I need your voice as a key to unlock all the love thats trapped in of me K18

Alec jatkoi edelleenkin Lilyn hieromista ja antoi käsiensä luisua hiljalleen alemmaksi selälle sitä mukaa miten hierominen eteni. Hän tuijotti murheellisen oloisena naisen takaraivoa, kun hän sanoi että päivä olisi voinut mennä paremmin. Niinhän se olisi.. Mutta mies ei halunnut toisen murehtivan koko loppuiltaa sitä typerää asiaa. Ilta ei ainakaan siitä muuttuisi enää yhtään parempaan suuntaan, jos he sitä miettisivät.. Argh, miksi sen Gertruden piti olla olemassa? Tai ei Alecia tuon naikkosen olemassaolo muuten olisi häirinnyt, mutta että muka työmatkalla Pariisissa sattumoisin Alecin ja Lilyn kanssa samaan aikaan, samassa hotellissa (ja sitä paitsi tämä hotelli oli usein rakastavaisten parien suosiossa eikä yksinäisten sinkkujen, jotka omasivat sairaan pakkomielteen jotakuta kohtaan), "sattumalta" tapahtunut yhteentörmääminen Seine-joen varrella ja se pummi jonka tehtäväksi oli annettu erottaa pari toisistaan, Lily taskuun sujautettu kallis rannekoru.. Tämä oli ihan liikaa heille molemmille!

Mies henkäisi syvään ja yritti työntää taas siitä vihaisia ajatuksia syvälle kauemmaksi mielestään. Hän ei saisi nyt keskittyä niihin, Lily se tässä oli tärkein eikä katkerat ajatukset Gertrudea kohtaan. Se nainen ei edes ansainnut paikkaa Lilyn ja Alecin mielessä, mutta tempaisullaan oli onnistunut pääsemään niihin ainakin joksikin aikaa.
"Aina kun pienempänä kiukuttelin tai olin totaalisen raivokohtauksen partaalla, niin äitini neuvoi että minun täytyi purkaa se kaikki agressio suureen tyynyyn. Huutamalla siihen tai sitten mätkimällä sitä." Mies oli nostanut toisen kätensä sivelemään naisen vaaleita hiuksia ja painautui lähemmäksi häntä.
"En tiedä, että auttaako se tähän tilanteeseen jotenkin, mutta minulla se aina auttoi.. Ja täällähän niitä tyynyjä riittää.. Sinun kannattaisi oikeasti kokeilla sitä, Lily." Alec totesi naiselle rohkaisevaan sävyyn ja nojasi päätänsä kevyesti tämän olkapäätä vasten.
"..Harmi etten satu tässä tapauksessa omistamaan kuvaa Gertrudesta ja tikkataulua", mies sanoi nyt ehkä hivenen kepeämpään sävyyn ja tukahdutti pienen virneensä Lilyn olkapäätä vasten. Alecin tuskin tarvitsisi selittää tikkataulun ja Gertruden kuvan yhdistelmästä sen enempää, sillä tämä varmasti tajusi terävänä neitinä mistä oli kysymys.

Kello tuli jo puolta yhdeksää ja pariskunnan toinen ilta Pariisissa lähestyi loppuansa uhkaavasti. Aurinko oli laskenut jo aikoja sitten (Lily ja Alec eivät valitettavasti olleet päässeet nauttimaan auringon laskusta, kun jumittivat siellä liikkeessä) ja huoneessa oli nyt hivenen hämärämpi valaistus. Ikkunasta tulvi kuitenkin kaupungin lamppujen loistoa (mukaan lukien Eiffel-tornin valot) etteivät he nyt ihan pilkkopimeässä olleet. Hämärä valaistus loi ihan oman tunnelmansa, mutta nyt he eivät osanneet nauttia siitä oikein mitenkään kun molempien pääkopat olivat täynnä jotain ihan kaikkea muuta kuin siihen hetkeen keskittymistä..

Lilyn suonissa virtasi edelleen kiihtynyttä verta, vaikka Alecin hierominen naista huomattavasti helpottikin. Mutta neito ei vain voinut sille yksinkertaisesti mitään, hän ei kyennyt vain napsauttamaan itseään pois vihaiselta mielialalta, vaikka niin hän olisi toivonut. Vaaleaverikkö tahtoi nyt kaikista vähiten pilata heidän yhteisen lomansa murjottamalla ja kiukuttelemalla kuin mikäkin teini-ikäinen suurine ongelmineen.

Alec onnistui saamaan Lilyn huulille kohoamaan pienen hymyn, kun mies kertoi lapsuudenkokemuksistaan. Neito tunsi miehen käden sivelevän hiuksiaan ja miehen painautuvan lähemmäs naista. Pian Alecin pää jo tunnettiinkin olkapäätä vasten ja naisen pää automaattisesti nojautui hellästi miehen päätä vasten.
Enää Lily ei voinut olla vaisu, vaan naurahti tukahtuneesti, kun Alec ehdotti Lilyä kokeilemaan tyynyyn huutamista ja hakkaamista. Ehdottiko Alec Lilylle oikeasti tuollaista keinoa purkaa aggressiotaan?
"Sehän se vasta hauskalta näyttäisikin, kun hakkaisin tyynyjä kuin viimeistä päivää", Lily hykersi hiljaa huvittuneena js pyöräytti silmiään epäuskoisesti. "Minusta tuntuu, että sinä vain saisit siitä kunnon naurut."

Neito käänsi päätään niin, että kykeni näkemään Alecin kasvot. Tikkataulu ja Gertruden kasvot, mitä muuta he sillä hetkellä tarvitsisivatkaan?
"Tiedätkö.." vaaleaverikkö aloitti kuiskaamalla ja katseli Alecin silmiä jokseenkin haikeasti. "Tähän saakka lomamme on ollut täydellistä ja epätäydellistä... Kun kaikki menee täydellisesti, siitä seuraa jotain epätäydellistä.." Lily tarkensi vielä sanojaan ja hymyili surullisesti.
"Toivoin täydellistä lomaa, mutta ehkä sellainen on mahdotonta. Olen kuitenkin... Onnellinen, että olemme täällä."
Lily kurottautui painamaan hennon suudelman Alecin huulille, jonka jälkeen perääntyi parin sentin verran miehen kasvojen läheltä.

"... Rakastan sinua.." vaaleahiuksinen kaunotar henkäisi vielä hitaasti ja hänen silmistään pystyi selvästi lukemaan sen, että nainen tarkoitti sanojaan. Eikä niistä kuulunut mitään vihamielisyyttä Gertrudea kohtaan. Lily alkoi jo rauhoittua, onneksi.

Alec tunsi onnistuneensa tavoitteensaan, kun kuuli naisen puhuvan pitkästä aikaa huvittuneella äänensävyllänsä ja näki tämän vieläpä hymyilevän pienesti. Mies vain virnuili vastaukseksi hänen todetessaan, että Alec saisi vain hyvät naurut siitä mikäli nainen ryhtyisi pahoinpitelemään tyynyjä negatiivisen energiansa purkamiseksi.
Sitten Lily sanoi, että heidän lomansa oli mennyt sekä täydellisesti että epätäydellisesti.. eikä mies olisi voinut itse sitä paremmin sanoa. Naisen sanat osuivat täysin oikeaan. Aina kun heillä meni kaikki suunnitelmien mukaan (eli täydellisesti) tapahtui aina jotain ikävämmän puoleista. Ihan aina.. Ja kun Gertrude yöpyi samassa hotellissakin vieläpä niin parin olisi lähes mahdotonta vältellä niitä ikävyyksiä. Kai ne oli vain kohdattava ja yrittää jatkaa eteenpäin siitä.. Sen naisen tempauksethan eivät onnistuneet kaatamaan tämän parin suhdetta. Ehei, ei ikinä!

Mies vastasi suudelmaan hellästi ja hänen mielensä kehräsi rakkaudesta ja onnesta taas vaihteeksi, kun hän sai olla rakastamansa naisen kanssa lähekkäin. Ihan vain kahdestaan.. "Minäkin rakastan sinua.. niin paljon", Alec kuiski onnellinen hymy huulillansa Lilylle, kun he olivat irrottautuneet suudelmasta ja olivat kasvot edelleenkin lähekkäin toisiansa. Miehen käsi oli nostettu neidon kasvoille, sivellen tämän poskea pehmeästi samalla kun merensiniset silmät tapittivat lumoutuneena naisen omia siniharmaita silmäpareja.
"Mutta minulla rupeaa myös pikkuhiljaa olemaan taas nälkä.. Jäätkö odottamaan tänne jos piipahdan nopeasti hakemassa jotain iltapalaa meille?"

Se oli tärkeä lause, ainakin Lilylle. 'Rakastan sinua'. Ilman sen lauseen voimaa neito ei ehkä nyt olisi tässä. Se lause miehen suusta sai Lilyn sydämen joka kerta läähättämään onnesta. Sitä nainen olikin Alecin kanssa. Mutta jos kolmas osapuoli (köhköhGertrudeköhköh) laskettiin mukaan, niin onnellisuus tuntui olevan saavuttamattomissa. Gertrude selvästi halusi erottaa heidät toisistaan, mutta oli kerta toisensa jälkeen epäonnistunut. Eikä Lily koskaan Gertruden läsnäollessa ollut edes ajatellut eroavansa Alecista, ei koskaan! Miksi hän muka eroaisi miehestä, senkö takia että tällä sattui olemaan helvetillinen pomo, joka ei saanut silmiään irti Alecista? Ei, Lily ei koskaan edes antaisi Gertrudelle sitä tyydytystä, että eroaisi Alecista, koska eroaminen Alecista tarkkoittaisi kuvainnollisesti maailmanloppua. Tai no, miksei se voisi olla kirjaimellisesti maailmanloppu Lilylle.

Alec ehdotti syömistä, eikä naisella ollut juurikaan vastaväitteitä. Mutta hän ei kyllä enää poistuisi huoneesta, sillä hänhän voisi törmätä Gertrudeen. Tosin mitä siinä tapahtuisi, jos hän päästäisi Alecin yksin hakemaan ruokaa ja Gertrude pamahtaisi paikalle?
"Uskallanko päästää sinut yksin", Lily henkäisi päätään pudistellen ja hymyili aivan pienesti, jotta mies tietäisi naisen laskevan leikkiä. "Jokuhan voi syödä sinut.." vaaleaverikkö näykkäsi kevyesti Alecia nenänpäästä, mutta suukotti sen jälkeen miehen nenänpäätä hellästi.

"Minulle ei mitään kovin raskasta", Lily lausui 'tilauksensa' ääneen ja hymyili jo paljon suuremmin (muttei siltikään aivan täydellistä hymyään) Alecille. Jokin leipä, jossa olisi välissä salaattia, kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Se kelpaisi Lilylle nyt vallan mainiosti.

"Se on totta, mutta luulenpa että osaan pärjätä yksin pienen hetken", Alec naurahti huvittuneeseen sävyyn Lilyn todetessa että jokuhan (..ei ainakaan Gertrude) voisi vaikka syödä Alecin. Ah, jos mies onnistuisi vielä kaiken tämän jälkeen vielä törmätä siihen naiseen matkalla hakemaan jotain syötävää niin.. niin Alec ei tiennyt osaisiko hillitä enää itseänsä ja lopputuloksena saattaisi olla samanlainen huutoraivari, mihin Lilykin oli lopulta päätynyt. Mutta Alecin kannalta moinen huutoraivari voisi käydä kohtalokkaaksi, jos Gertrude päättäisi miehen pomona antamaan tälle potkut töistä. Se oli niin epäreilua, sillä eihän työpaikan ulkopuolella tapahtuvien asioiden pitäisi mitenkään vaikuttaa siihen työpaikkaan? Ja itsepähän se nainen oli tämän aiheuttanut. Se ei ollut Lilyn eikä Alecin syytä, vaan vain ja ainoastaan Gertruden. Nyt oli vain toivottava että se typerys ottaisi viimeinkin opikseen ja lakkaisi ahdistelemasta paria, oppisi kohtaamaan vihdoinkin sen tosiasian ettei Alecilla ja hänellä ollut yhteistä tulevaisuutta. Eikä ikinä tulisikaan olemaan.

"Hmmhh.. taisin nähdäkin tuossa lähistöllä jonkun leipomokahvilan, jossa myydään ihan herkullisen näköisiä leipiä", Alec pohti mietteitään ääneen ja yritti samalla muistaa paikan sijaintia tarkemmin. Ihan selvänä se ei heti muistunut mieleen, mutta kaipa se nopeasti löytyisi ja erottuisi muista kadulla olevista putiikeista nopeasti kun mies pääsisi itse paikan päälle. "Jos lähden sitten nyt, hyvällä tuurilla se saattaa olla vielä auki.." Hän soi neidolle vielä leveän hymyn ja suikautti nopean suukon tämän huulille, ennen kuin nousi ylös sängyltä ja suuntasi suoraan naulakolle. "Älä ikävöi minua liikaa", Alec virnuili kiskoessaan villakangastakkiansa päälleen, lähetti lentosuukon Lilylle ovelta ja lähti sitten matkaan.

Alec sulki oven perässään ja tunsi jo suurta huojennusta siitä, ettei Gertrudea näkynyt missään lähistöllä kyttäämässä (ei sitä ikinä tiennyt mitä se nainen puuhasi), joten tuskimpa hän tulisikaan siihen naiseen enää sen illan aikan törmäämään. Jos hyvin oli käynyt niin hän olisi vielä poliisien kuulusteltavana, juuri sopivan etäisyyden päässä Alecista ja Lilystä. Mies lähti sitten kävelemään reipasta tahtia kohti hotellin respaa ja hänen mielialansa oli ehtinyt nousta jo huomattavasti siitä kun hän oli viimeksi respan ohi kävellyt, kunnes eräs tuttu ääni kantautui hänen korviinsa ikävästi.
"Herra Lawford!" .. Se nainen. Ei, ei siis Gertrude, vaan juuri se toinen nainen jota kohtaan Alec sattui myös tuntemaan suunnatonta ärtyneisyyttä ja vihaa. Eli siis respassa työskentelvä nainen, joka oli sanonut Lilyä Alecin toiseksi naiseksi ja väittänyt miehen olevan avioliitossa Gertrude Gilbertin kanssa.
Mies otti syvään henkeä ja päätti olla katsomatta yhtään taakseen kävellessään aulan lävitse, huolimatta siitä että hän kuuli jonkun kutsuvan häntä nimeltä.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin Alec olikin jo palaamassa hotellille mukanaan kaksi täytepatonkia (kasvistäytteinen Lilylle ja se toinen joka sisälsi lihaa tietysti Alecille) ja kaksi lämmintä, höyryävää teekuppia kertakäyttömukeissa jotka oli myös napannut mukaansa. Hän oli juuri ja juuri ehtinyt paikalle ennen sulkemisaikaa ja saanut viimeisenä asiakkaana pienoisen alennuksenkin ostoksistaan..
Alec astui hotellin ovesta taas sisään, mutta oli tiputtaa käsissään olevat asiat maahan kun säikähti yhtäkkiä eteen sännänyttä naista. "Pois tieltä..!" Mies oli ehtinyt sähähtää ennen kuin nainen jo keskeytti hänet kimakalla äänellään. "Herra Lawford! Kuunnelkaa! Olen pahoillani äskeisestä, mutta haluaisin hotellinkin puolesta hyvittää väärinkäsitykseni.. Olkaa hyvä, liput huomiseen balettiin!" Nainen puhui hyvin nopeasti eikä läpikuultava ranskalaisaksentti yhtään helpottanut sitä asiaa, että Alec tajusi mistä naikkonen oikein selitti. Mutta sitten liput oltiinkin jo lätkäisty miehen vapaaseen kouraan ja Alec tuijotti niitä hetken hämillään.
"...Anteeksipyyntö hyväksytty." Mies lopulta hymyili jo pienesti naiselle, kiitti lipuista vielä samassa kun nainen toisteli taas pahoitteluitaan. Ehkä tämä ilta olikin saanut nyt todellakin paremman käänteen.

Alec avasi hotellihuoneen oven varovaisesti, sillä hänen kätensä pursusivat sillä hetkellä tavaraa eikä hän halunnut niiden tippuvan maahan. "Respasta terveisiä.." Mies virnisti leveästi ja heiluttteli kädessään olevia lippuja päästyään sisälle asti Lilylle. Nainen varmasti ilahtuisi tajutessaan, että mistä oli kyse.

Lily katsoi Alecia ilahtuneesti hymyillen, kun mies nousi ylös sängyltä. Hyvä, että jommalla kummalla oli yhä voimia toimimaan. Lilystä vain tuntui siltä, että hänen jalkansa eivät jaksaisi viedä naista kuin vain pari metriä edemmäs. Välikohtaus siellä eräässä ranskalaisessa liikkeessä oli todellakin vaatinut veronsa.
"Vaadit mahdottomia. Tietenkin ikävöin sinua, joka ikinen sekunti", Lily totesi huvittunut virne huulillaan ja hän katseli hieman haikeana, kun mies teki lähtöä. Neito 'nappasi' kädellään Alecin lähettämän lentosuukon ja vei sen mukamas huulilleen. "Tule pian takaisin", vaaleaverikkö huikkasi vielä hennolla äänellä, ennen kuin ovi sulkeutui ja Alec oli poissa. Alec ei ollut sitä varmaankaan kuullut.

Neito pyöräytti päätään ja hieroi hetken aikaa niskaansa tuijottaessaa tyhjyyteen. Hetken aikaa hän sai olla levollisessa, tyhjässä mielentilassa, kunnes taas ajatukset Gertrude Gilbertistä heräsivät eloon. Lily henkäisi syvään yrittäen näin saada ajatuksensa pois siitä kamalasta naisesta, kunnes hänen mieleensä pomppasi uusi ajatus.
"-- täytyi purkaa se kaikki agressio suureen tyynyyn. Huutamalla siihen tai sitten mätkimällä sitä." Alecin sanat kantautuivat naisen mieleen ja Lilyn katse hakeutui kuin automaattisesti kahteen tyynyyn, jotka olivat sängyllä enemmänkin koristeena. Kyllä, Lily oli sen verran epätoivoinen, että hän oli valmis kokeilemaan aivan kaikkea, jotta saisi tämän turhautuneisuuden ja negatiivisuuden pois mielestään.
Naisen mielestä koristetyynyt olivat liian ohuita ja pieniä, joten hän pääätyi nappaamaan sängyn päädystä peitteen alta tyynyn, jolla oli nukkunut viimeiset pari yötä hotellissa. Lily piteli tyynyä hetken aikaa käsissään ja tuijotti sitä epäröiden, kunnes hän ei enää yksinkertaisesti kestänyt.
Lily painoi päänsä pehmeään, valkoiseen tyynyyn ja alkoi huutaa sitä vasten niin kovaa kuin vain kykeni. Kuinkas ollakaan, tyyny tosiaan imi suurimman osa naisen äänestä itseensä ja naisen ääni kuulosti vain tukahtuneelta.

Kun Alec palasi takaisin hotellihuoneeseen, oli Lily makaamassa mahallaan sängyllä peitteiden seassa puhtaanvalkoinen yöpaita yllään. Hän oli parhaillaan lukemassa Jane Austenin kirjaa Ylpeys ja Ennakkoluulo, jonka hän oli ottanut varmuuden vuoksi mukaan, jos esimerkiksi tämän kaltainen hetki (jolloin Alec lähtisi käymään jossain) tulisi vastaan.
Eikä mikään kielinyt siitä, että Lily olisi vähän aikaa sitten purkanut aggressiotaan tyynyparkaan. Kaikki oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja niin oli Lilykin. Paitsi että Lilyn olemuksesta suorastaan huokui helpottuneisuus.
"Respasta?" Lily kysyi epävarmasti, sillä ei uskonut, että sieltä muka oikeasti olisi lähetetty heille mitään terveisiä vähän aikaa sitten sattuneen välikohtauksen jälkeen. Alec heilutteli käsissään sitten kahta lippua vihjaavasti ja neito kurtisti kulmiaan sulkemalla samalla kirjansa ja nousemalla istumaan sängylle. "Mitä nuo ovat?"
Vaaleaverikkö oli ehtinyt jo nousta jalkeilleen ja käveli lähemmäs miestä, joka yhä oven luona seisoi. Tarpeeksi lähelle tullessaan erottaakseen lipuissa olevan tekstin Lily henkäisi ääneen. Hänen silmänsä suurenivat hitusen ja hän nappasi liput Alecin käsistä omaansa.
"Ei voi olla..!" Lily ähkäisi epäuskoisena. Kaksi lippua huomiseen balettinäytökseen, jota Pariisissa mainostettiin parhaillaan hyvinkin ahkeraan tyyliin. Lily oli kuullut tästä esityksestä, muttei koskaan edes ollut uskaltanut kuvitella, että hän vielä jonain päivänä pääsisi näkemään kyseisen näytöksen.

Naisen vapaa käsi oli lennähtänyt hänen suulleen, joka oli edelleen raottuneena hämmästyksestä. Nämä liput, olivatko ne... Olivatko he hyvitys siitä, että Lily ja Alec olivat joutuneet kokemaan aivan liikaa 'ei niin kivoja' -asioita? Pakko oli olla! Joku korkeampi taho oli nyt suonut valonsa vaihteeksi Lilylle ja Alecille.
"T-tämä on..!" neito ei tosiaankaan tuntunut saavan sanaakaan suustaan. Hän oli mennyt täysin lukkoon tästä yllätyksestä. "Pääsemme katsomaan balettia!"
Lily puhkesi heleään nauruun ja nosti vihdoin ja viimein katseensa Aleciin. Kaikki se murheellisuus ja turhautuneisuus oli tässä vaiheessa lopulta kadonnut ja tilalle oli tullut iloisuus.

Alec nyökytti päätänsä vakuuttavaan sävyyn, kun Lily vielä varmisti kuulleensa oikein. Mahtoihan se melko uskomattomalta kuulostaa korvaan, sillä ei Aleckaan ollut meinannut sitä todeksi uskoa kun liput oli lätkäisty herran kouraan. Miehen ei tarvinnutkaan enään itse selittää, että mitä lippuja ne olivat kun nainen oli sen jo itse tajunnut ja nappasi ne omiin kätösiinsä silmät suurentuneina. Alecin huulille kohosi nyt entistäkin leveämpi hymy kun hän kuuli taas Lilyn iloista naurua.
"Niin, eikä noissa lipuissa näytä mitkään kovinkaan huonot paikat olevan.." Hän hymähti samalla kun laski ostoksiansa viereiselle pöydälle ja ryhtyi riisumaan yllään ollutta tummaa takkiansa. "Joskus muiden töppäyksistä ja ikävistä väärinkäsityksistä on hyötyäkin", Alec vielä naurahti pienesti ripustaessaan riisuttua takkia naulakkoon.

"Toin meille teetäkin samalla." Hän oli palannut taas Lilyn läheisyyteen ja kietaisi kätensä hennosti tämän vyötäisille, painaen lämpimän suukon hänen huulilleen. Alec hymyili vieläkin. Kukapa nyt ei siinä tilanteessa tuntisi edes pienoista hymyilemisen tarvetta, kun huonoon suuntaan kääntynyt hieno päivä oli taas vaihtanut nokkaansa paremmin päin? Ei ilmaiset liput balettiin nyt varmasti ihan sitä kaikkea tuskaa korjannut, mitä pari oli joutunut Gertruden takia kärsimään, mutta hyvä juttu silti se oli. Ainakaan Lily ei näyttänyt olevan enään murheissaan siitä ja sitähän Alec oli juuri toivonut, joten tässä tilanteessa ei ollut enään mitään valittamisen arvoista..
"Kiva nähdä tuota iloista naamaa taas vaihteeksi", mies virnisti pienoisesti ja kosketti etusormellaan hellävaroen neidon nenänpäätä.

Elämä tuntui taas hymyilevän heille eikä Gertrudeakaan ollut näkynyt Alecin äskeisellä reissulla, joten mikäs sen parempaa? Toivottavasti sitä naista ei tulisikaan enää näkymään heidän silmissä. Mutta huomiseksi heillä olikin jo tekemistä, nimittäin pitihän ne ilmaiseksi saadut liput nyt käyttää. Eikä Gertrude varmastikaan saisi siitä vihiä, että missä he iltansa viettivät. Ja jos saisikin niin esitys olisi todennäköisesti myyty jo loppuun.. Ja ellei hän onnistuisi jollain ihmeen kaupalla saamaan lippuja juuri Alecin ja Lilyn läheisyydestä? Äh.. tuskimpa sillä naisella sen vertaa vielä olisi pokkaa häiritä parin yksityisyyttä..

Huonoista paikoista ei todellakaan ollut kyse, eikä Lily voinut muuta kuin ihmetellä, miten hotellin työntekijät olivat saaneet tämän aikaiseksi. Ehkä liput oli alunperin tarkoitettu joillekuille muille, mutta päätyivätkin sitten Lilyn ja Alecin käsiin, kun hotelli tuntui olevan anteeksipyynnön velkaa heille?
Hyvin mahdollista, ja tämä selitys kävi Lilylle nyt ainakin toistaiseksi.

Alec kiinniti sitten vaihteeksi Lilyn huomion, kun tämä oli sanonut tuoneensa teetäkin. Vaaleaverikkö oli ehtinyt nostaa tuikkivat silmänsä miehen silmiin, kun tämä oli jo kietaissut kätensä naisen ympärille ja painoi sitten suukon Lilyn huulille. Lily hymyili suudelman aikana ja päästi sen jälkeen hiljaisen kikatuksen. Hänellä oli oikeasti niin paljon parempi olo kuin kaksikymmentä minuuttia sitten. Baletti sattui nyt vain olemaan yksi Lilylle tärkeimmistä asioista ja hei, hän pääsisi katsomaan aivan ihka oikeaa ranskalaista balettia! Eihän nyt sopinut murjottaa, vaan riemuita tästä iloisesta yllätyksestä.
"Niin minustakin", neito väläytti katsellessaan Alecin kasvoja, jotka olivat iloiset. "En olisi enää jaksanutkaan murjottaa."

"Mutta mitä minä puen päälleni!" Lily henkäisi sitten järkyttyneenä tajutessaan sen tosiasian, ettei hän ollut ottanut mitään hienompaa vaatetta mukaan tälle reissulle. "Ei sinne voi mennä ihan missä tahansa vaatteissa", Lily jatkoi ja ajatteli pyytävänsä taas kerran apua toiselta taholta tähän asiaan.
"Minä soitan Chlóelle huomenna. Hän saa tulla auttamaan minua mekon ostamisessa", neiti puhui jo rauhoittuneemmalla äänellä ja hymyili taas leveästi. Chlóehan asui itsekin Ranskassa ja Lily tahtoi kyllä nähdä isosiskoaan. Nyt siihen oli tullut sopiva hetki. Neito ei ollut ehtinyt ajatella Chlóeta melkeinpä lainkaan, kun he olivat olleet Pariisissa. Hänen ajatuksensa olivat olleet niin täynnä kaikkea muuta.

Lily kurottautui laittamaan liput pöydälle oven viereen ja kietoi sen jälkeen kätensä Alecin niskalle. Vaaleaverikön siniharmaat silmät katselivat hetken aikaa kuin pysähtyneinä miehen merensisiniä silmiä.
".. Seuraakohan tästäkin jotain ikävää..." Lily ei malttanut olla toteamatta hiljaa, kun hän oli saanut ajatella asioita. Niin, tulisiko jokin (... Gertrude) pilaamaan heidän huomisen illan, kun he olisivat ensiksi päässeet nauttimaan baletista ja toistensa seurasta. "En halua kuvitella edes sellaista.." neito torui itseään ja mutristi hivenen suutaan. Hän tahtoi huomisesta tulevan yksi ikimuistoisemmista päivistä ikinä.

"Tietysti, etsikää sitä mekkoa ihan rauhassa vain", Alec totesi kevyesti Lilylle tämän pohtiessa mekko-ongelmaansa ratkaisua. "..Saanpahan nukkua hivenen pidempään ja laiskotella täällä." Mies virnuili pienoisesti naiselle vielä. Niin, Alec oli aavistellut jotenkin että siistille puvulle saattaisi olla tällä matkalla käyttöäkin ja näin pakannut omansa jo mukaan. Hän siis säästyisi vaateshoppailulta, mikä sopi hänelle vallanmainiosti. Ainoa miinus asiassa vain oli se, että hänen täytyisi päästää Lily joksikin aikaa pois silmistänsä (ehei, Alecia hän ei saisi raahattua mekko-ostoksille mukaan), mutta pitihän naisen nyt omaa siskoakin nähdä kun he sopivasti sattuivat vieläpä olemaan Ranskassa. Alec vain siis oleilisi hotellihuoneessa, lukien ehkäpä jotain kirjaa sillä hänellä ei ollut kamalaa innostusta lähteä yksinään hyörimään Pariisin pyörteisiin ilman Lilyä. Niin ja hotellihuoneessa hän olisi turvassa ulkomaailman piileviltä kauhuilta (Gertrudelta siis.) Eikä Lilykään todennäköisesti olisi minkäänlaisessa vaarassa joutua Gertruden uhriksi kun oleilisi siskonsa seurassa.

Alec pudisteli päätään hivenen naisen miettiessä sitä, että seuraisiko tästä yllättävästä käänteestä jotain ikävää taas niin kuin tämän loman aikana oli tavannut tapahtua. Gertrude siis kummitteli edelleenkin molempien mielessä, mutta mies ei vain halunnut uskoa siihen että se nainen onnistuisi vielä pilaamaan heidän päiväänsä. "Äläkä kuvittelekkaan siis mitään sellaista", mies sanoi varmana. "Ja jos se nainen ilmeistyisi taas jostakin niin ei anneta sen vaikuttaa iltaamme, eihän?" Alec hymyili vienosti ja katseli edessään olevia Lilyn kasvoja silmät tuikkien toiveikkaana. "Ainoastaan sinä olet se nainen, jonka annan vaikuttaa iltaani.. päivääni, aamuuni.. kaikkeen. Ja tulet myöskin aina olemaan se nainen minun elämässäni.." Hän kuiski hiljaa neidon kasvojen läheisyydessä ja silitteli hänen selkäänsä hellin sipaisuin, vetäen naisen vartaloa lähemmäksi omaansa. "Tai oikeastaan sinä olet minun elämäni."

Ja jokaikinen sana, jonka Alec oli juuri äsken lausunut ääneen oli täyttä totta. Lily oli hänen elämänsä. Hän oli se ainoa nainen jonka Alec antoi vaikuttaa elämäänsä jotenkin (ja niinhän Lily oli myöskin siihen vaikuttanutkin melkoisen paljon), sen jonka hän oli halunnut päästää lähemmäksi itseänsä ja johon oli antanut itsellensä luvan rakastua syvästi. Paluuta entiseen ei enää olisi, sillä tämä nainen oli jo sen verran syvät jäljet jättänyt Aleciin ettei elämästä yksinkertaisesti tulisi enää yhtään mitään ilman Lilyä. Onneksi Lily tunsi samoin eikä antanut Gertruden kaltaisten ihmisten vaarantaa heidän suhdettaan ja pysyi vahvasti Alecin rinnalla, tapahtui mitä tapahtui. Jos nainen ei olisi tosissaan miehen kanssa niin sehän oltaisiin jo aikoja sitten nähty. Kuka tahansa muu nainen olisi varmasti jättänyt miehen siihen paikkaan kun paljastui se että hänen pomonsa omasi pakkomielteen miestä kohtaan, yritti aiheuttaa kaikkea pahaa Alecin rakastetulle siinä toivossa että itse pääsisi täyttämään sen paikan. Mutta näin ei ikimaailmassa kävisi mikäli se tästä miehestä oli kiinni, ehei. Vain hänen kuolleen ruumiinsa ylitse (eikä edes silloinkaan) hän luopuisi Lilystä Gertruden takia. Ja kuolleena se olisi.. hankalampaa, mutta ei siitä sen enempää. Pointtina oli vain se ettei sitä vääryyttä ikinä tapahtuisi.

"Onko sinulla muka jo puku?" Lily kysyi ihmeissään ja näytti leikillään nyrpeää naamaa. "Olisit kehoittanut minuakin ottamaan jonkin mekkoni mukaan, niin säästyisin huomiselta reissulta! Luuletko, että Chlóe päästää minut helpolla?" Niin, huomisen 'parin' tunnin shoppausreissu saattaisi hyvinkin venähtää monituntiseksi Chlóen tuntien. Lilyä ei hirveästi innostanut ajatus sadoissa vaatekaupoissa ramppaaminen, mutta hän ei tahtonut pahoittaa siskonsa mieltä. Mutta kuitenkin loppujen lopuksi Chlóe löytäisi Lilylle juuri oikean mekon, josta vaaleaverikkökin pitäisi. Niin se aina meni.
Ja seuraavana päivänä jalat saattaisivat huutaa hieman kivusta...

Lily kuunteli vaitonaisena Alecin sanat ja liikuttui niistä syvästi. Kun mies vielä sanoi naisen olevan hänen elämänsä, Lily puraisi huultaan, jottei vain alkaisi kyynelehtiä. Neito painautui tiiviisti miestä vasten ja halasi tätä tiukasti. Eihän tällaisen puheen jälkeen voinut olla muuta kuin tuhottoman onnellinen ja syvästi rakastunut.
"Miten sinä aina osaat valita juuri oikeat sanat..?" Lily kuiskasi ääni hienoisesti väristen Alecin korvaan ja nyt nainen niiskautti hiljaa. "Olet minulle niin suunnattoman rakas... Saat minut aina paremmalle tuulelle."

Vaaleaverikkö halasi Alecia yhä tiukasti, eikä olisi halunnut päästää irti vielä pitkään aikaan. Tässä oli niin hyvä ja turvallista olla, kun sai olla tietoinen toisen rakkaudesta ja huolenpidosta.
"Gertrude saa tehdä mitä haluaa", Lily sitten totesi jo piristyneemmin ja erkani sen verran Alecista, jotta pystyi kohtaamaan miehen silmät. Lily hymyili. "Mutta hän ei kuitenkaan enää pysty pilaamaan matkaamme", Lily jatkoi päättäväisesti ja painoi huulensa Alecin huulia vasten. Lily oli päättänyt jättää Gertruden niille sijoilleen. Vaikka hän näkisikin vielä matkan aikana kyseistä naista, hän ei antaisi naisen pilata hänen ja Alecin matkaa. Gertrude oli vain joku säälittävä ihminen, joka ei tarvinnut Lilyn eikä Alecin huomiota millään lailla.

"Tuo kuulostaa jo paremmalta", mies hymyili säteilevästi Lilyn sanoessa vielä itsekin ääneen ettei Gertrude pystyisi enää mitenkään pilaamaan heidän matkaansa. Alec vastasi suudelmaan mielissään ja sulki naista vain paremmin syleilyynsä suudelman aikana. Olihan heillä tosiaan vielä kokonaiset viisi päivää aikaa nauttia Pariisista ilman Gertrudea, keskittyen vain ja ainoastaan toistensa huomioimiseen ja lomailemiseen. He pääsisivät viettämään vaikka kuinka monta ikimuistoista hetkeä niiden lisäksi mitä he olivat jo ehtineet kokea vieläpä, mukaan lukien huominen baletti tietysti. Alecille baletti olisi muuten ollut yksi asia vain muiden joukossa, mutta nyt kun hän oli ajan kuluessa oppinut tuntemaan Lilyn läpikotaisin niin hän tiesi että naiselle baletti merkitsi hyvin paljon. Niin kuin musiikki Alecille. Ja baletissa yhdistyi tanssi sekä musiikki, joten hän oli lopulta itsekin ruvennut pitämään jo baletista. Sen tanssimisen hän jätti tosin ihan suosiolla pelkästään Lilyn hommaksi..

"..Ehkä meidän pitäisi kohta syödä nuo leivät tai sitten unohdamme ne kokonaan tuohon pöydälle yöksi", Alec naurahti huvittuneeseen sävyyn lopulta kun he olivat lopulta onnistuneet irrottautumaan toistensa huulilta. Hän soi Lilylle vielä lämpimän hymyn, ennen kuin erkani kauemmaksi naisen vartalon luota ja nappasi leivät pöydältä käteensä, ojentaen kasvisleivän sitten Lilyn käsiin. "Salaattia, kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Aivan niin kuin pyysitkin." Hän kävi sitten käsiksi omaan leipäänsä, kääri sen ympärillä olleet kelmut pois ja haukkasi siitä palan. Valitettavasti hotellihuoneessa syöminen ei ollut mitään helpointa hommaa, sillä tässä huoneessa ei ollut erikseen mitään ruokailupöytiä eikä sängylle viitsisi mennä murustelemaan mitään ylimääräistä. Mutta kyllä se näinkin kävi melko luontevasti, heillähän oli vain leivät eikä mitään vaikeampaa ruokaa.

Kun Alec oli saanut leivän syötyä niin hän joi vielä teensä nopeasti loppuun, ennen kuin kääntyi takaisin Lilyn puoleen. "Vaihdan vaatteet ja sitten voisimme nukkua.. Huomenna on raskas päivä, tai siis ainakin sinun osaltasi", mies virnisti pienesti viitaten Lilyn tulevaan mekon metsästyskoitokseen. "Anteeksi kulta, olisin sanonut siitä jo Lontoossa, mutta se ei vaan tullut mieleeni silloin.." Alec loi kuitenkin naiseen pian mitä anteeksi pyytävimmän katseen minkä vain taitoi, suikautti nopean suukon neidon poskelle ja suuntasi matkalaukulleen vaihtaakseen yllensä jotain kevyempää nukkumista varten. Lopulta miehen yllä olikin musta t-paita ja pelkästään bokserit, jolloin hän kömpikin jo petiin.

Lily henkäisi huvittuneena, kun Alec muistutti hakemistaan leivistä. Aivan, mieshän oli juuri käynyt hakemassa heille leipiä syötäväksi. Balettiliput olivat saaneet naisen pään todellakin sekaisin.
"Kiitos, rakas", vaaleaverikkö otti hymyillen leivän vastaan. Nainen ei kuitenkaan ajatellut syövänsä seisaalleen, vaan istuutui sitten lähellä olevalle tuolille, jota pitäisi ehkä enemmänkin kutsua jakkaraksi. Pian, kun neito oli saanut kääreet sun muut paperit pois leivän päältä, hän päsi syömään sitä.

Neidolla oli yhä leipää jäljellä, samoin kuin teetä, kun Alec ehdotti nukkumaanmenoa. No, olihan se kellokin jo jotain kymmenen luokkaa, että ihan hyvä ideahan se oli käydä nukkumaan ajoissa. Kuten Alec jo totesi, naiselle tulisi huomisesta raskas päivä.
"Toivon, että pukusi hajoaa, jotta joudut itsekin metsästämään uuden sellaisen", vaaleaverikkö totesi ilkeä virne huulillaan, kun Alec sitten suikautti suukon naisen poskelle. "Ai niin, pitäisi varmaan ensiksi soittaa Chlóelle ja kysyä, onko hänellä huomenna aikaa", vaaleaverikkö tajusi sitten ja otti esille puhelimensa, jonka oli jättänyt sopivasti eteiseen jätetylle laukkuunsa.

Kävi ilmi, ettei Chlóella ollut huomenna mitään muuta kuin myös mekon metsästystä eräälle pohattanaiselle, joten sisko pystyi tulemaan Lilyn avuksi. Lily kiitti Chlóeta tuhannesti ja vaihtoi hetken aikaa kuulumisia siskonsa kanssa, kunnes he päättivät jatkaa juttujaan huomenna. Lily joi teensä loppuun ja heitti tyhjät leivänkääreensä läheiseen roskikseen.
"Chlóe tulee huomenna auttamaan minua", Lily päätti vielä todeta Alecille, kun käveli sängyn luokse. "Olisin muuten aivan paniikissa, kun en osaa edes sanoa, milloin mekko on minulle liian iso."
Neito sujahti peittojen alle ja käpertyi aivan Alecin vartaloa vasten painaen päänsä miehen olkaa vasten.
"Onko sinusta tämä tänään ostamani vartalonpesuaine hyvän tuoksuinen?" Lily kysyi sitten leveästi hymyillen. "Kokeilin sitä jo suihkussa." Lily tuoksui sillä hetkellä hennosti kirsikalle, joka oli hänestä ollut oikein miellyttävän tuoksuinen.

"Jos pukuni jotenkin mystisesti onnistuu hajoamaan juuri huomenna niin menen mieluummin ilkosillani sinne balettiin kuin ostan uudet." Ei Alec tietenkään tosissaan ollut uhkauksensa suhteen, niin kuin huulille kohonnut pieni virne saattoi kieliäkin, mutta epäselväksi ei varmastikaan tullut se ettei mies pahemmin välittänyt pukushoppailusta. Päinvastoin, Alec inhosi sitä. Aina kun yhteen liikkeeseen astui sisään niin myyjät hyökkäsivät kimppuun heti ja rupesivat tarjoamaan apuansa. He neuvoivat ja ehdottivat miehelle esimerkiksi erilaisia värivaihtoehtoja, jotka olisivat "tasapainossa" tämän silmien värin kanssa. Agh, ihan niin kuin silmien värillä olisi mitään tekemistä puvun oston kanssa? Ja sitten vielä mies joutui sovittamaan aina kymmeniä eri vaihtoehtoja, ennen kuin se täydellisesti istuva lopulta löytyi ja tämä pääsi pakenemaan vihdoinkin liikkeestä ulos. Niin ja ostettuaan tietysti ensiksi ties mitä solmioita, joita myyjät olivat hänelle tyrkytelleet järjettömin perustein ("tämä väri korostaa hienosti ihohuokosiasi!"), sillä muuten nämä eivät olisi antaneet Alecin varmastikaan poistua ilman mielenrauhaa liikkeestä.

Alec makasi pitkällään sängyllä ja käänsi kylkeänsä nähdäkseen Lilyn, joka puhui parhaillaan siskonsa kanssa puhelimessa. Mies hymyili naiselle ja vain katseli häntä, josta olisi voinut saada sellaisen vaikutelman että hän olisi kuunnellut mitä naiset oikein puhelimessa toisilleen sanoivat, mutta todellisuudessa hän tosiaankin vain katseli. Hän ei keskittynyt lainkaan siihen kuunteluun, vaan kaikki toiminta oli keskitetty näkökenttään. Mies päästi pienen haukotuksen huuliensa välistä ja hieraisi hivenen silmiänsä. Totta puhuen nyt häntä rupesi oikeasti hivenen väsyttämään, mutta ihmekös tuolla. Päivän aikana oli ehtinyt tapahtua ties mitä.. no, onneksi huomenna olisi luvassa leppoisa laiskottelulle pyhitetty päivä ja illalla se baletti.

"No sehän on hyvä, minä siis saan olla täällä sen aikaa ihan kaikessa rauhassa", Alec hymähti Lilylle kun toinen tuli sänkyä kohden lopetettuaan puhelun ja kertoi Chlóen suostuneen. "Ja sitä paitsi, ei siinä kovinkaan kauaa sinun kohdallasi pitäisi mennä. Mikä tahansa mekko näyttää ylläsi hyvältä.." Mies vielä lisäsi sanojensa jatkoksi neidon kömpiessä tämän vierelle sänkyyn.
Alec hymyili tuntiessaan Lilyn painavan päänsä miehen olkapäälle ja kietaisi sitten oman kätensä naisen ympärille, vetäen peittoa samalla paremmin heidän molempien ylle.
Mies nosti hivenen päätään nuuhkaistakseen kevyesti vaaleaverikön kaulaa, kun hän kysyi Alecin mielipidettä uudesta vartalonpesuaineestaan. "Pidän siitä", hän lopulta päätyi toteamaan yksimielisesti, kuin asia olisi täysi itsestäänselvyys. Mies ei tosin ollut vieläkään laskenut päätään, vaan hipoi huulillansa kevyesti naisen kaulaa ja painoi sille kevyen suukon ennen kuin antoi huulien jatkaa matkaansa takaisin ylemmäksi, kunnes ne olivat Lilyn huulien kohdilla. Alec hymyili rakastuneesti ja tuijotteli lumoutuneena taas vaihteeksi naisen siniharmaita silmiä, joita oli syventynyt tutkimaan. "..Mietin oikeasti joka ikinen päivä sitä että kuinka onnekas mies olenkaan, kun minulla on sinut.."

Lily hymyili vain entistä valoisammin, kun Alec kertoi pitävänsä naisen tänään ostamasta pesuaineesta. Eikä ihokaan hassummalta tuntunut. Neito tunsi ihonsa pehmeäksi ja sileäksi, kiitos uuden pesuaineen.
Vaaleaverikkö päästi hennon naurahduksen huuliltaan, kun tunsi Alecin huulien painautuvan kaulaansa vasten.
"Noinko paljon sinä siitä tuoksusta pidät?" Lily hyräili tyytyväisenä ja siirsi katseensa miehen silmiin, kun Alec oli tuonut kasvonsa aivan naisen kasvojen eteen. Neito nosti kättään ja alkoi sivellä Alecin kasvoja sormenpäällään vienosti hymyillen.
"Sinäkö mietit, että olet onnekas..?" nainen kuiskasi hiljaa ja antoi huulilla olevan hymyn lämmentä entisestään. "Minä taidan sitten olla ihan taivaassa.." Lily tietenkin tarkoitti sitä, miten hyvä olo hänellä aina Alecin lähellä oli. Lily jos kuka oli ollut onnekas, kun hän oli kohdannut Alecin kaltaisen miehen. Vaikkei silloin tutustumisvaiheessa neito ajatellut rakastuvansa mieheen näin syvästi. Niin oli kuitenkin päässyt tapahtumaan, eikä Lily katunut tunteitaan lainkaan.

Vaaleaverikkö painoi päänsä takaisin miehen olkapäätä vasten ja sulki silmänsä. Hänen kätensä asettautui miehen ympärille ja vartalo tuli vielä hieman lähemmäs toisen vartaloa. Nyt neito oli niin kiinni Alecissa kuin vain oli mahdollista. Tällainen läheisyys oli aarre, ainakin Lilylle, joka rakasti läheisyyttä.
"... Kauniita unia, oman kullan kuvia, höyrylaivoja ja sähköjunia.." Lily liversi hiljaisella äänellä ja hymähti huvittuneena. Kaikista uniloruista juuri tuo oli ponnahtanut naisen mieleen.

Alec hykersi huvittuneeseen sävyyn Lilyn lausumalle unilorulle ja asetti nyt toisenkin kätensä naisen ympärille. "Hyvää yötä, rakas.." Hän kuiskasi hiljaa vielä ennen kuin sulki silmänsä ja antoi itselleen luvan nukahtaa. Tiiviisti painautuneena omaa rakastaan vasten oli aina yhtä helppo nukahtaa, eikä nukkumatin tuloa kauaakaan tarvinnut odotella kun Alec jo tuhisi tyytyväisenä unissaan. Käsien ote ei siltikään siitä yhtään höllentynyt, vaan ne olivat edelleenkin kiedottuina Lilyn ympärille. Toinen päivä Pariisissa oli tullut nyt päätökseensä ja pari todellakin oli ansainnut nyt pitkät ja levolliset yöunet, ottaen huomioon mitä kaikkea he olivatkaan joutuneet kokemaan. Huominen olisi toivottavasti parempi päivä (..eli Gertrudeton.)

--
"Mmmhm.." Uninen mumina pääsi karkaamaan miehen huulilta, rikkoen rauhallisen hiljaisuuden joka hotellihuoneessa oli vallinnut siinä Pariisin aamussa. Alec havahtui hiljalleen hereille uniltaan ja raotteli silmiänsä hyvin raskaasti. Oliko nyt jo muka aamu..? Tuntui aivan siltä kuin vasta hetki sitten hän olisi toivottanut hyvät yöt Lilylle ja käynyt nukkumaan. Alec oli nostamasssa päätänsä laiskasti ylös tyynyltä, kun muistikin naisen nojaavan päätänsä miehen olkapäätä vasten ja keskeytti aikomuksensa siihen. Hän ei halunnut herättää Lilyä, sillä hän oli varmastikin vain herännyt turhan aikaisin ja että kello oli vielä kovin vähän. Pakkohan se oli kuitenkin vielä varmistaa ja mies kurotti päätään unenpöpperöisenä kellon suuntaan nähdäkseen sen näyttämän ajan. Yhdeksän.. Äh, kyllä hän vielä jonkin aikaa ehtisi nukkua. Tuskin Lilylläkään olisi vielä mitään tulenpalavaa kiirettä.
Alec sulki siis silmänsä hitaasti ja painoi taas vartaloansa tiiviisti vasten neidon omaa, kuroen kiinni sen pienen etäisyyden mikä oli äsken heidän välilleen ehtinyt syntyä kun mies oli yrittänyt katsoa kelloa.

Lily havahtui syvästä unestaan tuntiessaan Alecin liikkuvan vierellään. Hän tunsi olonsa kuitenkin sen verran väsyneeksi, ettei edes jaksanut silmiään avata. Pitkä haukotus päästettiin ilmoille ja Lily ynähti sen jälkeen väsyneenä.
"... Paljon kello on..?" vaaleaverikkö mongersi hetken päästä yrittäen jatkaa nukkumistaan. Miten hän tunsikaan olonsa niin väsyneeksi, vaikka aivan varmasti hän oli saanut nukuttua hyvin. Kellon oli ainakin pakko jotain seitsemän ja yhdeksän välillä, koska niihin aikoihin Lily alkoi yleensä heräillä. Riippui tietenkin, mitä edellisenä päivänä oli tapahtunut, esimerkiksi oliko päivä ollut henkisesti tai fyysisesti raskas ja niin edelleen.
Eilinen päivä oli ollut henkisesti raskas, Gertruden takia.

Johan naisen silmät kuitenkin revähtivät auki, kun hän kuuli puhelimensa soivan. Lily etsiskeli unenpöppörössä soivaa kännykkää ja tajusi sen soivan jossain eteisessä. Vaaleaverikkö könysi sängystä ylös ja riensi hakemaan puhelintaan, jonka oli jättänyt eteisen pöydälle Chlóen kanssa eilen puhuessaan.
"Haloo? Ah, Chlóe, huomenta... Mitä, kohtako..? Olet jo täällä? Ääähmhm", Lily sopersi puhelimeensa ja haroi samalla sekaiseksi menneitä vaaleita hiuksiaan. "Heräsin vasta Alecin kanssa, m-mutta tulen alas 15 minuutin kuluttua. Hyvä. Nähdään kohta."

Lily sulki sitten puhelimensa ja venytti käsiään pitkälle ylös. Eli ei auttanut muuta kuin alkaa valmistautua, sillä Chlóe oli juuri soittanu kertoakseen olevansa hotellin aulassa odottamassa. He kuulemma olivat eilen sopineet tapaavansa yhdeksältä, mitä Lily ei kyllä lainkaan muistanut.
"Chlóe odottaa minua jo alhaalla", vaaleaverikkö kertoi Alecille, joka yhä oli sängyssä lämpimien peitteiden alla. Lily kiskoi yllään olevan yöpaidan pois ja puki nopeasti valkoiset rintaliivit paljaiden rintojensa suojaksi. Sen jälkeen Lily sipsutteli alusvaatteissaan kylpyhuoneen puolelle laittaakseen itselleen deadoranttia ja meikatakseen kasvojaan hieman parempaan kuntoon. Katsoessaan peilistä itseään Lily näytti tosiaankin kuin vasta heränneeltä.

Alec kuuli naisen äänen hetken päästä jo vierellään, mutta oli yksinkertaisesti liian väsynyt avatakseen silmiänsä tai edes raotellakseen niitä hivenen. "Ei paljoa", mies hädintuskin liikutteli huuliansa vastatessaan kysymykseen ja teki varmasti selväksi sen ettei hän ollut aikeissa nousta sängystä ylös vielä toviin. Sängyssä loikoileminen tuntui sillä hetkellä vain niin mukavalta ja miellyttävältä, ettei Alecin mieleenkään tullut vielä nousta hereille. Osittain siitä kai voisi syyttää hotellin pehmeää sänkyä, valtaisia tyynyjä ja juuri sopivasti lämpimältä tuntuvaa peittoa, jonka alta oli mahdotonta noin vaan lähteä.

Miehen uneliaille kasvoille nousi ehkä hivenen ärtynyt ilme, kun puhelimen pirinä kantautui hänen korviinsa ja teki uudelleen nukahtamisesta pelkän haaveen. Pian hän tunsikin jo että kuinka Lily nousi ylös sängystä, pois miehen viereltä. Tässä vaiheessa Alec avasi itsekin jo omat silmänsä ja katsoi neidon perään kun tämä olikin jo vastaamassa soivaan puhelimeen. Mies kierähtikin viereiselle paikalle, jossa Lily oli äsken maannut ja haukotteli hyvin leveään sävyyn. Paikka oli vielä lämpöinen naisen vartalon jättämästä lämmöstä ja Alec veti peittoa paremmin ylleen, yrittäen kuunnella samalla sivukorvalla sitä että kuka puhelimessa mahtoi olla. Ja pian selvisikin jo se, että soittaja oli ollut naisen sisko, Chlóe. Niimpä tietysti.. kukapa muukaan Lilylle soittaisi tähän aikaan aamusta, ja kun he olivat vielä sopineet tälle päivälle tapaamisenkin. Sehän oli ollut täysin ilmiselvää, mutta tunnetusti aamuvarhaisella heti herättyä ajatukset eivät kulkeneet toivotulla tavalla aina.
Lily varmisti Alecille vielä itsekin puhelun päätyttyä, että soittaja oli Chlóe ja hänpä vielä odottelikin jo naista alhaalla aulassa. Mies nyökkäsi hitaasti tähän ja ymmärsi että Lilyn olisi lähdettävä alas niin nopeasti kuin vain olisi mahdollista, sillä eihän hän voisi toisen antaa odotella tuntikausia yksin aulassa sen takia että toinen oli vasta äsken herännyt. Alec katseli unenpöpperöisenä siitä sängyltä vielä vaaleaverikön aamutoimia, kunnes tämä katosikin jo kylpyhuoneen suuntaan. Mies huokaisi syvään, haukotellen taas makeasti ja käänsi kylkeänsä yrittäen sulkea silmiänsä taas kiinni napatakseen unen päästä kiinni. Mutta jonkin aikaa siinä maatessa silmät visusti kiinni Alecille selkesi ettei siitä yksinkertaisesti enää tulisi mitään ja että olisi turha yrittää nukahtaa uudestaan.

Mies nosti itsensä vaivalloisesti ylös lämpimän patjan pinnalta, availi silmiänsä tällä kertaa jo kunnolla ja katseli ympärilleen. Jalkeille päästyään hän laahasi itseänsä kylpyhuoneen suuntaan, jääden siihen ovensuulle jotta näkisi taas Lilyn, joka peilin ääressä meikkasi. "Älä pidä turhaan mitään kiirettä takaisin palaamisen suhteen.. näethän siskosikin siinä samalla", Alec hymähti uneliaan oloisena. "Mutta älä viivy liikaa, muuten tulee liian ikävä." Ristiriitaiseltahan se kuulosti korvaan, kun mies kehotti ettei naisen tulisi pitää mitään kiirettä ja sitten sanoikin jo ettei tämä saisi viipyä liian kauaa. Mutta totta se oli, he olivat olleet melko tiiviisti toistensa seurassa koko matkan ajan ja useiden tuntien erossa oleminen kuulosti hirvittävältä, painajaismaiselta ajatukselta. Alecin olisi vain opittava pärjäämään välillä yksinkin ilman Lilyn seuraa, olihan hän jo aikuinen mies, joka oli ennenkin pärjännyt yksin. Totta puhuen hän oli aikuinen mies, joka oli korviaan myöten rakastunut naiseen jonka seurasta ja läheisyydestä oli vahvasti riippuvainen.

Lily parhaillaan laittoi ripsiväriä, kun huomasi Alecin tulevan kylpyhuoneen ovelle. Nainen katsoi miestä peilin kautta ja hymyili tälle väsyneenä mutta iloisena.
"Chlóen tuntien tässä tulee menemään parisen tuntia", vaaleaverikkö vastasi ja laittoi ripsivärin takaisin pieneen meikkipussiinsa. Nainen kääntyi Alecin suutaan ja siveli kolmella keskimmäisellä sormellaan miehen leukaa sekä poskenalueita. "Ainakin sinulla on aikaa ajaa sänkesi", Lily totesi virnuillen ja hyväili Alecin poskea kämmenellään.
Neito suukotti miestä sitten vielä nopeasti huulille, jonka jälkeen hän katosi takaisin huoneen puolelle. Hän alkoi pukea päälleen mitä käsiin nyt sattui osumaan. Tummat, jalkoja myötäilevät farkut, valkoinen t-paita, jonka helma oli melko pitkä ja melkein peitti naisen takapuolen, beige nahkatakki, joka varmasti lämmitti viileässä aamuilmassa ja lopuksi vielä musta huivi lämmittämään kaulaa.

"Ja minä kun luulin, että minä olen aamuvirkku", Lily hymisi huvittuneena, kun laittoi oven luona kenkiään jalkaan. Yleensä Lily oli ollut heistä kahdesta se, joka heräsi aikaisin ja oli ehtinyt touhuilla vaikka mitä, ennen kuin sisko heräisi. Nyt asiat tuntuivat olevan aivan päinvastoin ja Lilyä huvitti muuttunut tilanne. "Yleensä minä sain kiskoa Chlóe ylös sängystä, jos meidän piti jonnekin aikaisin lähteä."

Lily nappasi sitten vielä mustan olkalaukkunsa lattialta ja täytti sen taas kaikilla tärkeillä esineillään, kuten kännykällään, kamerallaan ja lompakollaan. Sitten hän alkoi olla valmis jo lähtemään alas Chlóeta näkemään.
"Yritän päästä hänen kynsistään mahdollisimman pian", neito totesi sitten hyväntuulisena, kun hakeutui vielä Alecin luo suukottaen tätä taas lämpimästi huulille. "Mutta palaan viimeistään kahdelta. Se on takaraja."
Lily erkani Alecin luota ja heilautti vielä miehelle pienesti kättään avatessaan heidän hotellihuoneen oven.
"Koita pärjätä", neito hykersi huvittuneena ja sulki oven sitten perässään. Hän kiiruhti käytävää pitkin kohti hissiä ja painoi hissinappulaa. Pian hissi olikin kerroksessa ja Lily painoi sen menemään alimpaan kerrokseen.

Ajatella. Lily näkisi siskoaan pitkästä aikaa. Naisella oli ollut Chlóeta ikävä, eikä hän malttanut pysyä nahoissaan, kun pääsisi kertomaan siskolleen kaikesta, mitä hänelle oli tapahtunut. Niin, Lily tulisi luultavasti manaamaan Gertruden pohja mutiin, mutta Lily ei asiaa harmitellut. Gertrude oli itse päättänyt toimia säälittävästi, joten siitä naisesta ei voinut muuta puhua kuin säälivästi.
Ja Lily ja Alec pääsisivät vielä tänään katsomaan balettiesitystä! Päivä kuulosti liian täydelliseltä, että Lily pelkäsi jonkin vielä pilaavan sen.
Mutta jos neito vain pyrkisi unohtamaan murheensa ja nauttimaan nykyhetkestä, niin se olisi oikein hyvä tavoite tälle päivälle.

Alec nyökkäsi ymmärtäväisesti hymyillen Lilylle, kun hän arveli ostoksilla kuluvaksi ajaksi pari tuntia. No, ehkä se pari tuntia ei tuntuisi niin pahalta. Eikä se loppujen lopuksi kovinkaan pitkä aika ollut, arkipäivinähän he joutuivat olemaan toisistaan erossa rutkasti kauemmin työvelvollisuuksien seurauksesta.
"Etkö pidä sängestäni?" Mies tuhahti muka loukkaantuneena naisen toteamukselle, mutta ei pystynyt pidättelemään huvittuneen naurahduksen tuloa ja hymyilikin taas leveään sävyyn. Pian Lily painoikin sitten nopean suukon Alecin huulille ja mies siirtyi pois oven suulta, kun nainen oli poistunut kylpyhuoneesta. Mies asteli nyt hivenen lähemmäs kylpyhuoneen peiliä kohden ja sipaisi kädellään leukaansa. Pientä sänkeä oli tosiaan ehtinyt taas vaihteeksi ilmaantua hänen kasvoillensa.

Alec palaili sitten itsekin takaisin toisen huoneen puolelle, aikeissa metsästää parranajokoneensa matkalaukustaan. Mies sai kuin saikin tämän vihdoinkin pengottua esille, kun Lilyn puhe sai hänen huomionsa ja mies kääntyi naista kohden. Hän oli jo ehtinyt pukeutua ja laittoi parhaillaan kenkiä jalkoihinsa. "Ehkä olet ruvennut saamaan pieniä vaikutteita minulta", mies virnisti ilkikurisesti Lilylle, kun tämä kertoi ettei asiat yleensä näin olleet menneet. Siis niin, että Lily oli muka siskoksista se osapuoli joka heräsi myöhemmin ja oli myöhässä aikataulusta.
Mies otti mielissään neidon huulet taas vastaan ja katsoi tätä sitten hivenen haikeana. Hänellä oli Lilyä ikävä jo nyt, kun aamu oli mennyt tällaiseksi heidän molempien herättyä niin myöhään. "Lupaus on sitten lupaus.." Alec sanoi hyvin varmalla äänensävyllä naiselle vielä ennen kuin tämä erkani miehen luota ovelle päin. Ei hänellä tosin ollut pienintäkään epäilystäkään siitä, että Lily tulisi vmuka asta kahden jälkeen takaisin hotellille. Alec huikkasi naiselle vielä heipat, kun ovi sulkeutui ja mies lähti palailemaan omien askareidensa pariin. Kuten siihen sängen ajamiseen.

--
Kello oli puoli kaksi ja Alec makoili selällään hotellihuoneen vasta pedatulla sängyllä. Mies oli oikeastaan maannut koko päivän siinä siitä lähtien kun Lily oli lähtenyt kaupungille ja hän oli tietysti ajanut sänkensä, käynyt suihkussa ja vaihtanut vaatteet ensin. Suurimman osan ajasta Alec oli lukenut kirjaa, mutta osa ajasta oli ollut pyhitettynä ihan pelkälle ajattelulle. Pohdinnalle. Pohdinnalle siitä, että.. tekisikö hän sen tänään? Ei kai se nyt ollut liian aikaista.. vai? Ja kyse oli siis Lilyn kosimisesta. Mies oli kehittänyt päässänsä mielikuvaa siitä että hän voisi kosia naista siinä jossain baletin jälkeen, kun he ensin olisivat palaamassa takaisin hotellille. Tosin kiertoreitin kautta. Pariisi oli kauneimmillaan juuri ilta-aikaan ja Alec halusi kosinnan olevan aivan yhtä täydellinen kuin Lilykin hänen silmissään oli. Eli tavoitteet olivat hyvin korkealla eikä mies halunnut mitään epäkohtia siihen. Ja epäkohdilla hän tarkoitti.. no tiedätte kyllä mitä. Häntä pelotti se, että nyt kun he olivat vaihteeksi saaneet nauttia rauhasta ilman Gertrudea niin tämä nainen saattaisi juuri tänä iltana taas keksiä näyttäytyä parille. Eikä täydelliseen kosintaan kuulunut Gertrude Gilbert, ehei, ei varmana kuulunut. Mutta vaikka se nainen kuinka uhkaili olemassaolollaan, niin ei se silti mikään syy ollut sille että mikseikö Alec voisi kosia Lilyä sinä iltana. Mies oli kuitenkin miettinyt tätä jo pidemmän aikaa ja halusi virallistaa heidän suhteensa nyt ihan kunnolla. Ei naimisiin ryntääminen tosin miehelle mikään pakkomielteinen asia ollut, mutta.. se tuntui jotenkin niin hyvältä ja oikealta ajatukselta yhdessä Lily Glesonin kanssa, hänen elämänsä rakkauden.

Alec oli äsken tosin joutunut pakenemaan hetkeksi huoneesta ja keskeyttämään syvälliset mietteensä, sillä huonesiivoojien piti saada tehdä työnsä rauhassa.Mutta ei siinä ollut onneksi kauaa mennyt kun mies oli päässyt taas palaamaan huoneeseen. Alec ehti siinä välissä käydä vieläpä syömässä jotain kevyttä läheisessä lounasravintolassa, joten täysin hukkaan mennyt reissu se ei ollut. Miehen puku roikkui henkarista kylpyhuoneen ovea vasten jo valmiiksi esille laitettuna, vaikka he lähtisivätkin Lilyn kanssa balettiin vasta illemmalla. Lilystä puheenollen, naisen pitäisi sanojensa mukaan saapua jossain näihin aikoihin..

Lily oli kuin olikin löytänyt Chlóen kanssa sopivan mekon balettiin. Tosin mukaan oli tullut sitten hieman jotain muutakin vaatetta, joita Chlóe oli siskolleen suorastaan tyrkyttänyt. Neito oli nyt hotellin hississä kolmen suuren kassin kanssa ja painoi hissin menemään oikeaan kerrokseen. Chlóe oli maksanut osan vaatteista, sillä eihän naisen lompakko olisi venynyt näin suureksi. Vaatteet kun sattuivat olemaan laadukkaista vaateliikkeistä, niin hinnatkin olivat sitten aivan eri luokkaa kuin missään H&M -tyylisissä vaatekaupoissa. Kyllä Lilyä hieman kadutti, että hän oli antanut Chlóen ostattaa hänelle tällaisia kalliita vaatteita, mutta.. Samaan aikaan neito taas oli melko iloinen. Vanhat vaatteet, jotka olivat lojuneet vaatekaapissa pitkään koskemattomina, saisivat nyt lähteä. Ainahan pieni vaatekaapin uudistus oli hyväksi.
Tai näin vaaleaverikkö nyt ajatteli. Luultavasti hän tulisi vielä päivän aikaan kärsimään useampaan kertaan katumusta siitä, että oli tuhlannut liian paljon vaatteisiin.

Vaaleaverikkö joutui laskemaan kassit lattialle, sillä hän ei olisi muuten onnistunut kaivamaan taskustaan hotellihuoneen avainkorttia. Lily sai oven auki ja avasi sen laittaen jalkansa väliin, jotta ehtisi siirtyä sisälle kolmen kassinsa kanssa.
Lily onnistui lopulta änkemään itsensä sisälle huoneeseen ja huokaisi raskaasti laskiessaan kassit lattialle. Hän huomasi Alecin makaavan sängyllä, joka muuten näytti varsin houkuttelevalta Lilyn silmissä sillä hetkellä. Neito kipittikin sitten rivakasti sängylle ja ryömi sängyllä Alecin viereen maaten mahallaan.
"... Herättäisitkö minut 20 minuutin kuluttua.." Lily ilmoitti uupuneena ja sulki silmänsä. Hän todellakin oli aivan poikki, joten lyhyet päiväunet tekisivät terää. Kyllä kai sitä voimat helposti hupenesivat, kun saisi rampata vaatekaupasta toiseen ja sovitella toinen toistaan vaikeammin puettavaa mekkoa ylleen. "Ajoit sänkesi.." Lily mumisi sitten hetken kuluttua, kun muisti, miltä Alec oli näyttänyt ennen kuin nainen oli silmänsä sulkenut.
Pian Lily kuitenkin jo tuhisi hiljaa nukkuessaan.

Alec havahtui kuullessaan kolinaa oven takaa ja siirsi katseensa huoneen katosta siihen, jääden odottamaan että kuka sieltä mahtaisi saapua sisälle. Sen täytyi tosin olla Lily, kukapa muukaan huoneeseen muka pyrkisi? .. Niin no Gertrude oli asia erikseen, mutta onneksi sillä naisella ei ollut avainkorttia huoneeseen.
"Hei.." Mies tervehti Lilyksi paljastautunutta tulijaa aluksi hymyillen, mutta hymy muuttui pian hämmentyneempään suuntaan kun Alecin silmiin osui kolme kassillista vaatteita. Mistä lähtien yksi mekko oli vienyt kolmen muovikassillisen edestä tilaa? Ja ennen kuin mies oli ehtinyt edes suutansa avata kysyäkseen mistä oli oikein kyse, niin neito oli jo kömpinyt sängylle Alecin vierelle makaamaan. Hän näytti kovin uupuneelta, joten mekon metsästys oli nähtävästi ollut melko rankka kokemus Lily-paralle.

"Tietysti herätän", mies hymyili lämpimään sävyyn vierelle ilmestyneelle vaaleaverikölle ja asetti kätensä neidon selälle samalla kun käänsi kylkeään tätä kohden. Alec päästi huvittuneen hymähdyksen Lilyn toteamukselle siitä, että mies oli kuin olikin ajanut sänkensä pois. Eikä herra ollut siihenkään ehtinyt mitään todeta, kun kuuli jo naisen unista tuhinaa ja huomasi tämän nukahtaneen uneen. No, kello ei ollut vielä edes kahta joten kai Lily oli pienet päiväunet tähän väliin ansainnut. Alecia ei taas väsyttänyt lainkaan, sillä olihan hän koko päivänsä tähän asti viettänyt huoneessa makoillen. Ei tässä kuitenkaan mitään valittamisen aihetta ollut, ei Alecilla ainakaan. Vaikka uni ei tulisikaan nyt niin ainakin hän voisi koko sen ajan vain maata Lilyn vierellä ja katsella kuinka toinen nukkui siinä levollisena tuhisten. Mies veti itseään hivenen naista lähemmäksi ja nappasi jalkapäädystä viltin, jonka asetteli sitten nukkuvan Lilyn ylle ja kävi itsekin viltin alle painautuen kiinni naisen lämpöiseen kehoon.

"Herätys, 20 minuuttia on kulunut." Alec rikkoi huoneeseen laskeutuneen pitkän hiljaisuuden sanoillansa, jotka oli kuiskannut neidon korvaan ja sipaisi kädellänsä tämän kasvoja vielä hellävaroen, että Lily varmasti heräisi. "Tai oikeastaan 30 minuuttia, mutta näytit niin uneliaalta etten viitsinyt herättää aikasemmin.."

Lilyn pää ponnahti ylös tyynynltä, kun hän tunsi käden sipaisevan kasvojansa ja tutun äänen puhuvan hänelle. Vaaleaverikkö tuntui menneen aivan sekaisin ajasta ja todellisuudesta, ja sekalta hän sillä hetkellä näyttikin.
"Paljon kello on?" hän sai ähkäistyä ja hieroi silmiään suuresti haukotellen. "Aivan kuin olisin nukkunut monta tuntia.." Lilyn katse pysähtyi sitten katsomaan Alecin lähellä olevia kasvoja, joille neito sitten lämpimästi hymyili. Unisesti, mutta lämpimästi. Vaaleaverikkö toi kasvojaan lähemmäs miehen kasvoja ja painoi tämän huulille väsyneen suudelman.

"Chlóe ei päästänyt minua helpolla", Lily totesi sitten hetken kuluttua, kun oli toipunut uniensa keskeytyksestä ja katse oli hakeutunut oven luona oleviin vaatekasseihin. Hänen kasvoilleen syntyi hienoinen irvistys, kun nainen taas muisti, kuinka paljon rahaa nuo pulleat kassit olivat ahmineet. "Ethän suutu..? Chlóella oli melkein jokaiseen kauppaan kanta-asiakaskortti ja hän pakotti minua uusimaan vaatekaappini. Tietenkin ostin myös sinulle pari uutta paitaa ja housuja", Lily kiiruhti sanomaan ja siirsi katseensa takaisin vieressä olevaan Alecin. Neito sipaisi sotkuisia hiuksiaan korvansa taakse ja hymyili viattomasti.

Neito rojahti sitten takaisin sängylle makaamaan ja veti syvään henkeä. Oli julmaa, että sänky oli näin kiduttavan pehmeä. Tähän nukahtaisi heti, jos vain silmät sulkisi. Tai ainakin Lilylle tulisi käymään niin.
"En tunne jalkojani.." Lily voihkaisi uupuneena ja naurahti hiljaa. "Kävelimme Chlóen kanssa varmaan yhteensä kymmeniä kilometrejä. Tai siltä se ainakin nyt tuntuu.."
Onneksi tässä oli vielä rutkasti aikaa, ennen kuin he alkaisivat valmistautua balettiesitystä varten. Ehkäpä raikas suihku auttaisi naista virkistymään tästä uupuneesta olotilasta. Ei kun ei, kyllä poreamme vei taas voiton tässä asiassa.
"Saanko mennä poreammeeseen?" Lily kysyi lupaa Alecilta ja silmäili tätä suloisesti hymyillen. "Saat tulla mukaan, jos tahdot." Nyt vaaleaverikkö alkoi virnuilla huvittuneesti sanomisilleen. Hän taisi tosiaan olla edelleen unenpöppörässä puolen tunnin unista.

"Kello on vasta kaksi, senkin unikeko", Alec hymyili lempeästi Lilylle, kun tämä oli ruvennut heräilemään ja haukotteli suuresti. Mies oli edelleenkin yhtä hymyä naisen katseen osuessa Alecin kasvoille ja pian huulet tunnettiinkin jo vasten toisiansa. Mies vastasi hellästi Lilyn suudelmaan ja siveli kädellään hitaasti naisen vaaleita hiuksia samalla, siirtäen niitä pois edestä.
Miehen katse sitten siirtyi vaihteeksi takaisin oven luokse, jonka luona sijaitsivat Lilyn kolme ostoskassia, jotka suorastaan tursusivat vaatekappaleita ja kielivät siitä ettei naisen lompakko ollut koetuksesta vähällä selvinnyt. Alec pyöräytti suuresti silmiänsä, kun neito kertoi ostaneensa miehellekkin jotain vaatteita, mutta mies päätti olla kommentoimatta asiaa mitenkään (vaikka mieli tekikin.) "Hah, enhän minä mitenkään osaa olla sinulle vihainen.." Mies lopulta hymähti huvittuneeseen sävyyn ja hieraisi jalallansa kevyesti neidon omaa, kun oli palauttanut katseensa oven luota takaisin Lilyyn.

"Minä olen vain makoillut tässä koko päivän, lukuunottamata sitä kun jouduin pakenemaan pois siivoojan takia hetkeksi.. Hyvä kun tulit jo, ehti tulla kamala ikävä", Alec hymyili rakastunutta hymyänsä naiselle ja painoi nopean suukon tämän pehmeille huulille. "Ja poreamme kuulostaa hyvältä. Voisin hieroa jalkasi niin ettei sinun tarvitse enää illemmalla kärsiä jalkakivuista..?" Mies ehdotti vielä naiselle sellainen ilme kasvoillaan, että tarjouksesta olisi hyvin vaikea kieltäytyä. Hän suikautti nopean suukon Lilyn huulille taas, ennen kuin nousi jo ylös sängyltä ja suuntasi kylpyhuoneen luokse. "Laitan veden jo valmiiksi", Alec huikkasi ovelta vielä ja katosi sitten sen taakse.

Mies laittoi veden valumaan ja tarkisti vielä sormellansa, että se varmasti olisi juuri sopivan lämmintä, ei liian kuumaa eikä myöskään liian kylmää. Poreamme näytti nyt niin houkuttelevalta taas vaihteeksi, kun lämmin vesi höyrysi siitä ja kaiken viimeisteli se hienoinen tuoksusaippuan tuoksu, joka tuli saippuasta jotai Alec oli ruvennut hiljalleen valuttamaan ammeeseen. Eikä tietenkään sovinnut unohtaa sitä, että mitä viimeksi oli poreammeessa tapahtunut heidän ollessaan siinä.. Mies hymyili vinosti ajatuksilleen ja käänsi sitten katseensa poreammeesta oven suuntaan, josko Lily jo tulisi.

Lily irvisti suloiseen tyyliin, kun Alec sanoi, ettei voisi olla naiselle vihainen. Aivan kuten neito oli aavistellut, Alec oli aivan liian kiltti suuttuakseen Lilylle tällaisesta asiasta.
"Sinun pitää silti moittia minua, jotten enää jatkossa hurahda tuhlaamaan yhtä paljon rahaa parissa tunnissa", neiti pyysi ja hieraisi nenällään kevyesti miehen poskea. "Jos jatkan samanlaista tuhlailua, niin joudumme pian vararikkoon."

Vaaleaverikkö oli henkäistä ihastuksissaan, kun Alec tarjosi jalkahierontaa.
"Et tiedäkään, miten ihanalta se kuulostaakaan", Lily huokaisi ja katseli Alecia mitä valloittavin silmin. "Olet niin ihanan kultainen", neito kehaisi miestä, joka suukotti naista vielä nopeasti huulille, ennen kuin katosi hotellin kylpyhuoneen puolelle. Lily makasi vuoteella vielä hetken aikaa, kunnes könysi istumaan. Miten häntä uuvuttikaan ja miten jalkoja polttelikaan. Kun Lily vain ajattelikin jalkahierontaa, hän sai siitä lisää energiaa. Neito nousi seisomaan ja alkoi riisua yllään olevia vaatteitaan.
Lily ei voinut olla hymyilemättä onnellisesti. Alec oli todella kultainen, kun tarjoutui hieromaan naisen väsyneitä jalkoja. Neito muisti, miten Will oli suhtautunut jalkahierontaan, mitä Lily oli kauniisti pyytänyt. Mies oli vain yökkinyt ja sanonut, ettei ikimaailmassa voisi koskettaa kenenkään jalkoja. Lily tietenkin sai hieroa Willin jalkoja, koska naisella ei ollut voimaa kieltäytyäkään. Alec oli niin paljon parempi ja rakastettavampi kuin Will. Ei heitä kahta voinut edes verrata toisiinsa. He olivat aivan eri sarjassa.

Neito nojautui kylpyhuoneen oven pieleen ja katseli Alecia hivenen ujosti. Lilyllä oli yllään vain leopardikuvioiset alusvaatteet, jotka olivat kuulemma tulossa muotiin. Chlóe oli tietenkin kehoittanut Lilyä ostamaan sellaiset jo etukäteen, jotta hän olisi muita edellä. Lilylle se oli yksi ja sama, mutta Chlóe osti nämä siskolleen. Mitä siskorakkautta kerrassaan.
"Minusta nämä korostavat hieman liikaakin rintojani.." Lily mumisi hiljaa ja katseli Alecia pienesti hymyillen.

Alec oli juuri antanut katseensa herpaantua hetkeksi pois ovelta, kun hän oli aikeissa riisua paitaansa pois. Ja kun paidasta oltiin päästy eroon, niin oven suulle olikin ilmestynyt Lily. Lily, joka oli pukeutunut.. ei, riisuuntunut alusvaatteisilleen ja nojasi oven pieltä vasten. Mies hetken aikaa vain tuijotti naista siitä jonkinlaisen etäisyyden päästä poreammeen luota, kunnes sai selvitettyä ajatuksensa ja sai täyttyneen poreammeen vesihanat käännettyä kiinni, tiputti käsissään olleen paitansa lattialle ja otti askeleita Lilyä kohden vieno hymy huulillaan. "Ei minusta siitä mitään haittaa ole", Alec totesi esittäen oman mielipiteensä naiselle ja virnisti merkilliseen sävyyn. Ei tarvinnut varmaankaan siitä sen enempää miettiä, että pitikö mies näkemästaan vai ei. Miehen ilmeestä pystyi lukemaan helposti sen kaiken mikä hänen ajatuksissaa pyöri, kun hän sitten kaappasi vaaleaverikön syleilyynsä kietoen kätensä tiukasti tämän ympärille ja painoi suudelman naisen huulia vasten, joka oli ensiksi hellä, mutta vaihtoi suuntaansa pikkuhiljaa hivenen innokkaampaan suuntaan.

"Ai joo, lupasin sen hieronnan.." Alec mumisi Lilyn huulia vasten suudelman lomasta ennen kuin onnistui irrottautumaan nilltä ja avasi taas silmänsä. Kuinka kaunis hänen edessään oleva nainen olikaan, tai ylipäätänsä miten joku ihminen pystyi olemaan niin kaunis? Mies pystyi vain ihmettelemään sitä ajatuksissaan omassa pääkopassaan samalla kun katsoi neitoa taas vahteeksi suoraan silmiin. "Poreamme on valmiina, joten valitettavasti joudun riisumaan nyt alusvaatteesi etteivät ne kastu vedessä." Mies naurahti hiljaisesti ja suukotti vielä kerran naisen huulia, kunnes neitokaisen ympärille kiedotuista käsistä toinen nousi ylemmäs selälle. Alec löysi pienellä hapuilulla rintaliivien hakaset ja avasi ne tottunein liikkein sormillansa, samalla kun toinen käsi taas oli vaeltanut alemmas, riisumaan Lilyn alushousuja.