I need your voice as a key to unlock all the love thats trapped in of me K18

Lily-parka ei ollut edes pystynyt suutaan avata vastatakseen Alecille, paitsi sitten siinä vaiheessa kun hän oli kääntynyt läheisimmän puskan puoleen. Mies katsoi nyt entistäkin huolestuneemman oloisena neitoa takaapäin, kun hän teki lähempää tuttavuutta puiston pusikon kanssa. Alec itse päätti jäädä kuitenkin ihan suosiolla taka-alalle. Mikä ihme oli saanut Lilyn vatsan noin sekaisin..? Mies ei osannut mitään muuta tehdä kuin yrittää miettiä sitä. Lopulta hänkin päätyi siihen tulokseen, että nainen olisi syönyt jotakin väärää tai pilaantunutta, mutta se olisi outoa sillä Alec oli itsekin juonut ja syönyt melkein kaikkea samaa mitä Lilykin sen päivän aikana. No, ehkä hänen vatsansa oli sitten vain herkkä jollekkin?

Lopulta nainen oli ilmeisesti lopettanut oksentamisen, kun mies huomasi tämän nostavan päätään ja lopettaneen yökkimisen. Alec kun oli luullut jo pienen hetken ettei sille tulisi loppua ja hän oli meinannut ottaa askelia lähemmäksi naista vähän väliä, kunnes tämä oli sitten aina yökännyt uudestaan. Mutta nyt mies tuli jo reilusti lähemmäs neitoa ja käänsi tämän kasvot hellävaroen omiaan kohden. Katulampun luomassa hämärässä valaistuksessa Alec pystyi nyt vasta erottamaan sen, että kuinka kalpeat hänen kasvonsa olivatkaan ja että kyyneleet olivat ilmestyneet hänen poskillensa. Alec tunsi olonsa uskomattoman huonoksi, kun vain miettikin että minkälainen olotila Lilyllä mahtoi nyt oikein olla. "Voi kultaseni.." Mies henkäisi hiljaisesti, pyyhkien kyyneleitä pois neidon vitivalkeilta poskilta välittävästi. "Vien sinut nukkumaan.." Hän sitten totesi ääneen ja kietaisi toisen kätensä tiukasti Lilyn ympärille, kun lähti johdattamaan heitä pois puistosta. Alecia pelotti että nainen pyörtyisi siihen paikkaan vielä, elleivät he nopeasti pääsisi takaisin hotellille. Sen verran voimattoman oloinen Lily nyt oli ettei pelko varmastikaan ollut aiheetonta.

Mies oli kävelyttänyt neidon nyt hotellille saakka, edelleenkään hellittämättä lainkaan otettansa hänestä kun he saapuivat aulaan. Tuttu hotellivirkailija tervehti pariskuntaa ystävälliseen sävyyn, ja oli varmasti aikeissa kysyä jotakin baletista kunnes sitten oli huomannut Lilyn kalpeuden. Alec vain nyökkäsi virkailijalle tervehdykseksi nopeasti ja jatkoi vaaleaverikön kävelyttämistä pysähtymättä missään välissä, sillä pian he pääsisivät huoneeseensa.
Mies helitti vasta nyt otettaan kun työnsi elektronisen avainkortin oveen, johdatellen naista sitten peremmälle huoneeseen ovi perässä sulkeutuen. Alec istutti Lilyn pehmeästi sängylle, ennen kuin sitten katosi itse kylpyhuoneen puolelle. Aivan varmasti hän oli jossain vaiheessa bongannut täältä jonkin ämpärin kaltaisen esineen..
Pienen hetken kuluttua Alec palasikin takaisin Lilyn seuraan muovinen, suuri kippo mukanaan. Hän asetti sen sängyn vierelle ja palautti katseensa neitoon. "Toivottavasti tämä käy, en parempaakaan löytänyt tähän hätään.. Tarvitsetko jotakin? Pyydä ihan mitä vain."

Oli ihana tunne saada jälleen vedettyä keuhkot täyteen happea. Kuin neito ei olisi aikoihin saanut hengittää. Hän oli huojentunut, kun oksennusrefleksi oli haihtunut, eikä naisen tarvinnut enää olla pusikon kanssa läheisissä tunnelmissa. Olo tosin oli yhä todella huonovointinen, ettei ollut tottakaan.
Alec ilmestyi jälleen Lilyn vierelle ja pyyhki hänen vetisiä poskiaan. Lily asetti kätensä kuitenkin suunsa eteen kuin suojellakseen miestä oksennuksen aiheuttamalta pahalta hajulta. Miten Alec pystyikään tulemaan näinkin lähelle Lilyä, joka oli juuri oksentanut vatsansa sisällön läheiseen puskaan.
"O-olen p-pahoillani.." Lily onnistui sopertamaan uupuneena ja pyyhki poskiaan katuvaisena. Hän oli oikeasti pahoillaan siitä, että oli pilannut heidän hetkensä alkamalla oksentaa noin vain. "Minulle vain... Tuli niin huono olo.."

Liian pitkältä tuntuneen kävelemisen jälkeen he pääsivät takaisin hotellilleen. Lily oli pariin otteeseen matkan aikana meinannut kääntyä läheisen puskan puoleen, mutta lopulta hän oli onnekseen todennut, ettei hän enää oksentaisikaan. Se oli vain näitä tyypillisiä jälkirefleksejä. Neito ei toivonut muuta kuin sitä, että pääsisi maate sängylle. Hän oli yhä kalpea kuin lakana ja hänen jalkansa kannattelivat häntä niin ja näin.
Alec piteli Lilyä koko ajan tiukasti otteessaan, eikä neito ollut kertaakaan vaarassa lyyhistyä maahan. Alec ressu, kun joutui nyt huolehtimaan huonovointisesta Lilystä tällä tavoin. Heidän lomamatka oli jo tähän asti täynnä yhtä jos toista sattumaa, että tästä kyllä riittäisi läheisille kertomista vaikkapa kirjan verran.

Alec istutti Lilyn sängylle, kun he olivat viimein päässeet sisälle hotellihuoneeseensa. Lily kellahti oitis kyljelleen pehmeälle sängylle ja asetti molemmat kätensä silmiensä eteen. Hän pystyi yhä maistamaan sen pahan maun suussa, että se oli jo saada naisen oksentamaan uudestaan. Mutta nyt kun Lily itseään arvioi, häntä ei enää oksettanut samalla tavalla kuin ulkona Seine-joen varrella. Kuin oksennus olisi vain ollut 'kertaoksennus'. Se jos mikä sai neidon ihmettelemään. Mikä häntä oikein vaivasi? Yleensä, kun sairastuttiin mahatautiin tai oltiin syöty jotain huonoksi mennyttä, koko ajan teki mieli oksentaa.
Mies palasi takaisin Lilyn vierelle ja Lily nosti sen verran toista kättään silmänsä päältä, että pystyi näkemään miehen. Nainen pudisteli päätään hitaasti sivulta sivulle varoen nopeita liikkeitä.
"Ei sinun tarvitse... Tehdä mitään.." neito henkäisi uupuneena ja keskittyi taas hetkeksi aikaa pelkkään hengittämiseen. "... Olen pahoillani, k-kun... Pilasin iltamme..." hän onnistui sopertamaan oikeasti pettyneenä ja nyt Lily teki kaikkensa, jottei alkaisi itkeä lohduttomasti. Hänellä oli ollut niin mukavaa Alecin kanssa baletissa, mutta lopulta huono olo oli vienyt hänestä kaikki mehut. "Tämä on niin.. Niin... Niin hemmetin epäreilua..."

---

Gertrude palasi omaan hotellihuoneeseensa ja hyräili tyytyväisesti itsekseen jotain hilpeää kappaletta. Hänen teki mieli tanssia ja huutaa riemusta (oikeastaan hän jopa teki pari epämuodikasta tanssiliikettä). Hän oli saanut todistaa, kun se Alecin heila alkoi oksentaa. Ah, sitä riemun määrää, mitä Gertrude oli silloin tuntenut. Vihdoinkin hänen laihdutuslääkkeestään oli jotain näkyvää apua. Lily tulisi luultavasti olemaan sängyn omana koko loppuillan, sillä shampanja ei sopinut lainkaan yhteen oksennuslääkkeen kanssa. Kyllä, Gertrudella oli tästä omaa kokemusta.
Hihihi. Gertude 1, Lily 0.

Alec huokaisi raskaasti ja asettui sitten istumaan sängylle Lilyn vierelle. Hän potkaisi kenkänsä pois jaloista, pudistellen päätään kielteiseen sävyyn samalla kun nainen väitti pilanneensa heidän iltansa. Tai no.. Alecinhan oli tarkoitus kosia häntä vielä sen illan aikana, että siinä mielessä tästä illasta olisi pitänyt tulla tärkeämpi.. Mutta eihän Lily sitä voinut tietää. Eikä hän varmastikaan tahalteen ollut aiheuttanut itsellensä huonoa oloa, jonka seurauksena sitten oksensi ja makasi nyt kalpeana sängyllä. Toki Aleckin tunsi jonkinlaista pettymyksen tunnetta, kun ilta olikin loppujen lopuksi näin päättynyt, mutta... heille oli sattunut vain huono onni tälle päivälle. Ehkä huominen sitten olisi parempi ja korvaisi tämän. Alec käänsi katseensa omista jaloistansa Lilyyn. "Et sinä voinut sille tietenkään mitään, eikä se haittaa.. Oikeasti, et pilannut yhtään mitään. Syytät ihan turhaan itseäsi."

Mies vei sitten kätensä naisen jaloille ja ryhtyi riisumaan kevyesti tältä avokkaita pois jaloista. "Jos olosi on vielä huomennakin huono, niin voimme olla ihan hyvin vaikka koko päivän täällä sisällä.." Alec totesi sitten samalla kun tiputti avokkaat käsistään varovaisesti lattian tasolle. Sen tehtyään hän kurottautui hivenen Lilyn puoleen, niin että ylettyi painamaan hellän suukon tämän otsalle, osoittaen todellakin sen ettei hän vihoitellut naiselle yhtään mistään tai syyttänyt tätä illan pilaamisesta.
"Oletko nyt iiihan varma ettet halua mitään..? Tyynyn pöyhimistä, vesi lasillista, särkylääkettä?" Mies katsoi naiseen sitten suloisesti hymyillen. "Teen ihan mitä vain pyydät, jotta olosi parantuisi edes hivenen."

Lily katseli Alecia uupuneena, kun Alec riisui hänen kenkiään. Neito henkäisi hiljaa ja sulki hetkeksi aikaa silmänsä. Hänestä tuntui niin pahalta, kun heidän iltansa oli näin päättynyt. Niin, eihän neiti kuitenkaan voinut sille mitään, että oli alkanut voida pahoin, mutta silti hän tunsi pienen pistoksen sydämessään. Hän ei myöskään voinut olla miettimättä sitä, miten heidän loppu lomansa tulisi sujumaan. Tulisiko heille vielä lisää tämän kaltaisia kottelemuksia? Toivottavasti ei, sillä Lily ei kaivannut enää mitään muuta varkaaksi syyttämisen ja oksentamisen lisäksi.

"Eii.." vaaleaverikkö henkäisi, kun Alec puhui huoneeseen jäämisestä, jos naisella olisi vielä huomennakin paha olo. "Minä vaikka raahaan itseni ulos, en suostu jäämään tänne edes pariksi tunniksi", Lily totesi ja katseli Alecia hennosti hymyillen, kun mies painoi suukon hänen otsalleen. "En halua olla sängyn omana, kun Pariisi odottaa ovemme ulkopuolella.."
Neito naurahti hiljaa, kun Alec huolehti hänestä niin hyvin.
"Pitäisiköhän minun tekeytyä useamminkin kipeäksi, että saisin sinut hoitamaan minua näin", Lily yritti keventää tunnelmaa ja sipaisi kevyesti Alecin poskea.

"Voisin kyllä pestä hampaani... En halua edes tietää, miltä hengitykseni haisee", vaaleaverikkö totesi lopulta, kun oli miettinyt, mitä hänen teki mieli. Hampaiden pesu kuulosti sillä hetkellä niin hyvältä vaihtoehdolta, että se ajatus sai hänet jaksamaan nousemaan ylös sängyltä ja raahautumaan kohti kylpyhuonetta. Onneksi häntä ei enää oksettanut, mutta olo oli silti kovin heikko.

"Hah, varo sanojasi. Jos vielä huomennakin yökit puskiin niin en varmana kävelytä sinua pitkin kaupunkia." Alec pudisteli päätään pienesti, lämpimästi hymyillen naiselle kun tämä totesi raahaavansa itsensä ulos vaikkapa väkisin. Olihan Pariisin keskusta oven toisella puolella toki houkutteleva tarjous, mutta mies katsoisi huomenna hyvin tarkkaan ettei päästäisi Lilyä rasittamaan itseänsä puolikuntoisena. Piti vain toivoa, että yö riittäisi parantamaan neidon olon taas vähemmän huonovointisemmaksi. Huonovointisuuden syy osasi vieläkin tosin ihmetyttää Alecia, sillä hän ei vieläkään osannut keksiä minkäänlaista loogista syytä sille, että mistä se äkillinen pahoinvointi oli oikein johtunut. No.. Kaipa sillekin löytyisi jossain vaiheeessa syy. Alec ainakin toivoi niin, ettei naiselle enään turhaan aiheutuisi moista oloa kesken heidän illanviettonsa.

"Teeppä se.. Lohdutukseksi voisin sanoa ettei tuo ole mitään verrattuna siihen miltä oma suuni löyhkää moisen laattaamisen jälkeen", mies virnisti vaaleaverikölle vielä, ennen kuin hän oli noussut ylös sängyltä ja lähtenyt kylpyhuoneen puolelle. Aleckaan ei päättänyt enää jäädä sängylle, vaan nosti itsensä siitä ylös ja ryhtyi riisumaan puvun takkiansa, jättäen sen siististi tuolin nojaa vasten. Seuraavaksi lähtövuorossa oli kravaatti, mitä hän löysäili auki ja lopulta valutti pois yltään. Alec vilkaisi sitten takaisin kylpyhuoneen suuntaan, jonne Lily oli äsken kadonnut. Todettuaan sen ettei nainen vilkuillut ovelta hänen suuntaansa mies työnsi kätensä taskuunsa, jonne oli aikaisemmin sinä iltana sujauttanut sormusrasian. Hän otti sen sitten kädellensä ja katseli sitä hetken aikaa arvioiden. Minne hän tunkisi rasian nyt? Matkalaukun kaiveluun menisi liian kauan aikaa ja se herättäisi varmastikin Lilyn huomion - tai sitten ei, mutta mistään ei ikinä voinut olla varma. Pienen hetken puntaroituaan eri vaihtoehtoja mielessään Alec päätyi lopulta sujauttamaan sormusrasian takaisin housujensa taskuun. Parempaa paikkaakaan hän ei osannut siihen tilanteeseen keksiä ratkaisuksi.

Lily tunsi olonsa huomattavasti parantuneen, kun hän sai pestä hampaansa. Nyt suussakaan ei enää maistunut niin pahalta kuin vielä hetki sitten. Hän sylkäisi vaahdot suustaan ja kurottautui vielä ottamaan vettä suullaan vesihanasta. Hän purskutti vettä suussaan ja sylkäisi sen sitten ulos. Neito huokaisi hennosti ja päätti alkaa pestä kasvojansa, kun hän oli itsensä pystyyn kerran saanut.
Parin minuutin kuluttua uupunut vaaleaverikkö raahautui ulos kylpyhuoneesta, ja tällä hetkellä ainoa asia, jonka hän näki, oli pehmeä ja iso sänky.
"Voin jo paremmin, mutta silti minua heikottaa", Lily jakoi tuntemuksensa Alecin kuullen ja ryhtyi availemaan mekkonsa selkäpuolella olevaa vetoketjua, kun oli ensiksi saanut mekkoa koristavan vyön irrotetuksi. "Olen oksentanut viimeksi... Seitsemän vuotta sitten?"

Pian tumma mekko valahti löysänä naisen vartaloa peittämästä ja Lily istuutui sen jälkeen sängyn laidalle pelkissä alusvaatteissan, jotka hän oli tänään ostanut (siis ne leopardikuvioiset). Lily tunsi vatsansa olevan aivan tyhjä, ja sitähän se olikin, kun neito oli oksentanut kaiken ulos ensimmäiseksi vastaantulleeseen puskaan. Hän ei kuitenkaan uskaltaisi syödä yhtikäs mitään, sillä sehän voisi tulla saman tien ylös.
"Ehkä minä käyn vain makuulle... Toivottavasti pystyn jo aamulla syömään jotain tai muuten minä kuolen nälkään", Lily puhui ajatuksissaan ja alkoi hapuilla yöpaitaansa käsiinsä peittojen alta. Neito riisui rintaliivinsa ja pujotti yöpaitansa ylleen. Sen jälkeen hän kömpi paremmin sängylle ja sukelsi peitteiden alle lämpöön.

"Minulla on kyllä hieman jano.."

Alec napitti kauluspaitaansa auki siinä samassa kun Lily jo palaili takaisin huoneen puolelle kylpyhuoneesta. "Eiköhän se lähde yön yli pois.. Ehkä olet vain jotenkin väsynyt ja siksi sinua heikottaa", mies sitten totesi naiselle tämän ryhtyessä myöskin riisumaan vaatteita pois yltänsä, eli tässä tapauksessa vyötä ja mekkoa. Alec oli saanut jo paitansa auki ja riisui sen pois asettaen sitä tuolin nojalle puvun takin seuraksi. Lily oli ehtinyt vaihtaa yöpaidan yllensä ja kömpi nyt peitteiden alle miehen availlessa vielä omaa vyötänsä. Hän riisui housut varovaisesti pois jaloistansa, asettaen nekin lopulta tuolille. Sen tehtyään Alec etsi käsiinsä puhdasta t-paitaa, jonka voisi kiskaista yllensä. Ja siinä koheltaessa mies ei ollenkaan osannut huomata sitä tosiasiaa, että sormusrasia housujen taskuista oli kaikessa rauhassa tipahtanut pois sieltä ja laskeutunut pehmeästi hotellin matolle, aivan tuolin alapuolelle.

Hän sitten kuuli Lilyn sanovan olevansa janoinen. "Odota hetki, niin tuon sinulle lasin vettä", Alec huikkasi samalla kun veti päänsä paidan aukosta lävitse ja kiskoi paitaa paremmin ylleen. Mies katosi sitten omasta vuorostaan kylpyhuoneen puolelle, missä avasi lavuaarin ylläolevan kaapin siinä toivossa että löytäisi puhtaan lasin tai edes jonkinlaisen mukin sieltä. Eipä tarvinnut kauaa sitä etsiä, kun käteen osui jo juomalasi (tämän tasoisissa hotelleissa kaikki oli selvästikin ajateltu kunnolla) ja hän täytti sen vielä vedellä ennen kuin palasi takaisin se kädessään Lilyn luokse. "Ole hyvä. Veden juominen saattaa tosiaankin jossain määrin helpottaa heikotusta ja auttaa ottamaan unen päästä kiinni."

Alec jo ilmoitti hakevansa Lilylle lasillisen vettä ja neito kömpi itsensä istuma-asentoon sängyllä. Hänen silmänsä olivat koko ajan sulkeutumassa, mutta Lily onnistui kuitenkin pitämään itsensä tajuissaan. Ainakin vielä.
Vaaleaverikkö katseli, kun Alec toi hänelle vesilasillista, jonka Lily sitten pian otti jo omiin kätösiinsä. Hän hörppäsi aivan pienen hörpyn, koska pelkäsi suuremman määrän tulevan ulos.
"Taidan jättää lasin pöydälle.." neito mumisi itsekseen ja laski lasin sängyn vieressä olevalle yöpöydälle. Sen jälkeen Lily hakeutui paksun peiton syövereihin ja sulki silmänsä.

"... Se balettinäytös oli todella hieno.." neito mutisi sitten, mutta piti silmänsä yhä kiinni. Hän muisteli mielessään näkemäänsä ja jaksoi yhä hämmästellä balettitanssijoiden ammattitaitoa. "Se oli todella kaunista.."
Nyt Lily kuitenkin raotti hitusen silmiään pystyäkseen tavottamaan Alecin kasvot. Hän hymyili miehelle aivan pienesti.
"Mitä me huomenna teemme..?" Lily kysyi uupuneena, mutta hänen äänestään pystyi kuulemaan innostuneisuuden sekä jännittyneisyyden.

Alec asettui itsekin istumaan sängylle, kun Lily oli ottanut vesilasin käsiinsä ja hörppäsi siitä. Mies nyökkäsi hitaasti naisen todetessa että jättäisi lasin pöydälle, aivan sängyn vierelle ja hakeutui sitten myös peiton lämpöisyyden alle. Alec makasi selällään ja katsoi ylös kattoon. Hän hymähti lämpimästi Lilyn mainitessa taas balettinäytöksestä ja käänsi sitten katseensa takaisin vierelleen, kohdistaen sen vaaleaverikköön joka siinä makoili. "Niin se oli. Ja mikä parasta, se oli ilmainen.. Siis ainakin meille kahdelle", mies virnuili pienesti, asettuen sitten paremmin naista kohden.

"Jaa-a.. Emmeköhän me jotain keksi. Olemme aina keksineet.." Alec hymyili taas lempeään sävyyn ja hieraisi kädellänsä kevyellä liikkeellä Lilyn kasvoja. Miehellä ei tosiaankaan ollut minkäänlaista käsitystä siitä, että miten huominen päivä tulisi sujumaan. Toivon mukaan se olisi Gertrudeton. Se nainen nimittäin oli liikuskellut aina samoissa paikoissa kuin missä Alec ja Lilykin ja onnistunut vieläpä törmäämään heihin, lukuunottamatta ensimmäistä iltaa kun pari vasta oli saapunut Pariisiin. Niin ja tänään Alec oli ollut ainoa, joka oli kyseisen naikkosen huomannut eikä Lilyllä ollut pienintäkään aavistusta että Gertrudekin oli ollut baletissa. Tiedä sitten sitä mikä hänet oli sinne tuonut..
Ehkäpä mies voisi viedä Lilyn vaikkapa piknikille ja kosia häntä sitten siellä..? Paitsi että ilma oli vieläkin hieman hyisemmän puoleista ja he jäätyisivät elleivät pukeutuisi hyvin lämpimästi. Ehkä ei nyt sitten kuitenkaan..

"Mutta nyt sinun täytyy levätä, että jaksat sitten huomenna. Jos kävisimme vaikka Louvressa, ellet sitten tylsisty kuoliaaksi siellä..? Se on aivan tässä lähellä, melkein kivenheiton päässä."

Niin, ja vieläpä ilmainen balettinäytös. Ei tuollaista tuuria aivan kenelle tahansa sattuisi. Tosin olivathan Lily ja Alec sitä ennen joutuneet olemaan Gertruden ilkeilyjen alla... Joten he olivat todellakin lippunsa balettiin ansainneet.
"Ilmainen tai ei, se oli kuitenkin todella upea esitys", vaaleaverikkö vielä totesi baletista ja painoi päätään entistä syvemmälle pehmeään tyynyyn,

Lily hymyili ilahtuneena (edelleen väsyneenä) Alecille, kun tämä oli sanonun, että eivätköhän he jotain huomenna keksisi. Heillä oli vielä suurin osa Pariisia käymättä, joten ei kai siinä kauaa keksisi miettiä, mitä he haluaisivat huomenna tehdä. Lilyä alkoi ärsyttää se uupuneisuus ja heikko-oloisuus, jota hän sillä hetkellä tunsi. Hänhän oli luvannut olla varsinainen energiapakkaus koko Pariisin reissun aikana, mutta kuinkas sitten kävikään. Kyllä Lily oli yhä todella innoissaan heidän lomamatkastaa, mutta se into ei vain näkynyt niin paljoa hänen kasvoiltaan kuin aiemmin.
"Ei, en tylsisty!" Lily valpastui heti, kun Alec otti puheeksi Louvren-museon. "Olen aina halunnut käydä siellä. Ajatella, alkuperäinen Mona Lisa on siellä", neito hykerteli innostuneena ja malttoi tuskin odottaa huomista. Voi, kunpa hän voisi huomenna jo paremmin, että hän jaksaisi kierrellä Louvressa. Se kun oli pinta-alaltaan todella valtava museo ja siellä tulisi kulumaan helposti jopa kolmekin tuntia.

Vaaleaverikkö nosti kättään peiton alta ja taputti etusormellaan huuliaan. "Uskallatko antaa minulle hyvänyönsuukon..? Minä kyllä pesin hampaat ja kasvoni todella hyvin..." Lily hymyili pienesti ja katseli Alecia suoraan silmiin.

Alec hymähti huvittuneeseen sävyyn huomatessaan Lilyn innostuvan ajatuksesta käydä Louvressa huomenna. Mies katsoi naista nyt leveästi hymyillen silmiin, sanomatta hetken ajan yhtään mitään ääneen. "..Miksi sinun pitää olla niin täydellinen..?" Hän lopulta sitten totesi mietteensä ääneen ja hymyili vieläkin Lilylle, jota tapitti merensinisillä silmillänsä. Niin, hänpä vielä sanoi ettei tulisi tylsistymään ja mainitsi Mona Lisankin. Kovinkaan moni muu nainen ei olisi varmastikaan ollut innostunut museoon lähdöstä, kun Pariisissa oli kaikkea muutakin nähtävää (tosin Louvre ei ollut ihan mikä tahansa museo, sillä se piti sisällään suuren määrän alkuperäisteoksia kuuluisista maalauksista.) Mutta Lily taas sitten suorastaan puhkui intoa, siitä huolimatta että oli vähän aikaa sitten oksentanut ja poti nyt jonkinlaista heikotusta sen jäljillä. Alec oli todellakin hyvin, hyvin onnekas mies löytäessään tämänkaltaisen kultakimpaleen itselleen. Eikä hän aikoisi siitä ikinä luopua.

"Ai että uskallanko..?" Mies virnuili leikkisään sävyyn Lilyn kysymykselle ja siirtyi entistäkin lähemmäs naisen kehoa peiton alla. Hän tarttui hellästi neidon kädestä kiinni, vieden etusormen pois tämän huulilta ja toi omat huulensa lähemmäksi. "Suutelisin sinua aina, olit ihan minkä makuinen tahansa", Alec kuiskasi hiljaa ääneen ja painoi sitten pitkän, välittävän suukon Lilyn huulille. "Hyvää yötä rakas.." Hän sanoi vielä irtauduttuaan neidon huulilta suukon jälkeen, ennen kuin sulki silmänsä levollisesti kiinni. Miehen käsi höllensi otettaan Lilyn omasta, johon oli äsken tarttunut ja kietoi kätensä sitten naisen kehon ympärille turvallisesti. Hetken kuluttua Alec jo kiehnäsi pienesti tyynyä vasten ja tuhisi tyytyväiseen sävyyn unissaan. Vaikka alkupäivä olikin ollut yhtä laiskottelua, niin olihan illan puolella ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja pariskunta oli todellakin ansainnut levolliset yöunensa.

Lily hymyili entistä lämpimämmin, kun Alec kehui häntä ties kuinka monetta kertaa täydelliseksi.
".. Koska minusta on kiva olla täydellinen?" neito nauroi huvittuneena ja pudisteli päätänsä hivenen. Hän itsekin uppotui katselemaan Alecia silmiin. Siinä oli vain niin sanoinkuvaamattoman hyvä olla, eikä Lily vaihtaisi tätä hetkeä mihinkään.

Vaaleaverikkö puri huultaan samalla, kun virnisti Alecilla, joka tuli lähemmäs häntä. Pian miehen keho tunnettiin omaa vasten ja Alec vei Lilyn sormen pois naisen huulilta.
"Älä hulluja puhu, en minä sinua suutelisi, jos olisit juuri oksentanut.." Lily ehti todeta kuiskaten ja vastaanotti Alecin suukon. "Koska silloin luultavasti oksentaisin suuhusi", neito lopetti lauseensa suudelman jälkeen ja oli yhtä hymyä. Hän asetti oman kätensä Alecin kyljelle ja painautui vain lähemmäs miehen lämpöä.
"Hyvää yötä.." Lily kuiskasi silmät ummessa ja vetäisi keuhkonsa täyteen ilmaa. Sen jälkeen hänen hengityksensä huomattavasti rauhottui ja pian Lilykin oli jo unten mailla.

---

Lily availi hitaasti silmiään, kun hän oli yhtäkkiä vain herännyt. Hänen katseensa kohtasi välittömästi Alecin kasvot, jotka olivat vain parin sentin päässä naisen omista. Lily katseli hetken aikaa miehen kasvoja levollisena, kunnes alkoi hapuilla kelloa pöydällä. Hän sai otettua pienen kellon käsiinsä ja toi sen silmiensä eteen. Kello näytti varttia yli kahdeksan. Olihan tässä tullut nukuttua jo yhdeksän tuntia, joten ei ihmekään, että Lily alkoi heräillä näihin aikoihin.

Neito hieroi unisia silmiään ja alkoi varovaisesti hivuttautua Alecin otteesta. Hän tahtoi hakea vettä. Lily oli herännyt joskus kahden aikaa yöllä ja juonut vesilasin, jonka hän oli viereselle pöydälle jättänyt, tyhjäksi. Vaaleaverikkö otti lasin käsiinsä ja nousi lopulta ylös pehmeästä sängystä.
Hänen matkansa kylpyhuoneeseen kuitenkin tyssäsi kuin seinään, kun hän astui jonkin kovan päälle. Onneksi Lily ei ollut ehtinyt koko painollaan sen mustan rasian päälle astua.
Lily alkoi ihmetellä tuota mustaa rasiaa, kun hän oli kylpyhuoneessa ja saanut juotua puoli lasia vettä. Hän asteli hiljaa takaisin huoneen puolelle ja nosti lattialla olevan mustan pienen rasian käsiinsä. Lilylle tuli heti ensimmäisenä mieleen sormusrasia, joita näki aina kaikenlaisissa hömppäelokuvissa, mutta melkein aina ne 'sormusrasiat' olivatkin vain pelkkiä rasioita, joissa oli kauniit korvikset. Lily avasi ajattelemattomasti rasian ja hänen sydämensä oli pudota rinnasta. Hän sulki rasian nopeasti ja keskittyi hengittämiseen. Pian hän avasi rasian uudelleen ja tuijotti siellä olevaa sormusta silmät suurina.
Sormus. Se oli sormus. Kihlasormus.
Vaaleaverikkö käänsi päätään sängyllä nukkuvan Alecin suuntaan ja katsoi tätä hyvin hämmentyneenä. Oliko Alec aikomassa... Kosia Lilyä? Hei Einstein, eihän Alecilla pitäisi ketään muuta naista olla. Voi hyvänen aika sentään. Lily oli totaalisesti mennyt sekaisin.
Mutta oli kai sanomattakin selvää, mitä neito aikoisi Alecille vastata, jos ja kun tämä Lilyä kosisi.
Kuinka kauan Alec oli omistanut sormuksen ja milloin Alec aikoisi näyttää sen Lilylle? Tosin nyt se yllätys ei olisi enää yllätys, koska Lily oli vahingossa saanut selville miehen aikeet. Lily kyllä aikoisi esittää yllättynyttä, koska tämä oli vain sellainen tilanne, joka vaati hieman epärehellisyyttä. Ei Lily halunnut mennä paljastamaan Alecille, että oli nähnyt sormuksen. Se vain ei... Se vain ei kuulostanut oikealta vaihtoehdolta. Parempi vain, että Lily esittäisi aivan tietämätöntä.
Voi hyvänen aika sentään...

Lily lyyhistyi istumaan läheiselle tuolille ja tuijotti rasiassa olevaa sormusta suu hivenen auki. Olivathan he olleet jo yhdessä vuoden, joten ei tässä periaatteessa pitäisi mitään outoa olla. He rakastivat toisiaan ja molemmat olivat aivan varmasti valmiina sitoutumaan ainoastaan toisilleen. Mutta neito ei vain voinut mitään sille pienen pienelle pelolle, joka hänen rinnassaan asui. Lily pelkäsi, että kun he olisivat virallistaneet heidän suhteensa, heidän suhteensa menisi piloille. Lily oli kuullut niitä kauhutarinoita useaan otteeseen; kun suhteesta tehtiin viralinen, kaikesta tuli kaavoiteltua ja säännöllistä. Ei sillä, etteikö Lilyn ja Alecin suhde olisi jo jotain sinne päin, mutta...
Äh. Lily pudisteli päätään ja yritti ajatella jotain järkevää. Tietenkin hän haluaisi virallistaa heidän suhteensa ja niin tahtoi luultavasti Aleckin. Tuskin heidän suhteensa tästä mitenkään tulisi muuttumaan.
Voi elämä... Tässäkö sitä oikeasti oltiin? Lily ei tajunnutkaan, kuinka nopeasti aika oli kulunut. Hän vain tiesi sen, että hän rakasti Alecia koko sydämestään. Ja se rakkauden määrä riitti kyllä siihen, että Lily suostuisi Alecin kosintaan. Kunhan tämä joskus kosisi häntä.
Vaaleaverikkö laski rasian takaisin paikalleen, jossa se lattialla oli ollut. Sen jälkeen hän hiipi takaisin Alecin viereen ja käpertyi miehen lähelle. Hän oli sillä hetkellä niin käsittämättömän onnellinen.

Alec raotteli silmiänsä hiljalleen auki, kun hän havahtui hereille tuntiessaan jonkin liikkuvan sängyllä. Ja kun silmät oltiin kunnolla saatu auki, unenpöpperöinen katse tarkentui sen liikehdinnän oletettuun aiheuttajaan. Joka sattui olemaan tietenkin Lily, joka ilmeisesti oli käpertymässä takaisin sängyn lämpöön. Hän oli näköjään jo ehtinyt herätä ennen Alecia, tapansa mukaan.. Mies hymyili pienesti tälle ja päästi sitten huuliensa välistä hyvin pitkän haukotuksen. Mitäköhän kello mahtoi olla..? Alec loi nopean vilkaisun yöpöytänsä puoleen saadakseen vastauksen siihen kysymykseen. "Oh, olenko muka nukkunut näin kauan jo..?" Hänen kulmansa kohosivat hivenen ylemmäs yllättyneisyydestä, samalla kun mies hieroi vielä silmiään heittääkseen viimeisetkin unen rippeet pois. Sen jälkeen hän kuitenkin palautti katseensa takaisin Lilyn puoleen, suoden tälle taas sen tutun, lämpimän hymynsä. "Ja huomenta." Alec kurottautui tuomaan kasvonsa naisen omien läheisyyteen ja suikautti tämän huulille nopean suukon.

Hän antoi katseensa levätä Lilyssä vielä jonkin aikaa kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa, kunnes sitten rikkoi sen hiljaisuuden omalta osaltaan. "Voitko jo paremmin? Nukuitko hyvin? Missä vaiheessa heräsit?" Alec aloitti nopean kyselytulvan ilman minkäänlaista varoitusta, mutta ei hän sille mitään vain voinut. Häntä todellakin kiinnosti naisen hyvinvointi, varsinkin eilisen jälkeen kun neito oli ruvennut yllättävästi voimaan pahoin baletista lähtiessä ja ruvennut tuntemaan voimakasta heikotusta. Ennen nukkumaanmenoa hän näytti toipuneen Alecin silmään siitä jo jonkin verran, mutta usein paha olo saattoi iskeä äkillisesti keskellä yötä ja aiheuttaa vaikeaa unettomuutta. Ja he olivat suunnitelleet sinä päivänä menevänsä Louvreen, mutta Alec haluaisi ensiksi tietää ettei Lily tuntenut enää minkäänlaista heikotusta. Tai no toki pieni heikotus olisi siinä tilanteessa ymmärrettävää jo ihan sen puolesta että nainenhan oli eilen oksentanut kaiken vatsansa sisällön ulos..

Lily katseli Alecin kasvoja parin sentin päästä ja huomasi miehen alkavan hiljalleen heräillä. Niin, vaikka Lily olikin palannut takaisin peiton lämpöön, ei hän olisi yrittänyt nukahtaa. Hän oli jo niin pirteä, että nukahtamisesta ei tulisi yhtään mitään, vaikka Lily kuinka yrittäisi. Mutta ei hän silti olisi halunnut havahduttaa Alecia uniltaan.
Alecin katseen kohdatessaan Lily tunsi vatsassaan sitä taianomaista kihelmöintiä, joka tosin tällä kertaa johtui vain siitä, että Lilylle oli vahingossa paljastunut Alecin aikeet häntä kohtaan (lue= kihlasormus). Juuri tämän miehen vierestä Lily tahtoisi herätä joka aamu aivan viimeiseen hengenvetoonsa asti.
"Unikeko.." Lily hykerteli onnellisena ja otti Alecin huomentasuukon ilomielin vastaan. "Huomenta", neito vastasi ja painautui aivan Aleciin kiinni. Tänään hänen huuliltaan ei tulisi lähtemään tämä hymy sitten millään pois, ei edes silloinkaan, vaikka hän sattuisikin törmäämään siihen erääseen akkaan. Tähän onneen Gertude Gilbertillä ei ollut oikeutta kajota.

Neito ei ollut edes tajunnut miettiä olotilaansa, ennen kuin Alec otti sen puheeksi.
"Minä... Voin jo paljon paremmin", Lily vastasi, kun oli hetken tunnustellut olotilaansa mielessään. "Vähän heikottaa, mutta uskon sen vain johtuvan siitä, että minulla on karmiva nälkä.." vaaleaverikkö mutisi loppuosan ja tunsi vatsansa olevan totaalisen tyhjä. "Nukuin hyvin ja heräsin... 15 minuuttia sitten?"
Ja sitten Lily painoi huulensa miehen huulille suudellen toista hyvin välittävästi ja rakastavasti. Lily olisi tahtonut leijua yhä näkyvämmin seitsemännessä taivaassa, mutta hän ei halunnut Alecin saavan tietää oikein onnellisuutensa syytä. Voi, miten Lily joutuikaan tunteitaan pidättelemään, mutta tämä kaikki tulisi kuitenkin olemaan sen arvoista. Kun Alec joskus häntä saisi kosittua, saisi Lily silloin päästää tunteensa valloilleen.

Lily erkani pitkän tovin jälkeen suudelmasta ja jäi hymyssä suin miehen kasvojen lähelle alkaen sivellä Alecin kasvoja sormenpäillään kevyesti.
"Rakastan sinua.." vaaleaverikkö kuiskasi lumoutuneena ja katseli Alecia syvälle tämän silmiin. "Ja tulen aina rakastamaan."
Lily jakeli suukkoja pitkin Alecin kasvoja, mutta siinä vaiheessa hän alkoi hieman pelätä sitä, että Alec alkaisi ihmetellä Lilyn onnellisuudenpuuskaa. No jaa, Lily voisi pistää tämän 'kohtauksensa' aivan hyvin sen piikkiin, ettei eilen illalla jaksanut hehkua onnesta.
Mutta silloin Lilyn maha muistutti tyhjyydestään ja päästi pienen murahduksen heidän kuuleville korville. Lily voihkaisi hiljaa ja asetti kätensä vastsalleen.
"Taidan tarvita vatsan täytettä.." Lily mutisi nolona, eikä voinut olla ajattelematta hotellin herkullista aamiaistarjontaa.

Alec kuunteli hymyillen, kun Lily kertoi voivansa jo paremmin sitä lukuunottamatta, että häntä heikotti vielä hivenen nälän takia. Ja piankos siitäkin heikotuksesta päästäisiin eroon, kunhan pariskunta ensin pääsisi nousemaan ylös sängystä ja suuntaamaan aamiaiselle puettuaan päällensä ja valmistauduttua. Mies oli juuri ehdottamassa edellä mainittua, kun tunsi naisen huulien painautuvan vasten omiaan. Alec sulki silmänsä hitaasti ja vastasi suudelmaan samalla mitalla, antaen kätensä nousta hiljalleen Lilyn niskalle ja silitteli sitä hellin liikkein. Oli pakko kyllä myöntää, että hän oli pienen hetken ihmetellyt tätä naisen yllättävää hellyydenosoitusta, mutta Alec pisti sen ihan vain rakastuneisuuden piikkiin. Eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan, ehei..

"Minäkin rakastan sinua, ja sinä kyllä tiedät sen vallan hyvin.." Hän hymyili lempeään sävyyn vaaleaverikolle siinä samassa, kun tunsi Lilyn jakavan pieniä suukkoja miehen kasvoille. Alecin sydän vain huokaili onnesta ja pamppaili rinnassa innostuneena. Voi luoja kuinka paljon hän rakastikaan Lilyä.. Se rakkauden määrä mitä hän tunsi naista kohtaan oli vain ääretön, eikä sitä ikinä pystyisi mittaamaan. Sen Alec vain tiesi, että määrä oli aivan liian suuri ihmismielen ymmärrettäväksi.

"..Minun pitikin juuri sanoa, että ehkä olisi aika nousta sängyltä ja raahautua aamiaiselle. Sinulla tuskin on mitään sitä vastaan?" Mies virnuili ja puski leikkisästi, mutta hyvin hellästi päätään vasten neidon omaa. Hän katsoi sitten taas Lilyä suoraan silmiin, pelkästään hymyillen leveään sävyyn. Jos hän vain osaisi kosia naista ajatuksenvoimalla, niin sekin asia hoituisi niin paljon helpommin.. Ei siis sillä, että Lilyn kosiminen olisi vaikea tehtävä.. Hehän rakastivat selvästi toisiaan yli kaiken ja Aleckin oli varma jo siitä että nainen olisi valmis sitoutumaan hänen kanssa. Lopullisesti. Mutta se siinä oli ongelmana, että Alec välitti Lilystä niin paljon että tahtoisi tämän olevan onnellinen ja näin miehen tulisi hoitaa kosinta mahdollisimman täydellisellä tavalla. Eilinen yritys oli mennyt täysin metsään, mutta tänään olisi uusi päivä.. ja ilta. Äh, raahaisiko hän vain sormusrasiaa mukanansa kaikkialle ja odottaisi täydellisen hetken saapumista..? Niin kai siinä sitten kävisi. Piinallista odotusta se Alecille oli, mutta se oli vain kestettävä. Loppujen lopuksi se sitten palkittaisiin, eikö niin?

Alec suikautti lämpimän suukon vielä vaaleaverikön huulille, ennen kuin nousi ylös sitten sängystä ja ryhtyi riisumaan yllään ollutta t-paitaa pois. Ja silloin hän tunsi iskeneensä varpaansa johonkin laatikkomaiseen esineeseen lattialla, aivan tuolin vierellä. Mies hätkähti hivenen ja laski katseensa alas lattiaan, jolloin hänen kauhukseen katsekenttään oli osunut.. se sormusrasia, jonka hän oli luullut pistäneensä turvallisesti housujensa taskuihin! Alec ehti tuijottaa rasiaa kauhuissaan vain pienen murtosekunnin ajan, kun hän oli jo refleksinomaisesti potkaissut sen piiloon näkyvistä. Yllätyshän menisi täysin pilalle, jos Lily onnistuisi löytämään sormuksen ennen sitä kun Alec ehtisi edes kosia häntä!
Hetken rauhoituttuaan mies sitten asetteli paitaansa sivuun ja kääntyi sitten taas naista kohden. "Kelpaisinko minä suihkuseuraksi..?"

“Niin tiedänkin”, Lily hykerteli onnessaan ja suukotti vielä lopuksi Alecin nenänpäätä hellästi, kun mies oli sanonut naisen tietävän, että Alec rakasti häntä. “Niin tiedänkin..” Lily siveli huumaantuneena Alecin poskea ja huokaisi silkasta tyytyväisyydestä. Tämä oli aivan käsittämätöntä, jos sitä pitäisi jotenkin kuvailla. Siis oli aivan käsittämätöntä, että Lily ja Alec olivat jo vuoden ajan toisensa tunteneet, eikä heidän suhteensa ollut muuttunut kuin vahvempaan suuntaan. Tämähän alkoi jo tosissaan olla vakavaa, eikä tästä suhteesta tulisi pääsemään helposti yli, jos jokin nyt sattuisi tämän kaksikon toisistaan erottamaan. Se jättäisi jälkeensä vain kaksi hyvin pahasti särkynyttä sydäntä, joita tuskin maailman vahvinkaan liima pystyisi korjaamaan. Niin vakavasta suhteesta tässä tosiaan alkoi olla kysymys, ja nyt vasta Lily alkoi sen itse hahmottaa. Mutta ei Lily osannut olla muuta kuin onnellinen ja suunnattoman rakastunut.

“Alat jo lukea ajatuksiani..” Lily naureskeli hiljaa, kun Alec oli ehdottanut nousemista ja aamiaiselle menoa. Lily pudisteli vielä päätään, kun Alec oli kysynyt, että naisella tuskin oli mitään sitä vastaan. “Kuulostaa hyvältä.”
Alec jätti Lilyn yksin makoilemaan sängylle ja neito nousi istumaan. Hän pöyhi hiuksiaan ja venytteli itseään kuntoon. Hän katseli Alecia, joka riisui parhaillaan yllään olevaa t-paitaa, mutta käänsi katseensa sitten ikkunaan. Ulkona näytti olevan jälleen kerran todella kaunis ilma. Eikä Lily voinut olla edelleenkään miettimättä sitä, mikä oli hänet saanut oksentamaan. Mitä hän oli muka syönyt? Oliko jokin osa ruuasta mennyt sitten pilalle vai mistä oli oikein ollut kysymys. Se mysteeri ei ehkä koskaan tulisi ratkeamaan, mutta ei Lily jäisi sitä sen enempää murehtimaan. Pääasia oli se, että olo oli nyt hyvä, eikä oksentamisesta ollut tietoakaan.

Lily käänsi katseensa takaisin Aleciin, joka oli kysynyt suihkuseurasta. Vaaleaverikkö virnisti ilkikurisesti ja pudisteli päätänsä noustessaan seisomaan sängyltä.
“Et tietenkään kelpaa, mitä sinä oikein ajattelet”, neito totesi muka pöyristyneenä ja käveli kevein askelin Alecin eteen asettaen kätensä tämän paljaalle rintakehälle liu’uttaen ne siitä miehen niskalle. “Enhän minä ole ennenkään ollut kanssasi suihkussa, sehän olisi aivan säädytöntä ja… Ja liian paljastavaa.”
Lily huomasi, ettei sormusrasia enää ollut samalla paikalla, josta Lily oli sen löytänyt. Alec oli siis ilmeisesti huomannut sormusrasian olleen esillä ja ehtinyt piilottaa sen Lilyn silmiltä. Miten Alec olikin niin taitava piilottelemaan asioita Lilyltä! Toivottavasti miehellä ei olisi enempää mitään salattavaa, varsinkaan mitään ikävää salattavaa.

Neito alkoi vetää Alecia perässään kohti kylpyhuonetta, mutta ei voinut mitään itselleen; hän painautui jälleen kiinni mieheen ja painoi huulensa Alecin huulia vasten. Hei, heidänhän piti olla tällaisissa tunnelmissa jo eilen illalla, mutta Lilyn huonovointisuus oli pilannut sen. Joten tietenkin Lily nyt aikoi ottaa takaisin sen, mitä hän eilisillalla oikein menetti.
“Olisitko sillä tuulella, että jaksaisit rakastella kanssani?” Niin, pitihän sitä nyt suoraan kysyä jos tahtoi tuoda ajatuksensa heti selville. Lily vain hymyili erittäin herttaisesti siinä Alecin kasvojen lähellä ja painoi vähän väliä suukkoja miehen huulille.

Mies virnuili huvittuneen oloisena Lilyn vastaukselle ja antoi neidon tulla lähemmäksi itseänsä. Hän nautti naisen kosketuksesta paljaalla rintakehällään, joka kohoili hiljalleen ylös. Kunnes kädet sitten löysivät tiensä Alecin niskan taakse ja mies katsoi Lilyä ilkikuriseen sävyyn. "Säädytöntä..? Hmmh..? Kukakohan se perverssi sitten oikein oli, joka hiippaili selkäni taakse silloin kun olin suihkussa eräänä iltana?" Mies hykersi vieläkin hivenen huvittuneeseen sävyyn. Lily varmasti tietäisi mistä Alec häntä kiusoitteli, sillä eihän taannoista tapahtumaa voinut mitenkään ikinä unohtaa.. Vaaleaverikkö sitten lähtikin johdattelemaan Alecia kylpyhuoneen puolelle, jonne mies häntä kiltisti mukisematta lainkaan seurasi tiiviisti.

Hän ei ehinyt taaskaan edes kissaa sanoa, kun Lily jo ryhtyikin tuumasta toimeen ja oli painautunut taas miestä vasten suudellen tätä huulille. Alecilla ei ollut tietenkään vastalauseita tähänkään, joten hän kietaisi käsivartensa naisen ympärille, jotta tämä painautuisi entistäkin tiukemmin miehen vartaloa vasten. Suudelmaa jatkettiin samalla mitalla, kunnes Lily sitten rikkoi hiljaisuuden. "Kai minä sitten olen sillä tuulella, kun noin kiltisti kysytkin.." Hän vastasi kysymykseen sen enempää kaartelematta, virnuillen pienoiseen sävyyn ennen kuin antoi huuliensa taas ahmia naisen omia ja vaelsi käsillään alemmas Lilyn ympärillä, jotta voisi ryhtyä kiskomaan häneltä yöpaitaa pois. Hän piti naisen suorasta puhetyylistä.
Aamuinen rakastelu kuulosti ja vaikutti niin hyvältä idealta siihen hetkeen, ettei voinut muuta kuin osata palvoa Lilyä tämän johdosta. Eilisen menetetyt hetket korjaantuisivat takuu varmasti tällä, voi kyllä.. Siitä ei olisi pienintäkään epävarmuutta. Tarkemmin nyt kun Alec muisteli, niin hehän eivät olleet rakastelleet ollenkaan eilen eivätkä myöskään toissapäivänä, täällä Pariisissa, rakkauden kaupungissa! (Sattuneesta syystä.. Krhm, Gertrude?) Se vääryys tulisi kuitenkin korjata ja pian.

Alec tiputti yöpaidan nopeasti Lilyn yltä ja painautui sitten taas tiiviimin vasten naisen kehoa, vetäen hänet samalla intiimiin suudelmaan. Mies painoi neidon hellästi vasten seinää ja otti toisella kädellään tukea siitä. Hänen pitkät sormensa vaeltelivat hiljalleen pitkin vaaleaverikön silkinpehmeää ihoa selällä, kunnes hän jo tarttui käsillään naisen alushousuihin ja ryhtyi valuttamaan niitä hiljalleen alaspäin, samalla kun itsekin lähti valumaan alemmas, jakaen tiiviitä suukkoja ensin Lilyn leualle, kaulalle, solisluulle.. Tämä jos mikä sitten viimeistään kunnolla herätti unesta. Ellei tämä sitten ollut unta.

"Hyss.." Lily hyssytteli, kun Alec otti puheeksi sen erään episodin. "Siitä ei nyt puhuta.." vaaleaverikön huulille oli koko ajan kipuamassa huvittunut virne, mutta hän onnistui jotenkin pitämään virneensä kurissa.
Lily sai suudelmaansa vastakaikua ja hän oli vain entistä onnellisempi. Hänen kätensä sivelivät miehen hiuksia ja niskaa pehmeästi yrittäen saada Alecia vain yhä lähemmäs naista vasten. Alec tietenkin kilttinä poikana suostui Lilyn pyyntöön, eikä Lily voinut olla naurahtamatta sydämellisesti. Miehen suudelmat muuttuivat heti tiiviimmiksi ja nälkäisimmiksi, kuten myös Lilyn. Vaaleaverikkö tunsi Alecin käsien valuvan alemmas ja pian yöpaitaa alettiin riisua. Neidon hengitys alkoi muuttua tiheämmäksi ja äänekkäämmäksi, mutta sehän ei ollut mitään uutta tämänkaltaisessa tilanteessa.
Voi miten paljon hän halusikaan Alecia sillä hetkellä. Hän halusi tuntea miehen lähellään entistä paremmin ja Lily tahtoi antaa Alecin tuoda hänelle mielihyvää. Eilisilta olisi varmasti ollut tällainen, jos Lily ei olisi alkanut oksentaa puskaan. Sen ajatteleminen sai Lilyn hetkeksi keskeyttämään suudelmansa, mutta nopeasti Lily palautui takaisin maanpinnalle ja jatkoi himoa täynnä Alecin suutelemista. Ei tämän reissun aikana kuulunut sairastua ja oksennella puskiin! Pariisi ja tämä hotellihuone suorastaan kehoittivat heitä rakastelemaan, sitä oli turha yrittää kiertää. Kaikki oli niin täydellistä, rakastelua myöten.

Yöpaita lähti ja Alec työnsi Lilyn seinää vasten. Lilyn huulet olivat yhä Alecin huuliin liimattuina ja naisen ylävartalo oli painautuneena Alecin paljasta ylävartaloa vasten. Lähemmäs, lähemmäs... Lily päästi äänekkään huokaisun, kun Alec hylkäsi hänen huulensa ja sitten Lily jo tunsikin Alecin huulet leuallaan, kaulallaan, solisluullaan... Oh god. Alec oli valuttanut Lilyn alushousuja niin alas, että Lily pystyi potkaisemaan ne pois jaloistaan. Se kuumuus tuntui käsittämättömältä ja ajoi Lilyä hiljalleen sekoamisen partaalle.
"A... Alec.." Lily henkäisi huumaantuneena ja yritti nähdä jotain muuta kuin pelkkiä kirkkaita tähtiä silmissään. "Olenko jo kertonut, että rakastan huuliasi.." neito sai todettua käheästi ja alkoi nauraa hiljaa. Alecin huulet tosiaankin olivat jotain aivan erityistä, ja Lily oli onnellinen, että vain hän sai olla noiden huulien kohteena. Mutta entäpä Alecin pitkät sormet, voi tosiaan.
"Sinä saat minut värisemään.."
Se oli totta. Nytkin Lily värisi hienoisesti pelkästä Alecin lähelläolosta. Se tuntui kuitenkin vain taivaalliselta, vaikka vaarana voisi tosiaankin olla se, että naisen jalat pettäisivät minä hetkenä hyvänsä. Nääh, sitä tuskin tarvitsisi pelätä. Alec piti hänestä kiinni, eikä antaisi Lilyn lyyhistyä maahan silkasta hyvänolon tunteesta.

Lilyn alushousuista oltiinkin jo päästy ennätys nopeaan vauhtiin eroon ja nainen oli nyt täysin alasti siinä Alecin edessä. Niinä pieninä sekuntin pituisina hetkinä, jolloin mies ei hapen puutteen tullessa jaellut tiiviisti suudelmia pitkin neidon kehoa, hän ahmi himokkaalla katseellaansa Lilyn paljasta ihoa. Naisesta lähteneet nautinnon henkäisyt kuuluivat kirkkaasti kuin taivaallisen musiikin tavoin Alecin korville ja hän innostui pian taas leikittelemään neidon rinnannupukalla, näykkien sitä hellävaroen ja imaisten. Hän tiesi hyvin, että tästä Lily se vasta sitten sekoaisikin ja jatkoi vain leikittelyään, pikkuhiljaa aavistuksen tiiviimpään sävyyn.
"Mmmmh.. Itse asiassa.. olet tainnut joskus.. kertoa, mutta se on aina yhtä.. ihanaa kuultavaa.." Alec henkäisi suudelman lomasta ja oli juuri aikeissaan jatkaa matkaansa alemmas, kun hänen päähänsä pälkähti entistäkin parempi idea. Mies irroitti huulensa irti neidon nänniltä, nosti hänet käsillänsä hajareisistä syliinsä nopeasti ja lähti sitten liikkumaan Lily sylissänsä kohti.. kylpyhuoneen tasoa.

Alec laski Lilyn kevyesti alas tasolle istumaan ja painautui itse hyvin tiiviisti naisen lämpöistä kehoa vasten, suudellen toista taas huulille hyvin intohimoiseen ja nälkäiseen sävyyn. Toisella kädellään hän nojasi itseänsä tasoa vasten ja toista kättänsä hän taas vaellutti naisen selän takana. Mies puski lantiotaan tuntuvasti naisen omaa vasten, niin että toinen pystyisi varmasti tuntemaan paljaalla pinnallaan sen kohouman, jota Alecin bokserit enää ainoana vaatekappaleena peittivät.

Lilyn pää nojautui takana olevaan seinää, kun Alecin huulet tunnettiin toisella rinnanupukalla. Naisen silmät olivat sulkeutuneet ja nyt hän vasta äänekkäästi huohottikin. Tämä jos mikä oli parhain keino saada Lily suostumaan mihin tahansa, koska tällä hetkellä hän tosiaankin tunsi olevansa aivan Alecin armoilla.
Neidon toinen käsi nousi suun eteen peittämään nuo kovaäänisimmät huokailut sisäänsä, kun Alec vain jatkoi Lilyn nännillä leikittelyä. Lily tunsi kasvonsa olevan tulessa, eikä hänen mielikään kovin jäähdyksissä ollut.
Lopulta Alec lopetti leikittelyn naisen rinnalla ja Lily oli jo valmistautumassa johonkin uuteen kokemukseen, kun Alec aivan yllättäen nosti hänet syliinsä. Lilyllä ei ollut asiaan mitään vastaansanomista, vaan kietoi jalkansa miehen kehon ympärille ja painautui entistä tiiviimmin Alecia vasten.

He päätyivät kylpyhuoneeseen asti ja Alec laski Lilyn viileälle tasolle, mikä sai Lilyn päästämään värisevän henkäyksen huuliltaan. Lilyn jalat pysyivät yhä Alecin ympärillä kiedottuina, eivätkä ne olleet miestä pois päästämässäkään. Naisen kädet löysivät taas paikkansa Alecin niskan takaa ja painoivat miestä entistä lähemmäs Lilyä. Eikä Lilyltä jäänyt tuntematta Alecin haarovälissä tuntuva kohouma, ei tosiaankaan jäänyt.
"Sinähän olet jo aivan syttynyt.." Lily kiusasi karhealla äänellä, kun sai irrotettua hetkeksi aikaa huulensa Alecin huulilta. ".. Mutta niin olen minäkin", hän jatkoi sitten vielä ja antoi huuliensa kaareutua leveään hymyyn. Naisen toinen käsi eksyi miehen tummien hiusten sekaan ja hän antoi kätensä hyväillä Alecin päätä.

Jalat liikkuivat pitkästä aikaa, mutta niillä oli toimintasuunnitelma. Ne alkoivat valuttaa Alecin yllä olevia boksereita alemmas, sillä nehän olivat nyt vain tiellä. Lilyn toinen käsi, joka ei sivellyt Alecin päälakea, tahtoi päästä myös toimimaan, joten se laskeutui miehen kylkeä pitkin alemmas ja alemmas. Vaaleaverikön käsi kosketti Alecin haarovälissä olevaa kohoumaa ensiksi boksereiden läpi, mutta sitten, kun boksereita oli saatu valutettua tarpeeksi alas, käsi kosketti Alecin paljasta miehuutta rohkeasti.
Hotellin henkilökunta varmasti riemastuisi saadessaan tietää, missä sen asiakkaat oikein seksiä harrastivat, mutta mitä luultavemmin he olivat jo tottuneet siihen, että pariskunnat saattoivat rakastella missä vain. Heidän hotellinsa olikin saanut maineen 'rakkauden hotellina', joten... Mitäpä siltä voisi siis olettaa.

Mies hymyili vinosti Lilyn toteamukselle, kun tämä oli huomioinut sen mitä miehen vyötärön alapuolella tapahtui. No, eihän se mikään ihme eikä kumma ollutkaan, että Alec oli tilanteesta kiihottunut nyt jo melkoisen nopeasti. Lilyllä kun vain oli ihan omat vaikutuksensa mieheen, eikä Alec tosiaankaan hävennyt näyttää sitä. Kenen tahansa muun kanssa seksi ei tuntunut todellakaan yhtään siltä, kuin miltä se Lilyn kanssa tuntui. Siinä oli kyse jostain paljon syvemmästä ja merkitsevämmästä asiasta.. Todellisesta rakkaudesta. Alecia oikein kävi sääliksi niitä onnettomia ihmisiä, jotka eivät olleet omaa tosi rakkauttaan vielä löytäneet, kun otti huomioon sen miten paljon paremmaksi miehen elämä oli oikein muuttunut siitä lähtien kun he Lilyn kanssa olivat ruvenneet tapailemaan.. Ja siinä hän nyt oli. Onnensa kukkuloilla, rakastamansa naisen kanssa pariisilaisessa hienossa hotellissa..

Mies ummisteli silmiään, kun hän tunsi neidon kätösen kosketuksen ensin kyljellään ja sitten kohonneella miehuudellaan. Mutta voi sitä tunnetta, kun Lily oli saanut boksereita alemmas ja kosketti nyt paljasta miehuutta. "Aah.. teet minut hulluksi.." Alec ei voinut estää pienen ähkäisyn karkaamista huuliltansa ja painautui entistäkin enemmän kiinni naiseen sen huumaavan kosketuksen johdosta. Ja tätä ilman he olivat ehtineet olla jo kokonaiset kaksi päivää..? Mahdottomuus, joka täytyi ehdottomasti korjata järjen mukaiseksi.

Alec painoi taas uuden, himokkaan suudelman Lilyn täyteläisille huulille ja antoi sitten toisen kätensä vuorostaan vaeltaa naisen alavatsalle. Hän teki härnääviä, siveleviä liikkeitä sormillaan siinä hetken aikaa, ennen kuin sormet "lipsahtivat" alemmas ja hieroivat naista. Hän ei edelleenkään lopettanut suutelua kesken, vaan vei sen entistäkin kiihkeämmällekin tasolle näykkien kevyesti, mutta ei liikaa neidon alahuulta.

"Tiedän.." Lily hykerteli tyytyväisenä, kun Alec oli reagoinut juuri Lilyn haluamalla tavalla naisen kosketukseen. "Juuri siksihän minä teen näin.." vaaleaverikkö tunsi miehen painautuvan entistä lähemmäs itseään. Neito ei päästänyt vieläkään irti Alecin pullistuneesta miehuudesta, vaan antoi sormiensa kosketella sitä häpeilettömästi etsien uusia kosketettavia alueita, mitkä saisivat Alecin huokailemaan entistä enemmän mielihyvästä ja nautinnosta.

Alecin käsi lähti laskeutumaan alaspäin ja Lilyllä oli jo aavistus siitä, minne se tulisi päätymään. Hänen vatsanpohjaansa kutkutti ja jännitti, kun miehen käsi sitten pysähtyi alavatsalle. Hän ehti hetkellisesti suudelman lomassa unohtaa omat aavistuksensa siitä, mihin Alecin sormet tulisivat vielä päätymään. Kun miehen sormet lähtivät liikkeelle alavatsalla, ei Lily ehtinyt varautua tulevaan koetukseen.
"Oh, luoja", vaaleaverikkö henkäisi suudelman lomasta yllättyneesti nautinnosta, kun tunsi Alecin sormet pyhimmällään sitä hieromassa. Lilyn silmät puristuivat kiinni ja hänen hengityksensä muuttui katkonaiseksi. Vasta nyt naisen käsi päästi irti Alecin miehuudesta, sillä Lily ei yksinkertaisesti kyennyt tekemään muuta kuin yrittää pysyä tajuissaan kaiken sen mielihyvän keskellä.

Naisen oli pakko irrottautua sitten suudelmasta, sillä hän ei pystynyt enää haukkomaan kunnolla happea suudelmien lomasta. Hän päätyi huohottamaan äänekkäästi Alecin korvan juurelle ja painoi päänsä sitten miehen olkaa vasten. Sen hetkinen kuumuus ja nautinnon suuruus saivat Lilyn aivan hulluksi.
"Rakastan sormiasi.." Lilyn henkäisi ajattelemattomasti ja hymähti sen jälkeen huvittuneena. Alecin sormet, ne olivat kuin luotu tähän. Siis koskettelemaan naista tällä tavoin, juuri sieltä. Lily painoi huulensa Alecin niskaan ja näykkäisi sitä kevyesti. Sen jälkeen hän suukotti samaista kohtaa hennosti ja antoi huuliensa vaellella ympäriinsä Alecin niskan ja kaulan alueella. Oli Lilyn vuoro puskea lantiotaan Alecin lantiota vasten ja antaa vihjaus siitä, että hän oli jo tarpeeksi syttynyt ja valmiina tositoimiin.

Alec päästi huuliensa välistä taas nautinnosta kieliviä huokailuja, kun tunsi Lilyn sormien edelleenkin kulkevan hänen miehuudellaan, nyt jo täysin häpeilemättömästi kosketellen. Hänen teki samaan aikaan mieli irroittaa neidon käsi pois siltä, ettei menettäisi järkeään sillä hetkellä, mutta samalla pakottava tunne alapäässä janosi lisää kosketusta ja tyydytystä itselleen. Ja yritä nyt siinä tilanteessa päättää, että kumpaan vaihtoehtoon päätyisit..

Miehen teon jälkeen Lilyn sitten päästi irti Alecista ja hän henkäili selkeästi siihen sävyyn, että nautti miekkosen sormien jakamasta huomiosta tälle. Alec innostui hieromaan Lilyä lisää, ja jo nyt hivenen voimakkaammin, kun tunsi neidon irrottautuvan suudelmasta ja laskien päänsä miehen olkaa vasten. Hän tunsi syttyvänsä tilanteesta entistäkin enemmän, kun naisen rakas huohotus kuului vieläkin hyvin selkeästi hänen korvassaan ja Alec kuulisi sitä oikein mielellään lisääkin.. Varsinkin sitä kun hän kertoi rakastavansa Alecin sormia.

Seuraavaksi hän tunsikin jo naisen puskevan lantiotaan miehen omaa vasten, niin että Alecin pullistunut elin painautui Lilyn alavatsaa vasten. Miehelle ei tarvinnut sen enempää enää vihjailla siitä, että esileikit saisivat loppua nyt tähän ja että Lily halusi siirtyä todellisiin toimiin jo kovasti. Eikä Alecilla ollut tätä vastaan yhtikäs mitään, ehei tietenkään ollut..
Mies asettui sitten paremmin naisen eteen, ennen kuin painoi kiihkeän suudelman tämän huulille. Hänen oli kuitenkin vielä pakko hieraista naista vielä kerran, hyvin voimakkaasti ennen kuin otti sormensa sieltä pois toisenlaisiin toimiin. Hän tarttui kädellänsä erektiolleen, ohjaten sen Lilyn herkimmän suuaukolle ja vei toista kättään paremmin vasten neidon selkään. Mies suukotti vaaleaverikkö vielä hyvin tiiviisti, ennen kuin antoi itsensä työntyä hitaasti naisen sisään. Tämä uusi asento antoi sitä paitsi paremmat mahdollisuudet Alecille työntyä aivan syvällekkin ja tuottaa neidolle mahdollisimman paljon mielihyvää.. Mikä osittain oli ollut taka-ajatuksenakin suurinpiirtein siitä lähtien kun Alec oli miettinyt mitä kaikkea jännää he voisivat nyt hotellissa ollessa oikein vielä kokeilla..

Lilyn huohutukset muuttuivat raskaammaksi sitä mukaa, miten Alecin sormet hänen sisällään liikkuivat. Kun miehen otteet voimistuivat, ei Lily voinut olla ynähtelemättä tukahtuneesti Alecin niskaa vasten. Naisen kädet olivat kietoutuneet taas vaihteeksi miehen niskan taakse ja nyt ne olivat ottaneet Alecista hyvinkin tiukan otteen, sillä Lily pelkäsi jostain syystä menettävänsä tämän suuren nautinnon tunteen, jos hän vain löysentäisi hiemankin otettaan.
Alec onnistui hyväilemään sormillaan Lilyä juuri sieltä kohtaa, mikä sai Lilyn tosiaan aivan toiseen maailmaan. Hän tunsi kurkkunsa kuivuneen ja hikipisaroiden muodostuvan hiljalleen otsalleen. Hän ei kyennyt ajattelemaan muuta kuin sitä suurta mielihyvää, ja tässä vaihessa saada itsensä tyydyttyneeksi oli noussut listan kärkeen.

Kun Lily oli aivan varma siitä, että Alec työntyisi aivan minä hetkinä hyvänsä Lilyn sisään, hänen jännittyneisyytensä katosi hetkellisesti. Mutta silloin mies kuitenkin hieraisi Lilyä vielä voimakkaasti sormillaan, ja nyt Lilyn huulilta karkasi kirkasääninen voihkaisu, jota hän ei ehtinyt mitenkään peittää. Heti voihkaisunsa jälkeen Lily asetti kätensä häveten suunsa eteen, mutta kauaa Lily ei ehtinyt itseään hävetä, kun Alecin huulet tahtoivat selvästikin päästä Lilyn huulien kimppuun. Vaaleaverikkö vastasi Alecin suudelmiin kiihkeästi ja voimakkaasti tuntien samalla miehen erektion herkimmänsä suuaukolla.
Sinällään oli Alecilta ollut ihan fiksua painaa huulensa Lilyn huulille silloin, kun mies työntyi naisen sisään. Sillä jos Alec ei olisi peittänyt Lilyn suuta huulillaan, ei Lily olisi ehtinyt peittää suutansa omalla kädellään ja varmaankin koko hotelli olisi saanut kuulla Lilyn pelkästä suuresta nautinnosta johtuvan älähdyksen. Lily oli kuvitellut tämän tuntuvan samalta kuin ennenkin, mutta hän oli ollut väärässä. Asento oli erilainen ja uusi, ja toi Lilylle aivan uudenlaisia tuntemuksia.Tietenkin vain taivaallisia tuntemuksia, joita Lily ei ollut vielä koskaan rakastelun aikana tuntenut.

Useampien hetkien kuluttua pariskunta oli päässyt nyt jo sitten aivan suihkuunkin asti. Tällä kertaa tosin täysin tyydyttyneinä omista halustaan.. Alecin rintakehä kohoili tosin vieläkin aavistuksen verran kiihtyneesempään tahtiin ja hänen kasvonsa punoittivat. Se, mitä äsken he olivat tehneet oli ollut jotain aivan uskomatonta.. Tai ainahan se Lilyn kanssa oli uskomattoman hyvää, mutta nyt uuden asennon kokeileminen ja muutenkin se nautinnon määrä.. Alec melkein huokaili ääneen jo pelkästään siitä, kun ajatteli edes sitä. Ehkäpä heidän pitäisi kotona Lontoossakin innostua kokeilemaan muitakin erilaisia paikkoja, kuin se perinteinen sänky?

Hän käänsi vesihanan auki ja pian lämmin vesi virtasi heidän molempien ylle virkistävänä. Alec tarttui saippuaan ja ryhtyi sitten hieromaan sitä hiljalleen itseensä. Hän kääntyi Lilyn puoleen ja hymyili tälle leveästi. Miehen yksi lempipuuhista oli se, kun hän sai katsella Lilyä suihkussa vierellään, nähdä kuinka vesi norui tämän kauniita kasvoja pitkin ja sai toisen pitkät, vaaleat hiukset märiksi ja liimautumaan aivan tämän paljasta vartaloansa vasten.. Suihkunraikas Lily oli varmasti yksi maailman kauneimmista näyistä. Josta vain Alec tosin pääsi nauttimaan.

"Tarvitsetko apua hiusten pesun kanssa..?" Hän laski saippuan takaisin ja hymyili vaaleaverikölle vinosti.