia laatikostojansa, kunnes löysikin etsimänsä ja nosti sen yöpöydälle talteen tavaroidensa seasta. Alec keskitti siten huomionsa vaihteeksi taas omaan vaatekaappiinsa, pakaten sitten viimeinkin jo muutamat puhtaat farkut mukaan (pakkaaminen ei vienyt mieheltä kauaakaan, niin kuin se oli aikaisemminkin jo tullut todetuksi.) Mutta vielä olisi yksi asia vaatekaapista, jonka hän tarvitsisi mukaansa. Alec vilkaisi Lilyä merkilliseen sävyyn hymyillen, ennen kuin penkoi käsiinsä vaatekasan alta sormusrasian, jonka hän nopeasti sujautti hihaansa ja lopulta piilotti sen matkatavaroidensa sekaan. Ja tietysti mahdollisimman huomaamattomasti.. nainen tosin näytti keskittyvän sillä hetkellä omiin touhuihinsa, joten siitä ei kauheasti ollut pelkoa ettäkö hän olisi nähnyt Alecin penkoman asian. Ja se oli hyvä niin, sillä mies tahtoi todellakin pitää asian yllätyksenä ihan loppuun asti. "Olen muuten jo valmis, mutta haen kylpyhuoneesta vielä hammasharjan ja muut.. voin samalla tuoda sinunkin tavaroitasi, jos kerrot mitä tarvitset?"

Alecin todetessa yllätyksen paljastamisesta Lily katsoi miestä hivenen arvioiden. Mitähän tuokin tarkoitti? Oliko Alecilla vielä jokin 'ässä hihassa'? Ei, ei voisi olla. Tai siis... Miten Alec muka pystyisi Lilyn tämän enempää yllättämään? Ei mitenkään!
"Sinä kiusaat minua", vaaleaverikkö nurisi huvittuneesti ja taputti Alecia pari kertaa tämän rintakehään. "Mutta onneksi olen jo tottunut siihen." Sen sanottuaan Lily suikautti nopean suukon miehen poskelle.

He molemmat alkoivat sitten etsiä omia passejaan. Lily löysi viimein oman passinsa erään paperipinon alta yöpöydän laatikostaan. Neito laski sen pöydän päälle Alecin passin päälle, jottei se enää minnekään siitä katoaisi. Sen jälkeen hän alkoi kaivaa yöpöydän laatikosta tavaroitaan, jotka hän aikoisi pakata mukaan. Joten ei, Lily ei siis nähnyt Alecin ottavan jotain omasta vaatekaapistaan ja pistävän sen jonkin matkalaukkuunsa.
Lily asteli sitten myös vaatekaapille ja alkoi jälleen penkoa vaatteitaan miettien, mitä hänen kannattaisi ottaa mukaan. Hän hymisi itsekseen ja otti käsiinsä vaatteita, joista suurin osa palasi takaisin vaatekaappiin. Eihän viikon mittaiselle ajalle nyt paljoa vaatteita tarvinnut mukaan ottaa, mutta nyt oli maaliskuu, eli vielä aika kylmä. Jotain lämmintä, se oli nyt ensimmäisellä sijalla.

"Hmmm..." Lily totesi mumisten Alecille, joka ilmoitti olevansa valmis ja ehdottanut tuovansa kylpyhuoneesta tavaroita. Mitäs sieltä kylpyhuoneesta löytyikään? "No tarvitsen myös oman hammasharjani, kasvojen puhdistusaineet, pumpulipaketin, kasvorasvan.." Lily luetteli melko nopeaan sävyyn, mutta nyt hän joutui sitten miettimään tarkemmin. "Ja sheiverin ja sen geelivoiteen..." Olikohan siinä kaikki? Ainakin Alec saisi kätensä täyteen Lilyn tavaroista.
"Otan itse sitten meikkini", vaaleaverikkö sanoi sitten ja katsahti Aleciin lämpimästi hymyillen. Kyllä Lily nyt aikoisi sen verran reissuun panostaa, että meikkaisi kiltisti joka aamu. Ei hän nyt sen kummoisemmin ajatellut kasvojaan kuntoon laittaa, kunhan vähän vain peiteväriä, puuteria ja ripsiväriä, niin se oli siinä. "Hotelleissa on kai pyyhkeet?"
Lily syventyi sitten taas penkomaan vaatekaappiaan ja pian matkalaukkuun lensi parit sukat sekä toisen rintaliivit (eihän sitä koskaan tiennyt, mitä voisi tapahtua).

Lilyn ruvetessa luettelemaan asioita joita hän tarvitsisi kylpyhuoneesta mukaan sai Alecin kulman äkillisesti kohoamaan hämmennyksestä. Kasvorasvaa, puhdistusaineet.. sheiveri, geelivoide.. pumpulipaketti? Okei, ehkä se miehen korviin kuulosti vain oudon paljolta, sillä Alec tarvitsisi mukaansa yksinkertaisesti vain sen hammasharjansa, partakoneensa ja parranajogeelinsä. That's it. "On siellä", mies vielä vastasi myöntävästi naisen esittämään kysymykseen koskien hotellin pyyhetarjontaa, ennen kuin hän katosi itse makuuhuoneen puolelta kylpuhuoneeseen. Parasta olisi hakea tavarat mahdollisimman nopeasti, ennen kuin ne ehtisivät vielä unohtua..

Lopulta Alec oli saanut kasattua sylinsä täyteen asioita kylpyhuoneesta (.. joista suurinosa tietysti kuului Lilylle.) Hän palasi takaisin makuuhuoneeseen ja kumosi ne kaikki heidän sängylleen, matkalaukkujen vierelle. "Et voilà mademoiselle", mies vielä yritti mongertaa Lilylle siirappiseen sävyyn, mutta se jäikin pelkäksi yritykseksi. Toisaalta, mitä muutakaan olisi oletettavissa, kun brittimies yrittää ääntää ja puhua täydellisesti ranskaa..? Ehkäpä Alecin olisi viisainta pysytellä "je t'aimessa" ja jättää vaativammat lauseet niille, jotka sen taitoivat paremmin.
Miekkonen vilkaisi vielä kerran Lilyn kosmetiikkatuotteista muodostuneeseen kasaan eikä osannut vieläkään oikein uskoa näkyää.. Ei oikeasti, miksi ihmeessä kasvojenpuhdistukseen tarvittiin noin montaa eri putelia? Hetken tuoteselosteita tutkiessaan Alec oli saanut selville, että yksi oli tarkoitettu puhdistusgeeliksi, toinen taas oli kasvovettä ja kolmas oli kosteutukseen tarkoitettua.. Mitäh? Hän pakkasi omat kylpyhuonetuotteensa (partakone, hammasharja, parranajogeeli) vielä pienempään pussukkaan ennen kuin ahtoi ne matkalaukkuunsa. "Meidät vielä pysäytetään Heathrown tullissa, kun sinua epäillään räjähdysaineiden tai pommin salakuljetuksesta", mies pudisteli päätään epäuskoisena naurahtaen.

Alec istahti pehmeästi sängylle, kun laukku oltiin saatu loppuun asti pakattua ja siinä samassa valkoinen karvapallero vipelsi vinhasti tepsutellen huoneeseen, ihmetellen että mitä sen omistajat oikein puuhasivat. Mies huomasikin Daisyn saapumisen ja kutsui sitä luokseen, jolloin koira olikin jo heti rynnännyt Alecin luokse ja päässyt tämän syliin. "Emme me tietystikään sinua unohtaneet", mies liperteli koiralle kuin se olisi jokin pieni vauva. "Työkaverini, Ian, ottaa Daisyn mielellään hoitoonsa viikon ajaksi.. hänellä on myös koira ja Daisy saa varmasti jotain muuta ajateltavaa siksi aikaa kun saa tutustua siihen."

// "Emme me tietystikään sinua unohtaneet" --> Unohdettiinpas .................................. Tai ainakin melkein XDDDDD

Alecin poistuttua makuuhuoneesta Lily pakkaili vielä hetken aikaa vaatteitaan matkalaukkuun, kunnes se taas iski; he oikeasti olisivat lähdössä Pariisiin, vieläpä tänä iltana. Ajatus Pariisiin lähteisestä sai Lilyn taas menemään kauttaaltaan sekaisin ja oli vähällä, etteivät naisen jalat pettäneet hänen altaan. Siis Pariisiin!
Pian mies palasi takaisin kylpyhuonereissultaan ja laski tavarat sängylle yrittäen silloin lausua sanansa ranskaksi. Lily oli vähällä purskahtaa nauruun kuullessaan Alecin lausuvan ranskaa, mutta malttoi juuri ja juuri pitää kielensä kurissa. Lily alkoi pakata omia tavaroitaan matkalaukkuunsa mahdollisimman tiiviisti, että sinne mahtuisi vielä jotain muutakin. Hänellä kyllä oli iso laukku, eikä se ollut kuin vasta puoliksi täynnä, joten kyllä sinne mahtuisi vielä hyvin matkamuistoja.
"Olehan hiljaa", vaaleaverikkö nauroi Alecin heitolle pommin salakuljetuksesta ja loi mieheen tuiman katseen. "Koska muuten ilmiannan sinut kumppaninani."

Lily oli saanut aika lailla vaatteensa ja tavaransa pakattua, kun Daisy kipitti huoneeseen ja Alec otti sen syliinsä sängyllä istuessaan. Neito katseli parivaljakkoa leveästi hymyillen ja hämmästeli taas sitä, kuinka Alec olikaan kaiken valmiiksi heitä varten järjestänyt. Daisylla siis oli paikka, josssa se voisi olla viikon ajan, kun Lily ja Alec lomailisivat Pariisiissa.
Neiti nappasi Daisyn sitten omaan syliinsä ja painoi kasvojaan koiran valkeaan turkkiin.
"Tietenkin sinua tulee ikävä, pienokainen. Mutta tuo mies tuossa se vain tykkää järjestää minulle yllätyksiä. Tiesitkö muuten, että tuossa istuu maailman täydellisin ja virheetön mies, jota minä rakastan niin suunnattoman paljon, etten osaa edes muotoilla sitä sanoin?" Lily leperteli Daisyn korvaan ja siirsi sitten lopulta katseensa Aleciin hymyillen tälle valloittavasti.
Daisy haukahti ja tahtoi päästä takaisin jaloilleen. Lily laski koiran maahan, jolloin se piiloutui sängyn alle tavalliseen paikkaansa. Vaaleaverikkö taas asteli nopeasti Alecin eteen ja laskeutui tämän syliin painaen huulensa tiiviisti Alecin huulia vasten samalla, kun kaatoi miehen selälleen sängylle itse jääden tämän päälle.

"En voi vieläkään uskoa tätä todeksi.." Lily kuiskasi Alecin kasvojen lähellä silittäen miehen hiuksia hiljakseen. Neito hymyili rakastuneesti ja hänen poskenpäitään koristi hento puna. "Sinä lellit minut aivan pilalle. Miten minä muka voisin pistää tämän paremmaksi?" Lily totesi huvittuneella äänellä ja hänen kätensä siirtyi silittämään nyt Alecin kasvoja.
"Tämä on liian hyvää ollakseen totta.."

Daisy oltiinkin pian luovutettu Lilyn syliin. Alec jäi katselemaan heitä kahta siihen samalle paikalle, sängyllä istuen kun nainen liversi koiralle hellyyttävään sävyyn. Vaaleaverikön sanoessa koiralle, että Alec oli täydellisin ja virheetön mies, hän tunsi pienen punan kohoavan korkeille poskipäilleen ja hymyili ujoon sävyyn. Pian Daisy oltiinkin laskettu takaisin lattialle ja nyt Lily hakeutui vuorostaan miehen syliin. Mies sulki neidon syliinsä ilomielin ja vastasi tiiviiseen suudelmaan, kun nainen kumosi hänet selälleen. Alec sulki pieneksi hetkeksi silmänsä ja avasi ne taas kun Lily aloitti puhumisen. "Ei sinun tarvitse pistää paremmaksi yhtään mitään", mies hymyili katsellen naista silmiin lumoutuneena. "Riittää vain, että olet siinä ja hymyilet minulle.. haluan vain, että olet onnellinen." Alec nosti päätään hivenen patjalta niin, että pystyi painamaan hellän suudelman neidon huulille.

Kun mies sitten viimeinkin sai huulensa irrotettua Lilyn omilta niin hän nosti kätensä naisen niskalle sivellen hänen vaaleita, pitkiä hiuksiansa. Vieno hymy koristi edelleenkin miehen huulia kun hän Lilyä katseli. Alec tunsi sillä hetkellä vain niin suunnatonta onnea ja iloa, lämpöä sydämessään ettei sitä voinut sanoin kuvailla.. Yllätys oli selkeästi onnistunut ja niin myös sen tarkoituskin. Lily oli oikein puhkunut innostuneisuutta heti siitä hetkestä lähtien, kun hän oli saanut tietää tulevasta matkasta Pariisiin. Tuleva viikko kun tulisi olemaan naiselle unelmien täyttymys, tai siis ainakin sen perusteella mitä Alec nyt tiesi. He olivat keskustelleet silloin tällöin unelmistaan ja matkustelusta, jolloin nainen oli paljastanut haaveilevansa Pariisiin lähdöstä.. Ja mies oli mielissään siitä, että pääsi toteuttamaan Lilyn isoa haavetta.

"Miten olisi suihkun paikka? Ja sen jälkeen voisimme viedä Daisyn hoitoon, käydä jossain välissä lounaallakin ennen kuin lähdemme lentokentälle.." Mies sitten ehdotti. Vaikka kellokin oli sillä hetkellä vasta muutaman minuutin yli yhdeksän, niin lentokentälle olisi päästävä hyvissä ajoin. Ei sitä ikinä tienyt millaisia matkahässäköitä lentokentällä tulisi vastaan, mutta toivottavasti ei kuitenkaan. Alec halusi kaiken sujuvan mahdollisimman täydellisesti.

Onnellinen, Alec halusi Lilyn olevan onnellinen. Sitä Lily nyt olikin. Eikä hän nyt ollut onnellinen pelkästään tämän Pariisin matkan takia, vaan pikemminkin Alecin takia. Alecin kanssa oli vaikeaa olla murheissaan, sillä mies osasi nopeasti lohduttaa ja piristää neidon päivää. Aaaaa, ei Lily edes osannut kuvailla sanoin Alecin olemassaolon merkitystä! Hän tiesi vain sen, että ilman Alecia Lilyn elämä ei olisi mitään. Alec täydensi häntä ja teki hänestä kokonaisen.
"Minä olenkin onnellinen", neito vastasi suudelman jälkeen. "Sinä teet minut onnelliseksi vain pelkällä olemassaolollasi." Lily hymyili lämpimästi ja katseli Alecin kauniita silmiä lumoutuneena. "Minusta välillä vain tuntuu siltä, että olet minulla liiankin hyväksi. Tuntuu, etten saisi olla niin onnellinen, mutta minä vain... Olen", Lily kuiskasi hivenen arasti ja hymyili pienesti. Hän suukotti jälleen Alecia huulille viestien näin, ettei Alecin tarvitsisi vastata mitään Lilyn sanoihin. Riitti vain, että Lily oli saanut sanoa äskeisen ääneen.

Lily nyökkäsi Alecin suihkuehdotukselle, mutta ei ollut samaa mieltä siitä, että suihkutuokio pitäisi pitää nyt heti. Ensiksi vaaleaverikkö tahtoi olla jonkin aikaa lähekkäin Alecin kanssa. Joten hän painoi taas huulensa Alecin huulille ja antoi käsiensä hyväillä miehen rintakehää hellivin liikkein.
"Eihän meillä mikään kiire ole, eihän..?" neito kuiskasi hitusen karhealla äänellä erottautuessaan hetkeksi miehen huulilta. Hän virnisti ilkikurisesti ja näykkäsi Alecin alahuulta pehmeästi. Alec varmasti hoksasi, mitä Lily ajoi sillä hetkellä takaa. Vain typerys ei sitä tajuaisi ja mitä Lily Alecin tunsi, niin mies oli kaikkea muuta kuin tyhmä.
Naisella oli yllään valkoinen toppi ja siihen kuuluvat shortsilahkeiset valkoiset alushousut. Kyllä, asu oli yöpaita, joka olikin yksi Lilyn lempiyöpaidoista. Lily otti kiinni Alecin toisesta kädestä ja vei sen toppinsa alle koskettamaan toista rintaansa samalla, kun antoi huuliensa ahmia himokkaasti miehen huulia. Viimeistään tässä vaiheessa Alecille tulisi selväksi se, mitä Lily tahtoi sillä hetkellä. Ja tuskin Alecillakaan mitään sitä vastaan olisi, jos Lily miehen tosiaankin tunsi edes jotenkuten.

Alec henkäisi hiljaisesti Lilyn huulia vasten, kun tunsi toisen kädet paljasta rintakehäänsä hyväilemässä. Se sai hänet janoamaan lisää koskettelua ja hyväilyä, minkälaista tunnetta neito onnistui aina aiheuttamaan miehessä. Eikä Alec sitä pistänyt pahakseen, ei ollenkaan.. Mies avasi silmänsä hitaasti ja kohotti kulmaansa pienesti naisen sanoille hänen todetessaan ettei heillä ollut mitään kiirettä. Alec päästi pienoisen virneen kohoamaan suupielilleen, niin ettei hänen varmastikaan tarvinnut mitään sanoa että Lily ymmärtäisi mikä hänen vastauksensa oli kysymykseen. Mies vastasi neidon suudelmaan ahnaaseen sävyyn ja antoi kätensä sivellä Lilyn rintaa härnäävästi, kun nainen oli sen nostanut paitansa alle. Alecin toinen käsi oli hiljalleen hivuttautunut neidon niskalta alemmas, kunnes se tavoitti topin helman ja seuraavaksi mies olikin jo riisumassa sitä Lilyn yltä..

Nelisen tuntia oli kulunut kun parivaljakko teki vihdoinkin matkaansa kohti Heathrow'ta. Siinä ajassa he olivat siis ehtineet hivenen pidemmäksi venyneen kahdenkeskisen tuokionsa jälkeen käydä suihkussa, viedä Daisyn hoitoon ja lounastaa. Vielä jonkin aikaa menisi, ennen kuin lentomatka Pariisiin voisi alkaa, mutta Alecin mielestä se aika ei tuntunut juurikaan missään.. saihan hän olla Lilyn seurassa kokoajan eikä siinä ollut mitään valitettavaa. Mies kietoi toisen kätensä onnellisena hymyillen naisen olalle, kun he istuivat terminaalissa odottamaan oman lentonsa lähtöä ja suikautti nopean suukon hänen huulilleen.

Pariisi, Ranska
Alec auttoi taksikuskia pakkaamaan pariskunnan matkalaukkuja taksin takana sijaitsevaan tavaratilaan, ennen kuin meni sitten auton sisälle istuutuen Lilyn vierelle. Lento oli sujunut hyvin ja ilman minkäänlaisia ongelmia, mitä nyt Alec oli muutaman kerran joutui vieressä istuvalle (pari oli saanut paikat kolmihenkiseltä riviltä) vanhemmalle mieshenkilölle huomauttamaan, että hän nuokkui liikaa Aleciin nojaten nukahtaessaan ja myös kuorsasi turhankin äänekkäästi. Lisäksi samalla lennolla oli eräs lapsiperhe, jonka suunnilleen viisivuotias poika oli melkoinen rasavilli ja piti lentoemännät kiireisinä. Aleckin oli kaatua keskellä käytävää matkalla vessaan, kun pikkupoika oli vilistänyt huimaa vauhtia ahtaalla käytävällä ohitse kärsimättömän oloinen lentoemäntä kannoillaan..

Matkalla hotellille Alec ehti ikkunasta bongatakkin muutamia Pariisin kuuluisia nähtävyyksiä vilaukselta, ennen kuin he sitten olivat perillä. Mies maksoi kuskille matkan hinnan ja hivenen tippiä ja nousi sitten Lilyn kanssa kyydistä matkalaukut mukana kohti hotellin aulaa (ovella tosin heidän matkalaukut luovutettiin hotellin henkilökunnalle, jolloin ne vietiin valmiiksi heidän huoneeseensa.) Aulassa Alec kävi sitten ilmoittamassa vastaanottotiskille tarvittavat asiat, jotta he saivat hotellihuoneensa avaimet ja pääsivät aloittamaan vihdoinkin hyvin ansaitun lomansa..
Mies oli löytänyt tiensä Lilyn kanssa huoneensa ovelle ja avasi oven työntämällä kortin sen sähköiseen lukijaan. Ovi avautui lähes välittömästi ja Alec asteli sisään heti ensimmäisenä vilkuillen ympärilleen, ja.. noh, kyllähän sen kaltaisessa hotellihuoneessa kelpaisi viikon asustella. Parin matkalaukut oli nostettu valtavalle parisängylle jo valmiiksi ja esille tuotu puhtaita hotellinpyyhkeitä. "No.. mitä pidät?"