I need your voice as a key to unlock all the love thats trapped in of me K18

Lilyn toinen kulma kohosi hetkeksi ylemmäs Alecin toteamisen myötä ja neito seurasi tarkasti miehen lähestymistä.
"Sinä kyllä saat olla tuota mieltä, mutta en haluakaan kenenkään muun katsovan minua samalla lailla kuin sinä nyt minua.." vaaleaverikkö vastasi ja alkoi hymyillä yhä vain leveämmin Alecin lähestyessä häntä vain entisestään. Lilyn kädet kietoutuivat nopeasti Alecin ympärille, kun mies oli kaapannut naisen käsivarsiensa vangiksi. Neito vastasi suudelmaan yhtä lailla innostuneena ja himokkaana. Alecin kanssa tämä oli niin helppoa. Alec antoi Lilylle läheisyyttä ja Lily antoi sitä takaisin. Täydellinen suhde, kertakaikkiaan.

"Niin lupasit.." neiti muistutti jalkahieronnasta ja jäi huumaantuneena katselemaan Alecin merensinisiä silmiä. Lily kuitenkin naurahti sydämellisesti, kun Alec sanoi joutuvansa riisumaan naisen alusvaatteet. "Ole hyvä vain. Ajattelinkin antaa sen työn sinulle", Lily nauroi heleästi ja tunsi rintaliivien löystyvän yllään.
Pian Lilyn uudet alusvaatteet olivat päätyneet kylpyhuoneen lattialle ja neito seisoi täysin alastomana miehen edessä. Lily ei ollut enää aikoihin hävennyt alastomuutta Alecin edessä. Mies varmasti tunsi naisen vartalon ehkä jopa paremmin kuin nainen itse. Ei siis sillä, että Lily olisi vartaloaan hävennyt. Alastomuus puolitutun edessä kuulostaisi aivan kauhealta, mutta Alecin edessä se tuntui vain luonnolliselta.

Neito veti Alecia mukanaan poreammeeseen ja asettui mukavan lämpöiseen poreilevaan veteen. Lily oli kaulaansa myöten veden alla ja antoi poreilun helliä vartaloaan. Hiukset tietenkin kastuivat, joten ne täytyisi kuivata tämän jälkeen.
Lilyn huulille kohosi vieno hymy ja sitten hän jo nosti sulavasti oikeaa jalkaansa veden pinnan yläpuolelle.
"Jalkahierontani, herra", Lily virnuili tyytyväisesti.

Alec seurasi Lilyä kiltisti poreammeeseen esittämättä lainkaan minkäänlaisia merkkejä siitä, että hänellä olisi jotakin sitä vastaan. Pian he molemmat olivatkin jo vedessä mukavasti asettautuneina, alastomina tietenkin. Vaikka Alec olikin koko päivän vain laiskotellut, niin silti hän tunsi rentoutuvansa entisestään vedessä ja tunsi olonsa hyvin mukavaksi. Hän oli asettautunut ammeeseen naista vastapäätä, niin että he olivat edelleenkin hyvin lähekkäin ja katsekontaktissa toistensa kanssa. Mies ei voinut itsekään muuta kuin huokaista tyytyväisyydestä sillä hetkellä suuri hymy huulillaan.
Mies teki työtä käskettyä, eli nosti hivenen toista jalkaansa koukkuun ja nosti neidon ojentaman jalan sen päälle, jotta voisi aloittaa sen hieronnan. Alec nosti vedestä nousseet kätensä myös Lilyn jalalle ja ryhtyi hieromaan sitä varmoin, mutta silti hellävaraisin liikkein. Hänen sormensa eivät tosiaankaan paljoa lepäilleet, kun hän pyrki rentouttamaan naisen oloa jalkahieronnallaan. Välillä mies antoi hierovien liikkeidensä tuntua hyvin höyhenen kevyiltä, melkein jopa kutittavilta, mutta välillä taas ne olivat huomattavasti voimakkaampia. Ei nyt sentään liian voimakkaita kuitenkaan.

"Tuntuuko jo paremmalta?" Alec sitten kysähti jonkin ajan kuluttua, kohdistaen katseensa taas Lilyn jalasta naisen kasvoihin ja hymyili hennosti. "Toinen jalka.." Hän laski naisen jalan polvensa päältä varovaisesti takaisin veteen, nostaen sitten taas sitä toista. Alecin katse palautui takaisin jalkaan ja antoi käsiensä nyt puuhailla siinä taas.
Miehestä oli mukavaa välillä hemmotella naista jalkahieronnoilla sun muilla, sillä hemmottelua jos jotakin Lily oli todellakin ansainnut. Nainen jaksoi aina kuunnella Alecia, jos hänen mieltään sattui jokin painamaan, hän odotti miestä aina yhtä lempeä hymy kasvoillansa kun hän tuli töistään ja oli yleensä kokannutkin nälkäiselle miehelle valmiiksi. Alecia pelotti ettei hän huomioisi omasta puolestaan Lilyä tarpeeksi, joten hän yritti tehdä parhaansa sen asian suhteen näillä tavoilla osoittaa huolenpitoa naista kohtaan.

Lily katseli hetken aikaa miestä hymyillen, kun Alec otti naisen jalan mukisematta vastaan. Kun Alec sitten aloitti hieromisen, henkäisi Lily rentoutuneesti ja sulki silmänsä saadakseen nauttia miehen antamasta jalkahieronnasta enemmän. Voi taivas, miten hyvältä Alecin hieronta tuntuikaan. Kuin veri alkaisi taas kiertää vasemmassa jalassa, siltä se oikeasti tuntui. Jalka alkoi tuntua paljon elävämmältä ja paremmalta sitä mukaan, kun mies jatkoi hieromista.

"Tuntuu.. Paljon paremmalta.." vaaleaverikkö huokaisi kehrääväästi, kun Alec alkoi hieroa naisen toista jalkaa. Lily avasi silmänsä pitkästä aikaa ja katseli, kun Alec jatkoi yhä hänen toisen jalkansa hieromista. Nainen hymyili hieman ja nosti vapaata jalkaansa sen verran, että pystyi koskettamaan sillä Alecin kylkeä hennosti.
"Olen miettinyt.." Lily aloitti hiljaa hetken kuluttua, mutta keskeytti itsensä. Hän arkaili sanojaan sen takia, koska ei tiennyt, mitä mieltä Alec olisi niistä. Tämä puheenaihe kun ei koskaan aikaisemmin ollut tullut mukaan heidän puheenaiheisiin ja Lilyllä oli yleensä tapana pelätä Alecin reaktiota uuteen aiheeseen. Tosin yleensä Lilyn pelko oli ollut aivan turhaa, sillä Alec harvoin oli eri mieltä hänen kanssaan. Tässä asiassa mies voisi hyvinkin olla eri mieltä, mutta neito ei saisi sitä koskaan tietää, ellei sanoisi sitä ääneen.

".. Jos en kykene saamaan omia lapsia, niin... Kun on olemassa vaihtoehtoja, niin..." Lily sai jo näinkin paljon sanottua ja arkaili vaihteeksi Alecin katsetta. "Mitä mieltä olet adoptiosta?"
No niin. Tulihan se sieltä, lopultakin. Lilyn kasvoilla kävi hetkellisesti katumus siitä, että hän oli mennyt paljastamaan mietteensä, mutta nostaessaan katseensa Aleciin Lilyn kasvoilla oli jäljellä vain suunnaton epävarmuus.
Lily tahtoi lapsen, se oli tullut jo melko selväksi. Naisen elämä ei yksinkertaisesti olisi täydellinen, jos siihen ei kuuluisi lasta. Adoptio oli käynyt Lilyn mielessä jo kauan aikaa sitten, mutta silloin sitä pidettiin vielä sellaisena ajatuksena, joka oli aivan järjetön. Mutta jos Lily ei tosiaankaan kykenisi koskaan saamaan omaa lasta, niin miten pitkälle hän olisi valmis menemään? Olisiko Lily valmis adoptoimaan lapsen, jonkun toisen lapsen? Ja mitä mieltä Alec siitä olisi? Olisiko Alec ajatusta vastaan vai suostuisiko mies tarpeen tullen siihen?

Jalkoja ei enää väsyttänyt paljonkaan kuin ennen Alecin antamaa jalkahierontaa.

Alec hymyili tyytyväiseen sävyyn Lilyn vastaukselle ja jatkoi vain entistäkin motivoituneempana neidon jalan hierontaa. Mies oli ainakin tähän asti onnistunut tavoitteessaan saada naisen jalat tuntumaan paremmilta ja rentouttamaan muutenkin Lilyn, jotta kaikki olisi täydellistä. Hän halusi naisen olevan täydellisessä mielentilassa, kun he menisivät balettiin ja jotta loppuiltakin sujuisi yhtä mukavasti. Ellei sitten jotain mutkia ilmestyisi matkalle, mutta toivottavasti ei nyt kuitenkaan.
Lily onnistui taas kiinnittämään Alecin huomion ja mies nosti sitten katseensa taas neidon jalasta tämän kasvoille, kysyvän ilmeen kohotessa hänen kasvoilleen kun hän odotti miten nainen mahtaisi lausettansa jatkaa. Lily oli sanonut juuri miettineensä jotakin, mutta sitten vaikutti siltä kuin hän ei olisi ollut oikein varma asiastaan ja lopetti lauseen kesken. "Niin..?" Alec kysyi häneltä kysyvään sävyyn vielä, sillä häntä todellakin kiinnosti nyt se mitä nainen oli ollut aikeissa sanoa ja että mikä hänellä oli oikein mielessään.

.. Sitä hämmentyneisyyden tunnetta ei oikein sanoilla vain osannut kuvailla. Oli siis myönnettävä, että Lilyn kysymys oli toden teolla onnistunut yllättämään Alecin. Mitä mieltä olet adoptiosta? Miehen kädet olivat lakanneet hierovan liikkeensä neidon jalalla ja hän tuijotti toista nyt hyvin hämillään. Mitä Alec nyt äkkiseltään tuohon osaisi vastata? Tai siis.. Olihan mies joskus itsekin ohimennen ajatellut adoption mahdollisuutta, mutta tosiaankin vain ohimennen. Ei mitenkään sen syvällisemmin ja juuri siksi tähän kysymykseen oli vaikea vastata. Lapsien hankinta oli nimittäin ollut aiheena Alecille melko arka paikka Lilyn keskenmenon jälkeen.. mutta ajatus lapsesta, joka ei olisi parin omaa verta tuntui jotenkin.. oudolta. Alec kun ei ollut vieläkään luopunut siitä ajatuksesta että vielä jokin päivä heitä suotaisiin taas sillä onnella, että Lily tulisi raskaaksi ja tällä kertaa synnyttäisi terveen lapsen maailmaan. Mutta jos he eivät tosiaankaan onnistuisikaan siinä..? Heidän yhteinen, biologinen lapsensa ei koskaan näkisikään päivänvaloa. Turvautuisivatko he adoptiolapseen? ... Äh, Alec ei vain osannut tietää mitä ajatella. Mutta sen mies tiesi, että Lily musertuisi taas täysin jos he tosiaankaan eivät saisi lasta. Oli se sitten biologinen tai adoptoitu niin nainen itse varmasti pystyisi turvautumaan viimeisimpään ja olla hyvä äiti lapselle, vaikkei se olisikaan oma. Toisin sanoen Lily ei siis olisi onnellinen ilman lasta.

".. En ole.. ajatellut sitä oikein kunnolla. Vielä", mies oli lopulta onnistunut selvittämään hetkeksi päänsä ja avannut suunsa vastatakseen naisen esittämään kysymykseen. "Mutta lupaan harkita asiaa ihan kunnolla.. jos me emme saa omaa lasta.." Alec puri hivenen huultaan, katsellen hetken aikaa jonnekkin aivan muualle kuin Lilyyn, mutta onnistui sitten palauttamaan katsekontaktinsa neitoon. Hän huokaisi syvään ja siveli taas kädellänsä vaaleaverikön siroa jalkaa. "En halua olla esteenä sinun onnellesi millään tavalla, mutta adoptio.. En tosiaankaan ole tullut ajatelleekseni sitä kunnolla vielä."

Lily näki sen miehen kasvoilta; Alec yllättyi ja suuresti naisen esittämästä kysymyksestä. Neidon kulmat kaartuivat niin, että hän näytti melko lohduttomalta miestä katsoessaan. Lily myönsi sen, että saattoi olla ehkä turhan aikaista puhua adoptiosta tai siis muutenkaan lapsen hankkimisesta. Eihän Lilyn raskaus silloin taannoin ollut suunniteltua ja kun pari oli jo ehtinyt tottua lapsen hankintaan, se mahdollisuus evättiinkin heiltä. Heillä olisi vielä aikaa miettiä tätä, heillä tulisi olemaan vielä monia vuosia aikaa miettiä sitä, miten he haluaisivat toimia. Ei Lily tietenkään tahtonut Alecia turhaan ahdistaa kysymyksellään, mutta se oli vain yllättäen pompannut mieleen, eikä Lily ollut saanut pidettyä sitä oman päänsä sisällä.

"En tarkoittanut ajaa sinua loukkuun", Lily henkäisi hiljaa ja näpräsi sormillaan omia sormiaan. "Ajatus vain tuli mieleeni. Itsekään en ole sitä liiemmin ajatellut, mutta... Se on kyllä käynyt useasti mielessäni..." Ja syystäkin, sillä olihan lääkäri kertonut Lilylle uuden raskauden olevan melkein mahdotonta ja lääkäri oli vielä lisännyt lapsella olevan huonot mahdollisuudet kasvaa Lilyn kohdussa. Tietenkin Lily oli käynyt mielessään vaihtoehtoja, mutta ei ollut niihin sen paremmin ehtinyt tutustua.

Vaaleaverikkö veti jalkansa pois Alecin käsistä ja hakeutui miehen syliin. Lily siveli Alecin kasvoja hennosti sormillaan ja katsoi tätä syvälle silmiin. Hänen silmistään näki, että tämä puheenaihe ei ollut Lilyllekään kovin helppo, mutta hän taisteli pitääkseen itsensä vahvana.
"Mietitään asiaa joskus tulevaisuudessa, jooko..?" Lily esitti hiljaisen kysymyksen ja yritti hymyillä pienesti. "Tällä hetkellä minulle riittää vain minä ja sinä.." neito painoi täyteläiset huulensa Alecin otsalle ja painoi sitten oman otsansa kiinni miehen otsaan.
".. Osaan olla melkoinen tunnelman pilaaja, enkö osaakin..?" vaaleaverikkö mutisi katuvaisena ja huokaisi raskaasti.

Lily sanoi ettei hän ollut tarkoittanut ajaa Alecia loukkuun. Äh.. ei Alecinkaan tarkoitus ollut vaikuttaa mitenkään ahdistuneelta naisen esittämästä kysymyksestä, mutta siltähän varmasti päälle päin näytti. Mies vain nyökkäsi vaimeasti ja yritti löytää oikeita sanoja, mutta niitä ei vaan tuntunut millään löytyvän. Alecin katse oli taas laskeutunut Lilyn jalan tasolle ja hän jatkoi edelleenkin hierontaa, kunnes havahtui äkisti puuhistaan tuntiessaan kuinka nainen vetikin jo oman jalkansa pois miehen käsistä. Hän nosti katseensa taas vaaleaverikköön kysyvänä taas, mutta pian tajusikin neidon jo istuvan sylissään.
Alec katsoi tätä kuin olisi pahoillaan siitä äskeisestä, kun miehellä ei ollut antaa kunnollista vastausta Lilyn esittämään kysymykseen. Toivottavasti Lily ei nyt ajattelisi että mies oli torjunut adoptioajatukset kokonaan itseltään, sillä sitä hän ei halunnut naisen ajattelevan ja piinaavan itseänsä murheellisilla ajatuksilla. Ei nyt, kun he olivat viettämässä romanttista lomaakin kahden kesken. Mitä jos tässä kävisikin nyt niin, että Lily haluaisi jo lapsen, mutta Alec oli epävarma ajatuksesta ja hän olisi vain esteenä naisen suunnitelmille..?

Mutta sitten naisen seuraavat sanat saivat jotenkin taianomaisesti miehen olemuksen valahtamaan taas täysin rennoksi ja huolettomaksi. Hän kietaisi käsiänsä tiukasti Lilyn alastoman vartalon ympärille ja veti häntä entistäkin lähemmäksi. "Mietitään vain.." Alec vastasi hiljaa ja hymyili nyt itsekin jo pienesti. Alecille sopi paremmin kuin hyvin se, että he miettisivät asiaa kaikessa rauhassa ja ottaisivat asian sitten vasta tarpeen tullen esille, tulevaisuudessa. Mies huokaisi tyytyväisyydestä tuntiessaan neidon huulet otsallaan ja silitteli hitain liikkein hänen paljasta selkäänsä.

"Älä höpsi.. Arvostan sitä, että kerrot mitä mielessäsi oikein liikkuu etkä jää vatvomaan asioita yksin", Alec hymyili leveään sävyyn naiselle ja todellakin tarkoitti jokaista sanaansa. Rehellisyys oli aina tärkeä asia, vaikka aihe saattaisikin näin äkkiseltään onnistua shokeeraamaan miehen, niin siitä oli kuitenkin aina hyvä kertoa. Adoptio oli vieläpä sen verran suuri asia ja valinta, että siitä oli jo hyvä puhua. Mutta tällä erää he olivat jutelleet tarpeeksi siitä asiasta ja ottaisivat sen puheeksi vasta tulevaisuudessa, niin kuin olivat sopineetkin.
"Millainen se mekkosi oikein on?" Mies vaihtoi puheenaiheen hivenen ajankohtaisempaan asiaan, hymyillen taas pienesti.

Lilyn mieli huojentui hieman, kun Alecille sopi se, että he miettisivät asiaa tulevaisuudessa. Mutta naisella oli kyllä olemassa vielä yksi pienen pieni huomautus tähän väliin, jonka hän olisi halunnut pitää omana tietonaan, muttei vain voinut mitään itselleen.
".. Jos sanon, että haluan lapsen ennen kuin täytän 25 vuotta, niin... Onko se pahasta?" neito kysyi hyvin arasti ja puri huultansas hermostuneena. Lily tahtoi saada lapsen nuorena, koska hän haluisi olla lapsensa elämässä mukana niin pitkään kuin vain kykeni. Lily ei tahtoisi olla yli 30-vuotias ja saada vasta sen ikäisenä lapsen, koska.. Koska se vain oli niin, että Lily tahtoi lapsen nuorena. Hän ei osannut selittää asiaa sen paremmin. Tietenkin tässä olisi ongelmana se, miten Lily lapsen saisi. Tulisiko hän koskaan enää raskaaksi ja suostuisiko Alec adoptioon. Adoptiossa voisi kestää yleensä vuosia, ennen kuin Lily ja Alec saisivat omat adoptiolapsensa. "Anteeksi, kun puhun tästä yhä.. Mutta tämä on minulle hyvin tärkeää..." Lily mutisi katuvaisena ja vilkaisi miestä silmiin. Alec varmasti tiesi sen hyvin, että tämä puheenaihe oli lähellä naisen sydäntä. "En halua tietenkään painostaa sinua millään lailla.. Lupaan, että tämä puheenaihe siirtyy seuraavan kerran joskus tulevaisuuteen."

"Sellainen musta, olkaimeton mekko. Saat nähdä sen vasta sitten, kun olemme lähdössä", Lily vastasi Alecin kysymykseen ja antoi käsiensä hyväillä miehen niskaa. "Haluan pitää sinut jännityksessä", Lily lisäsi vielä ja hymyili jo paljon pirteämmin.

Alec katsoi taas hetken aikaa Lilyä sanomatta yhtään mitään, mutta hymyili kuitenkin lämpimään sävyyn tälle ja piti katseensa tiukasti hänen siniharmaissa silmissään, samalla kun kuunteli mitä naisella oli sanottavana. Mies ei vaikuttanut olevan enään milläänlailla ahdistunut puheenaiheesta, vaan säilytti rauhallisen olemuksensa. Lily haluaisi lapsen ennen kuin täyttäisi 25. Eli miehellä olisi niin sanotusti vielä muutama vuosi ajatella sitä, ennen kuin he tosiaankin ottaisivat asian taas käsittelyyn. Mutta ei hänellä siihen nyt niin kauaa menisi miettiä asiaa, nyt tällä hetkellä kysymys oli vain tullut niin yllättäen ja Alec oli tyytyväinen heidän tilanteeseensa kahdestaan eläen ainakin toistaiseksi. Olisihan hän ollut valmiina tulemaan pienen lapsen isäksi jo jonkin aikaa, mutta.. kohtalolla oli ollut jotakin täysin muuta mielessä ja riistänyt sen onnen parilta. Lilylle tehtyjen tutkimusten mukaan lääkärit kertoivat uuden raskauden olevan hyvin, hyvin epätodennäköistä, mutta olivathan ne lääkärit ennenkin väärässä. Eikö niin? "Ei tietenkään ole pahasta.. Enkä minä nyt sitä tarkoittanut että tähän miettimiseeni menisi useita vuosia vielä aikaa.." Alec lopulta totesi hiljaa ja sipaisi neidon kasvoja kevyesti toisella kädellänsä, samalla kun toinen oli edelleenkin kiedottuna Lilyn vartalon ympärille.

Mies kohotti toista kulmaansa, kun Lily ei suostunut muuta mekostaan kertomaan kuin sen että se oli musta ja olkaimeton. "Haluat pitää minut jännityksessä? Ilkeää, mitä minä muka olen sinulle tehnyt?" Alec virnisti ilkikuriseen sävyyn, sivellen taas naisen kauniita kasvoja, jotka olivat hänen omansa lähellä. Hän tutkaili Lilyä taas katseellansa, joka oli täynnä rakastuneisuutta ja välittämistä. Kuin Alec olisi vasta ensimmäistä kertaa päässyt häntä näin lähelle ja saanut tilaisuuden painaa tiukasti mieleensä naisen kaikki kasvonpiirteet ja muut yksityiskohdat tämän ulkonäössä, vaikka mies oli kyllä tätä päässyt useammankin kerran kuin yhden tekemään. Hän ei vain osannut ikinä kyllästyä siihen ihanaan tunteeseen, kun katsoi rakastamaansa naista ja sai olla häntä niin lähellä. Lopulta Alec kuitenkin antoi katseensa harhautua Lilyn täyteläisille huulille ja hän toi kasvojansa entistäkin lähemmäksi, hyvin hitaasti.. Mies nosti katseensa vielä kerran naisen silmiin ennen kuin painoi sitten huulensa, joille oli ehtinyt kohota pieni hymy vasten Lilyn omia, suudellen häntä hyvin hellään ja välittävään sävyyn. "Mmmh.. Tätä menoa tulemme rusinoiksi jos jatkamme tätä poreammeessa lilluntaa vielä kauankin", Alec naurahti hiljaa suudelman jälkeen, pitäen kasvojansa edelleenkin Lilyn omien läheisyydessä.

Lily hymyili hennosti, kun Alec sanoi, ettei miettimiseen menisi vuosia. Alec ei onneksi näyttänyt mitenkään turhautuneelta, mitä Lily oli ehtinyt pelätä. Mieshän olisi hyvinkin voinut olla sitä mieltä, että lapsen hankinta saisi siirtyä vuosia edemmäs. Mutta kuten biologian tunneilta oli opittu, mitä vanhemmaksi nainen tulee, sitä vaikeampi hänen on tulla raskaaksi ja synnyttää tervettä lasta. Ehkä sen takia Lily tahtoi nuorena lapsen. Tosin hänen tapauksessaan raskaaksi tuleminen olisi hyvin vaikeaa ja epätodennäköistä.. Joten se biologian tunti ei ollut Lilylle kovin auttavainen.

Alecin sanoille jännityksessä pitämisessä nainen ei enää kyennyt olla vakavana. Hän naurahti soinnukkaasti ja valkoiset hampaat vilahtivat hänen hymyillessään.
"Haluan, että yllätyt. En minä turhaan sitä mekkoa metsästänyt tuntikausia", Lily hymyili suloisesti ja antoi Alecin estelemättä tuoda kasvojaan lähemmäs. Pian huulet tapasivat toisensa ja Lily antautui sen vietäväksi. Kunpa vain Alec tietäisi, miten paljon nainen miestä oikein rakastikaan. Mies ymmärsi Lilyä paremmin kuin kukaan muu maailmassa. Tämä adoptio puheenaihekin oli sujunut loppujen lopuksi ongelmitta, eikä asiasta syntynyt sen suurempaa väittelyä. Lilyn täytyi vain uskoa, että hänelle oltiin suotu tällainen onni kuin Alec, vaikka vaikeaahan sen uskominen oli.

"Vaikka muuttuisitkin rusinaksi, rakastaisin sinua silti yhtä paljon", Lily mumisi huvittuneena Alecin huulia vasten ja suukotti miestä vielä kertaalleen. "Rakas rusinani", neito nauroi ja asetti kätensä miehen niskan taakse sivellen Alecin mustia hiuksia hellästi.
"Minun pitää ainakin sheivata jalkani", Lily huomautti sitten ja nosti toisen jalkansa ylös vedestä. Ei Lilyllä mitenkään tummaa karvoitusta ollut, mutta hentoa karvoitusta kuitenkin. "En halua kenenkään huomauttavan minulle epäsiisteydestäni. Tiesitkö muuten, että Ranskassa balettia arvostetaan hyvin paljon? Ja että sinne tullaan aina parhaimmissa?"

"Se on lohduttavaa kuulla, kulta", Alec hykerteli huvittuneeseen sävyyn ja otti mielissään vastaan Lilyn antaman suukon huulillensa. Hän sulki silmänsä pieneksi hetkeksi, kun tunsi naisen käden sivelevän hänen hiuksiansa niskalla ja hymyili taas. Juuri tämän kaltaisia hetkiä hän naisen kanssa rakasti, ja vaikka näitä hetkiä tulikin kovin usein (päivittäin), niin Alec painoi jokaisen niistä tarkasti omaan mieleensä jotta muistaisi ne ikuisesti. Läheskään kaikkia hetkiä nimittäin ei voitu tallentaa valokuvalle, joista niitä voitaisiin myöhemmin muistella, joten mies ikuisti hetket aina tiukasti mieleensä ja muisteli niitä ihan minä hetkenä tahansa vain halusikaan. Mutta sillä hetkellä Alec ei halunnut muistella yhtään mitään, hän oli tyytyväinen nykyiseen hetkeen ja keskittyi nyt pelkästään siihen.

"Itseasiassa en tiennyt, mutta osasin jotenkin olettaa niin.. Ainakin sen perusteella miten paljon sitä balettia oikein mainostaan", mies hymähti neidolle, vaikuttuneena tämän tietämyksestä Ranskan balettikulttuuria kohtaan. Sheivaamisosaa Alec sen sijaan ei osannut millään tasolla ymmärtää, mutta kai se oli vain jotenkin yritettävä ymmärtää.. Tai siis, miehen näkökulmasta katsoen Lilyn säärikarvoitus oli täysin olematonta eikä sitä edes huomannut. Alec oli nähnyt paljon, paljon pahempiakin tapauksia, kyllä vain..
"Pitäisiköhän minunkin sheivata jalkani..? Viime kerrasta onkin aikaa", mies sitten pohti ääneen muka kovinkin mietiskelevään sävyyn, nostaen hieman omaa jalkaansa vuorostaan ja katseli sitä arvioiden. Alec ei kuitenkaan hetkeä pidemmäksi aikaa onnistunut pitämään pokkaansa ja pian hänen kasvoilleen oli jo kohonnut virnistys, samalla kun huulien välistä karkasi huvittunut naurahdus.

Kun Alec vuorostaan nosti jalkansa esille vedestä ja mietti, pitäisiköhän hänenkin sheivata jalkansa, puhkesi Lily sydämelliseen nauruun. Hän laski Alecin jalan takaisin veden alle ja nauroi yhä huvittuneesti miehen kasvojen lähellä.
"Hölmö", Lily nauroi ja hymyili leveästi. "Siihen asti, kun et ala pukeutua mekkoihin, niin saat säilyttää karvaiset jalkasi, sillä ei kukaan niitä housujeni läpi huomaa", neito hykersi huvittuneena.

Neito kurottautui Alecin yltä sen verran, että ylettyi nappaamaan pesukassinsa, jonka hän oli jättänyt poreammeen vierellä olevalle tasolle. Lily otti pussukasta esille pienikokoisen sheiverinsä ja siihen kuuluvan geelin. Hänen huulilleen kohosi sitten ilkikurinen virne ja hän palautti katseensa takaisin Aleciin.
"Kyllä minä voin jalkasi sheivata, jos haluat. Olenkin aina halunnut kosketella silkinpehmeitä sääriäsi", neito pidätteli nauruaan ja kohotti kulmaansa sen verran, että hän kyllä oikeasti voisi ajaa miehen jalkakarvat, jos tämä niin halusi. Mutta Alec ei varmaankaan alentuisi moiseen, mikäli Lily Alecia yhtään tunsi. Tai eihän sitä koskaan voisi tietää, mitä miehen päässä oikein liikkui.

Alec virnuili edelleenkin huvittuneeseen sävyyn, kun Lily oli ruvennut nauramaan ja laski miehen nostaman jalan takaisin veden alle. Hän vain hymyili nauravaisesti naisen todetessa tämän olevan hölmö ja kallisteli päätään viattomaan sävyyn. "Ai, no.. siitä ei taida sitten tulla ongelmaa", Alec hykerteli kun Lily sanoi ettei miehen tarvitsisi jalkojensa karvoituksesta murehtia siihen asti, kunnes hän vaihtaisi housunsa mekkoihin. Eli ei koskaan, mikäli sitä Alecilta kysyttiin. Mutta vitsi vitsinä.. Nainen sitten kurottautui miehen yltä ottaakseen viereiseltä tasolta jotakin. Alec katseli uteliaana omalta paikaltaan, että mitä Lily oli oikein tasolta ottanut käsiinsä ja huomasi pian näiden asioiden olevan sheiveri ja geeli. Ja viimeistään siinä vaiheessa kun naisen huulille oli kohonnut ilkikurinen virne, Alecin ilme vaihtui enemmänkin pahaaenteilevän pelokkaaksi ja hän tunsi veden alla olevan jalkansa nytkähtävän pienesti.

"Ei! Minä pidän jalkakarvoistani tällaisina kuin ne nyt ovat..!" Mies ehti ulvahtaa vastaukseksi, kunnes ei sitten pystynytkään enään pitämään pokkaa ja ryhtyi nauramaan hyvin huvittuneeseen sävyyn. Alec päästi vielä viimeisetkin naurun tikahdukset sitten huuliensa välistä, ennen kuin painoi Lilyn suulle nopean suukon ja hymyili leveästi aivan pienoisen etäisyyden päässä naisen kasvoista. "Mutta oikeasti, saat luvan pitää tuon pelottavan esineen kaukana jaloistani", hän sitten totesi vakavampaan sävyyn ja kohotti kulmaansa. Kyllä hän tiesi ettei Lilyllä varmasti olisi minkäänlaisia aikeita ruveta nyrhimään miehen jaloista karvoja pois, mutta kuitenkin se oli vielä varmistettava. Eihän tähän aikaan vuodesta Alecin paljaita sääriä juuri kukaan muu kuin Lily näkenyt, mutta silti miehen oli vaikea kuvitella että suostuisi muka ajelemaan niistä karvat pois.

"Hmmm.. mutta jos minä jätän sinut nyt rauhaan, että pääset rauhassa laittautumaan vai..? Onko sinulla jotain muuta mielessä?" Mies kallisti taas päätään hivenen vinoon, kun katseli Lilyä toinen kulma koholla ja siveli tämän selkää hitaasti kädellänsä. "Jalkojen sheivaamista ei lasketa."

Kuten Lily arvasi, Alec aikoisi varjella jalkakarvojaan kuolemaansa asti. Lily nauroi soinnukkaasti miehen ulvahdukselle ja pyynnölle, että nainen pitäisi sheiverinsä kaukana miehen jaloista. Nyt oli sitten Lilyn vuoro suukottaa Alecia huulille, mutta neito ei sitten millään kyennyt pitämään ilkikurista virnettään kurissa.
"Varo vain, yö voi olla kohtalokas.." Lily mutisi vasten miehen huulia ja alkoi hykertää naurusta. Ehkei neito enää miestä kiusaisi, Alec saattaisi vaikka valvoa tulevat yöt Lilyn ja Lilyn sheiverin pelossa. Haha.

"Hmm.." vaaleaverikkö hymisi omasta puolestaan mietteliäästi, kun Alec kyseli, oliko naisella jotain muuta mielessä kuin jalkojen ajaminen. Lilyn sormet sivelivät pehmein liikkein Alecin niskaa ja hiusrajaa. "Ainahan sinun kanssasi minulla on jotain mielessä. Varsinkin, kun me molemmat olemme alastomina ja minä sinun sylissäsi", Lily totesi viattomaan sävyyn ja hymyili oikein suloisesti siinä Alecin kasvojen lähellä. "Mutta jos me aiomme jotain tässä vielä puuhailla, väsyn entisestään ja pian sinä joudut ajamaan jalkani. Vai käykö se sinulle? Minä kyllä voin puuhailla kanssasi vaikka mitä, jos sinä suostut ajamaan sääreni.."
Ja taas Lily puhkesi soinnukkaaseen naurukimaraan. Hän siveli Alecin kasvoja pehmeästi sormenpäällään ja antoi silmiensä liikkua sormensa perässä.

"Ehkä olisi kuitenkin parhainta, että minä alan sheivata jalkojani, jotta voimme alkaa ajoissa valmistautua iltaa varten", oli Lilyn lopullinen toteamus ja hän painoi vielä sanojensa jälkeen tiiviin suudelman Alecin huulille. "Illalla sitten voit pyytää minulta mitä tahansa. Lupaan suostua aivan kaikkeen.."

Jos Alec olisi ollut kissa, niin hän olisi varmastikin nyt kehrännyt tyytyväisyydestä, kun tunsi Lilyn sormien sivelyn niskallaan ja hiusrajallaan. Mies hymyili merkilliseen sävyyn naisen vastaukselle, joka kertoi varmasti toiselle että Alec oli samaa mieltä sen asian suhteen, että kun he molemmat olivat siinä alastomina poreammeessa niin olisi valhe väittää etteikö mielessä kävisi asiasta toiseen johtavia ajatuksia. Mutta toisaalta, kuten Lily jo äsken ehti sanoa.. Jos he nyt sortuisivat taas ja antaisivat sen vetovoiman taas viedä, joka jotenkin kummanlailla veti näiden kahden vartaloita toisiinsa, niin he eivät enää välttämättä jaksaisi tehdä enään yhtikäs mitään. Ja balettiinhan tässä se loppujen lopuksi tarkoitus olisi selviydyttävä, eikö niin..? "Joo, no.. enpä oikein usko, että minusta on jalkojen ajelijaksi", Alec huokaisi sitten vastahakoisena naiselle ja yritti vääntää kasvoillensa surullista naamaa, mutta se osottautui kovin hankalaksi tehtäväksi. Ihmekkös tuolla, kun tilanne oli muutenkin jo niin huvittava..

"Voin pyytää siis ihan mitä tahansa?" Miekkonen sitten virnisti jo reippaampaan sävyyn naiselle ja katsoi tätä ensin hivenen epäuskoisena, mutta pian katsekin oli jo intoa täynnä. "Ja sinä lupaat suostua kaikkeen..? Ah, en taida malta odottaa iltaa", Alecin huulien välistä karkasi innokasta hykertelyä, kun hän vain pelkästään ajattelikin jo sitä mitä yllätyksiä ilta vielä toisi tullessaan.. Lilylle siis. Mutta tätähän nainen ei voinut vielä mitenkään aavistella, joten miehen innokkuus saattoi vaikuttaa neidon silmään.. eh, vähän toisenlaiselta?
"Mutta minä annan sinun valmistautua nyt kaikessa rauhassa, etten viivyttele sen enempiä tässä.." Alec suikautti nopean suukon naisen täyteläisille huulille vielä ennen kuin laski neidon varovasti pois sylistään, että pääsisi ylös poreammeesta. Kun mies oli lämpimästä ammeesta noussut, niin välitön ilman viileys tuntui jo heti ihokarvoissa asti. Hän oli tosiaankin ehtinyt lillua vedessä jo jonkin aikaa ja tottunut siihen lämpöisyyteen, jota veden lisäksi myöskin Lily oli tuonut. Alec nappasi viereiseltä tasolta kuivan pyyhkeen vyötäisilleen ja kietoi sen tiukasti kiinni. "Muista, lupaus on lupaus.." Hän vilkaisi taas naista kohden leveään sävyyn hymyillen, kun sitten kääntyi kannoiltaan ja palasi toisen huoneen puolelle.

Lily kohautti nopeasti kulmiaan, kun Alec totesi, ettei tästä olisi naisen jalkojen ajelijaksi. Sitähän Lilykin ajatteli, eli neito joutuisi valitettavasti itse ajamaan säärensä.
"Niin, parasta kai, että teen sen itse", vaaleaverikkö nauroi hennosti, muttei tehnyt elettäkään noustakseen tai alkaakseen ajaa sääriään. Hän vain pysytteli Alecin sylissä ja nautti heidän kahdenkeskisestä hetkestään.

"Mitä tahansa, niinhän minä sanoin", Lily hymyili leveästi ja huomasi Alecin silmien muuttuneen innostuneimmaksi. Neito päästi tahtomattaan huuliensa välistä epämääräisen naurahduksen, kun Alec totesi, ettei malttaisi odottaa iltaa. "Tahdonko minä edes tietää, mitä sinulla on mielessäsi", nainen nauroi huvittuneena ja otti vastaan vielä viimeisen suukon Alecilta, ennen kuin tämä jättäisi neidon yksin valmistautumaan.
"Tulen pian perässäsi", Lily totesi, kun Alec oli noussut ammeesta ja kietonut pyyhkeen ympärilleen. Vaaleaverikkö katseli rakastaan onnellisesti hymyillen, kunnes Alec katosi kylpyhuoneesta. Neito oleili vedessä vielä hetken aikaa, kunnes nousi istumaan sen reunalle ja alkoi ajaa sääriään rauhallisesti. Ei hän tahtonut saada haavoja varsinkaan nyt, kun illalla olisi hyvin tärkeää menoa. Mikä olisikaan nolompaa, jos naisen jalat olisivat täynnä sheivauksessa tulleita haavoja.

Parisen tuntia myöhemmin.
Lily oli juuri saanut itsensä meikattua ja kellokin lähestyi jo puolta kuutta, että heidän täytyisi pian olla Alecin kanssa matkalla kohti oopperataloa, jossa balettiesitykset yleensä pidettiin. Neito asetteli vielä hiuksiaan kuntoon kylpyhuoneen peilin äärellä, jonka jälkeen hän oli valmis näyttäytymään Alecille. Lily oli pukenut ylleen tummanharmaan elegantin mekon, jonka vyötäröä korosti musta vyö. Tähän mekkoon he olivat Chlóen kanssa päätyneet, sillä mekossa oli sitä tietynlaista arvokkuutta ja sopi hyvin esimerkiksi balettinäytöksiin.

Lily suoristeli mekkoaan ja astui huoneen puolelle kuulemaan Alecin arvion mekosta.
"Miltä minä näytän?" neito kysyi viattomaan sävyyn ja pyörähti sulavasti ympäri näyttääkseen Alecille mekkoa edestä ja takaa. "Sovinko minä nyt hienosti pukeutuneiden ihmisten joukkoon?" Sanojensa jälkeen Lily naurahti hienoisesti ja katseli Alecia valloittavasti hymyillen.
Ah, he pääsisivät kohta katsomaan ihka oikeaa ranskalaista balettia! Kuinka jännittävää ja täydellistä.

Alec riisui pyyhkeen yltään ja asetteli sen kuivumaan samalla kun etsi käsiinsä puhtaita boksereita, mitkä voisi pukea ylleen. Lopulta kun sellaiset oli löydetty ja saatu puettua päälle, niin mies pystyi kylpyhuoneen puolelta kuulemaan kuinka Lily juuri oli noussut vedestä. Hän heitti katseensa hetkeksi taas sen huoneen puoleen, vienosti hymyillen vaikka tiesikin ettei nainen pystyisi sitä näkemään. Lily oli varmasti ruvennut nyt ajelemaan sääriänsä ja Alec puolestaan ryhtyi kuivaamaan lyhyitä, tummia hiuksiansa, jotka olivat hivenen päässeet äsken poreammeessa kastumaan.

Muutama tunti oli ehtinyt jo kulua, kun mies asetteli mustaa solmiotansa paidan kauluksen ympärille ja vilkaisi nopeasti kellon suuntaan. Pian täytyisi jo lähteä, mutta ei heillä mitään palavaa kiirettä ollut vielä. Mutta jos Lily ei pian rupeaisi ilmestymään kylpyhuoneen oven takaa, niin Alecin olisi ryhdyttävä hoputtamaan naista toimimaan nopeammin. Alec itse oli nyt oikeastaan ollut jo valmiina lähtöön viimeiset puoli tuntia, ellei sitä solmiota nyt laskettu jonka hän vasta äsken oli kietaissut siististi valkoisen kauluspaitansa kauluksen ympäri. Puvun musta takki makasi vielä toistaiseksi huoneen suurella parisängyllä, mutta äkkiäkös sen siitä yllensä laittaisi lähdön tullen. Siistien, suorien housujen taskuihin oli valmiiksi jo ängetty lompakko kaiken varalta sekä tietysti eräs toinenkin asia.. Pieni, samettipintainen sormusrasiakin oli vaihtanut paikkaansa Alecin matkalaukusta vikkelästi miehen taskuun sillä välin kun Lily vietti aikaansa kylpyhuoneen peilin edessä laittautuen. Mies halusi sen olevan täydellinen yllätys illan päätteeksi naiselle ja täten piti asiaa siis salassa häneltä. Eihän se enään yllätys olisi, jos asiasta paljastaisi etukäteen?

Juuri kun Alec oli aikeissa lähteä hoputtamaan naista kiirehtimään kylpyhuoneen puolella, niin Lily astelikin jo huoneesta ulos kuin tilauksesta, pyörähtäen miehen edessä niin, että ilman erillistä kysymystäkin Alec saattoi tajuta tämän haluavan tietää mitä mies ajatteli naisen mekosta. Alec lepuutti katsettansa suunniteltua pidempään neidon tummanharmaassa mekossa, kunnes nosti katseensa ylös Lilyn kasvoihin hymyillen lumoutuneeseen sävyyn tälle vielä ennen kuin vastaisi kysymykseen. Miehen katse kertoi varmasti enemmän kuin tuhat sanaa, sillä tämä yleensäkin tapansa mukaan piti näkemästään. "Näytät hurmaavalta, kuten aina. Ja sovit varmasti paremmin kuin hyvin muiden tyylikkäästi pukeutuneiden joukkoon." Alec painoi pienen suukon naisen poskelle ja jätti kasvonsa edelleenkin Lilyn omien läheisyyteen. "Miksi sinä noin itsestään selviä kysymyksiä oikein kyselet?" Hän virnuili leikkisään sävyyn neidolle, ottaen sitten askeleen pois päin hänestä ja kääntyen kohti sänkyä.

"Laitan vain puvun takkini nopeasti päälle ja sitten voimme jo lähteä.."

"Koska minä haluan kuulla sinun mielipiteesi ääneen", Lily vastasi hennolla äänellä Alecin kysymykselle siitä, miksi nainen kyseli itsestäänselviä asioita. "Ja minä itseasiassa pidän siitä, kun sinä kehut minua.." sanottiin hivenen ujosti, mutta ei Lily malttanut olla hymyilemättä. Oli totta, ettei Lily pitänyt kehuista, koska ne saivat naisen aina hyvin araksi ja tuntemaan olonsa epämukavalta, mutta Alecin suusta kehut olivat vain tervetulleita. Lily alkoi vain hehkua entisestään ja tuntea olonsa varmaksi miehen seurassa. Kun Alec olisi tyytyväinen, niin niin olisi Lilykin.

"Oih, melkein jo unohdin", neito henkäisi, kun Alec puhui lähtemisestä. Lily riensi ostoskassiensa luokse ja kaivoi pian esille Chlóen kanssa ostamansa kravaatin. "Chlóe sanoi, että näytät tämän kanssa entistä komeammalta", Lily hymyili leveästi ja asteli kevyin askelin miehen luokse. Kravaatti oli vinoraidallinen ja siinä oli tummanharmaata ja mustaa väriä. Vaaleaverikkö alkoi löysätä Alecin yllä olevaa kravaattia ja sen pois saatuaan Lily alkoi solmia ostamaansa kravaattia Alecin kaulalle.
"Nyt me sovimme yhteen toistemme kanssa", Lily totesi huvittuneella ja pehmeällä äänensävyllä, kun oli saanut solmittua kravaatin Alecin ylle. Neito painoi kevyen suukon Alecin huulille, jonka jälkeen hän alkoi laittaa mustia avokkaitaan jalkoihinsa.

Pian neito jo seisoi hotellihuoneen oven edessä täysissä pukeissa. Hänen puolestaan he voisivat lähteä vaikka heti. Oli jotenkin ihmeellistä, että Pariisiin tullessa Lily ei ollut saanut kokea melkeinpä mitään, mutta nyt kun pari päivää oli ehtinyt kulua, oli Lily jo monia kokemuksia rikkaampi. Eikä kokemukset todellakaan olleet loppumassa, sillä tänään he menisivät katsomaan kunnon balettiesitystä. He eivät olleet Alecin kanssa oikein mitään kunnolla sopineet, mutta eivätköhän he vielä keksisi vaikka mitä tekemistä. Kunhan vain rahat riittäisivät.
"Hmm, ajattele. Emme ole törmänneet tänään vielä kertaakaan Gertrudeen. Ja minusta tuntuu, ettemme tule tänääkään häntä tapaamaan", Lily puhui itsevarmasti ja hänestä suorastaan uhkui tyytyväisyys. Hänen huulilleen syntyi mairea hymy. "Ehkä hän viimein tajusi jättää sinut rauhaan.."
Lily hykersi hiljaa itsekseen ja haki Alecin käden omaansa.

Alec otti sängyn päältä käsiinsä mustan puvun takin, jonka sitten veti ylleen. Hän kääntyi taas Lilyn puoleen ja hymyili leveään sävyyn naisen vastaukselle samalla kun napitti takkia kiinni. "Sinä olet kehusi ansainnut, aina.." Mies lisäsi vielä neidolle pilke silmäkulmassaan hymyillen edelleenkin. Niin, ei Alec koskaan Lilyä ilman syytä kehunut. Kehumiselle löytyi aina hyvät perusteet tämän kohdalla ja mies tarkoitti aina sanojansa.

Alecin kasvoille muodostui sitten hivenen kysyvä ilme, kun nainen totesi äkkiä melkein unohtaneensa jotakin ja ryntäsi sitten ostoskassien luokse. Juuri kun mies oli kysymässä, että mitä Lily oli oikein unohtanut niin hän tajusi naisen kaivavan kassista esille jonkinlaista kravaattia. Siinä oli tummanharmaita ja mustia vinoja raitoja, ja ennen kuin Alec taas ehti mitään sanoa niin hän tunsi mustan kravaattinsa löystyvän naisen toimesta ja sitten tämä ryhtyikin jo solmimaan uutta kravaattia sen tilalle. "Hmm.. no kai minun pitää naisen sanaan uskoa", mies virnisti ja otti Lilyn huulet mieluusti vastaan, ennen kuin he taas erkanivat toisistaan. Nainen ryhtyä pukemaan avokkaitaan ja Alec laski katseensa alas kravaattiin, jonka toinen oli siihen äsken solminut. Alecinkin oli kyllä pakko myöntää, että uusi kravaatti näytti paljon paremmalta kuin se entinen. Vaikka ne eivät muuten poikenneetkaan juuri toisistaan, paitsi että entinen oli pelkkä tylsä musta ja nykyinen tummanharmaa-musta raidallinen. Ja nyt he Lilyn kanssa tosiaankin näyttäisivätkin "sopivan yhteen" vaatetuksen värimaailman perusteella. Eihän se mitenkään tärkeä seikka tosin ollut, mutta ei Alecilla ollut mitään sitä vastaankaan. Mies nappasi vuorostaan sitten omat kenkänsä esille ja ryhtyi pukemaan niitä jalkoihinsa, jotta he pääsisivät lähtemään oopperatalolle, balettia katsomaan. Liput, rahat ja sormusrasia olivat turvallisesti mukana eikä mitään siis ollut unohtunut, joten he olisivat valmiita lähtemään nyt.

--

Balettinäytös oli nyt ehtinyt kulua jo puoliksi ja väliaika oli koittanut. Alec johdatteli Lilyä käsikynkässä pois näyttämön katsomosta, kun ihmiset ryhtyivät tekemään tietään pois sieltä muualle odottamaan näytöksen jatkumista. Ympärillä kuului tiivistä puheensorinaa, josta pystyi helposti erottumaan monesti sanoja, jotka kuvasivat puoliväliin ehtinyttä balettinäytöstä ihmisten keskustellessa ja jakaessa mielipiteitään siitä. Alec itse ei ollut koskaan käynyt katsomassa missään balettia, joten mies ei osannut muuta kuin hämmästellä sitä mielessään. Se oli todellakin ollut jotain ainutlaatuista.
"En ole koskaan nähnyt mitään tuollaista", lopulta Aleckin oli päättänyt kommentoida näytöstä omasta näkökulmastaan Lilylle, kun he olivat saapuneet näyttämön katsomon ulkopuoleiseen saliin, jonne ihmiset olivat kerääntyneet. "..Mutta yhtä asiaa en osaa silti ymmärtää. Mikseivät he ole älynneet palkata sinua esitykseensä, kun olet suunnilleen ihan samaa tasoakin heidän kanssaan?" Mies katsoi vaaleaverikköön lämpimästi hymyillen ja hieraisten tämän kättä hellästi. Alecin silmissä Lily tosiaankin sopisi paremmin kuin hyvin sinne muiden joukkoon tanssimaan balettia, ainakin sen perusteella mitä mies itse oli neidon taidonnäytteistä nähnyt. Mutta toisaalta hän tiesi, ettei Lily pitäisi varmastikaan kovinkaan suurelle, tuntemattomalle joukolle esiintymisestä siinä kaikkien katseiden arvosteltavana. Eikä naista voinut siitä syyttääkään, kun otti huomioon tämän menneisyyden ja siitä aiheutuneen arkuuden.
"Pitäisiköhän meidän tilata vaikka.. hmm, shamppanjaa?"

Tähän asti kaikki oli ollut niin täydellistä.
Lily oli nauttinut balettinäytöksestä koko sydämensä pohjasta. Hän ihasteli esiintyjien balettitaitoja ja pystyi vain haaveilemaan jonain päivänä pystyvänsä samanlaisiin suorituksiin. Lilyä ei kyllä koskaan tultaisi näkemään tuollaisella näyttämöllä, se oli aika varmaa. Ai miksi ei? Tarvitsiko tuota edes kysyä! Hyvä kun neito uskalsi tanssia balettia edes lasten edessä! ... Ehkä hieman liioiteltua, mutta ymmärsitte varmaan pointin. Lily oli sen verran arka ja ujo ihminen, eikä häntä oltu luotu uteliaiden silmien tarkkailun alaiseksi. Ja sitä paitsi, Lily oli tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. Hän tanssi mielellään balettia ja opetti sitä lapsille. Siihen hänen 'balettiuransa' tulisi jäämään.

Väliaika tuli vaaleaverikön mielestä aivan liian nopeasti, eikä Lily olisi malttanut nousta tuoliltaan, mutta kaikki muutkin nousivat ja alkoivat siirtyä aulaan nauttimaan talon herkuista ja juomista. Lily nojautui onnellisesti hymyillen Alecia vasten, kun he lähtivät tekemään tietään ulos salista.
"Voi Alec", neito hykersi naurusta, kun oli kuullut Alecin toteavan, miksei naista ollut palkattu mukaan. "Koska sitten minä en olisi tässä kanssasi", Lily huomautti ja painoi välittävän suukon rakkaansa poskelle. "Ja olen tyytyväinen siitä, että olen tässä.."
Lily katsoi Alecia hurmaavasti hymyillen ja painoi taas uuden suukon miehen poskelle. Minkäs neito onnellisuudelleen mahtoi. Nyt hän oli vain entistä enemmän haltioissaan balettinäytöksestä, josta olisi vielä puolet jäljellä. Tämä oli jotain niin käsittämätöntä ja se oli vain pakko uskoa todeksi.
Vaaleaverikkö nyökkäsi miehen shampanjaehdotukselle ja sipaisi hiuksiaan korvansa taakse pois kasvojen tieltä.
"Kyllä se sopii", Lily vastasi ja etsi katseellaan vapaita paikkoja. Mutta kuten Lily oli uumoillut, niitä ei ollut enää jäljellä. Kaikki tuolit oli jo varattu, joten he joutuisivat keksimään jonkin muun ajanviettopaikan.
"Mennäänkö tuonne ikkunan luokse?" Lily ehdotti, kun oli huomannut kauempana vapaan ikkunapaikan. Ikkunalaudalle voisi asettaa sitten shampanjalasit, jos he nyt sellaista aikoivat tilata.

Lily tiesi, että jos eräs nainen ilmestyisi kuvioihin, ilta menisi heti piloille. Tänään Lily ei kertaakaan ollut törmännyt siihen erääseen naiseen, jonka nimä tarvitsee tuskin edes mainita, mutta voi voi... Jos vaaleaverikkö vain tietäisi, mitä tuleman piti.

Tietenkin sisälle balettitaloon pääsi helposti, kun totesi ovimiehille 'lippuni jäi mieheni laukkuun ja tulin vain tupakalle ulos, ettekö muka muista minua?', mutta sisälle saliin se olikin jo aivan eri asia. Silloin piti lippu olla mukana. Mutta tämä nainen ei halunnut saliin, hän tahtoi vain päästä sisälle aulaan.
Gertrude Gilbert, josta Lily ja Alec eivät tulisi vieläkään eroon pääsemään, oli pukenut myös ylleen matkalaukkunsa parhaimmistoa, jotta hän näyttäisi juhlaväeltä. Hän oli saanut kuulla sitlä samaiselta hotellivirkailijattarelta Alecin ja Lilyn menneen nauttimaan balettiesitystä. Ei Gertrude kuitenkaan ollut säästynyt haukuilta, sillä vastaanottovirkailija oli hyvin närkästynyt naiselle siitä, että tämä oli mennyt valehtelemaan olevansa rouva Lawford, vaikka asia ei ollut niin. Silloin Gertrude oli joutunut myöntämään olevansa vain se 'nainen, joka on ihastunut varattuun mieheen'. Virkailijatar leppyi hieman, mutta kantoi yhä naiselle kaunaa tämän jekusta. Gertrude ei siis voisi käyttää tuota naista enää hyväkseen, harmi. No, ehkä hän pärjäsi hyvin ilmankin.

Hän oli kuullut Alecilta, että Lily harrasti balettia ja rakasti sitä mutenkin kovasti. Se tieto ei tosin kertonut syytä siihen, miksi Gertrude oli sisälle balettitaloon hakeutunut. Hän oli vain, tapansa mukaan, halunnut nähdä, millaisissa väleissä nämä kaksi 'kyyhkyläistä' tänään olisivat. Tietenkin Gertrude toivoi välirikkoa näille kahdelle, mutta pikkuhiljaa hän alkoi uskoa, että välirikko olisi mahdoton, ellei hän itse puuttuisi asiaan. Joten hänen olisi puututtava asiaan, jotta välirikko tulisi. Gertrude tahtoi Alecin itselleen!
Hemmetti vie. Gertrude kehoa poltteli ja muutenkin olo tuntui malttamattomalta. Nämä oireet jotuivat taatusti niitä laihdutuslääkkeistä, joita hän oli alkanut pari viikkoa sitten syömään. Gertrude oli hankkinut itselleen apteekista lääkettä, joka piti sekoittaa veden kanssa ja kyseinen seos pisti sitten jonkin ajan kuluttua oksentamaan. Oksentaminen sujui Gertudelta melko helposti, mutta ongelmana oli suun haiseminen todella pahalta. Onneksi purukumi oli keksitty. Ja ei, Gertrude ei halunnut alkaa syödä mitään ulostuslääkettä, sillä se jos mikä olisi niin ällöttävä laihdutuskeino!
... Kuin muka oksentaminen ei sitten.

Nainen huomasi Lilyn ja Alecin kahdestaan kauempana väkijoukon seassa. Gertrude päätti yrittää hivuttautua näkymättömästi lähemmäs pariskuntaa, jotta hän voisi tarkkailla näitä kahta lähempää.

Alec ryhtyi nyt itsekin etsimään vapaita paikkoja, mihin hän ja Lily voisivat sitten shamppanjalasineen asettua, mutta kuitenkin täysin tuloksetta. Koko paikka oli tupaten täynnä balettiin saapuneita ihmisiä ja oletettavasti joka ikinen tuoli siinä tilassa oli varattu. Mutta sitten mies havahtui, kun Lily olikin keksinyt heille jo ilmeisesti jonkin paikan ja ehdotti että he voisivat mennä sinne. Alec tarkensi katsettaan neidon ehdottamalle ikkunalle ja nyökkäsi hyväksyvään sävyyn. Ei hän itsekään olisi siihen hätään mitään parempaa keksinyt ja ikkunalauta sopi hyvin juomien alustaksi. Samallahan heillä olisi ensimmäisen luokan näkymä ulos Pariisin vilinään, joten tuskin siitä mitään valittamisen aihettakaan löytyi.

Lopulta pari oli saanu tilattua shamppanjalasillisensa ja nyt he olivat ehtiä asettua ikkunan luokse, niin kuin he olivat äsken suunnitelleetkin. Alec otti pienen kulauksen lasistansa ja laski sen sitten hitaasti ikkunalaudalle. Ikkunasta tosiaankin oli hienot näkymät, eikä tällaista ylellisyyttä muutenkaan päässyt joka päivä kokemaan. Vaikka he olivatkin joutuneet Lilyn kanssa kokemaan kaikenlaista epämiellyttävää matkan aikana, niin olihan heille onnekkaita sattumiakin osunut kohdalle. Kuten juuri ne liput, joilla he olivat tänne päässeet sisälle ja katselemaan hienoa balettinäytöstä. Mies siirsi katseensa ikkunan syövereistä sitten takaisin vierellä olevaan vaaleaverikköön, jolle Alec loi hyvin lämpimän hymyn ja otti pienen askeleen lähemmäksi Lilyä. Nyt he olivat aivan lähekkäin ja heidän jalkansa miltei hipoivat toisiansa. Joku vanhoillinen ihminen (..joita varmasti siinä talossa sillä hetkellä kuhisi) olisi varmasti kyseenalaistanut sen, että oliko moinen julkisella paikalla nyt aivan säädyllistä, mutta Alec ei välittänyt siitä.
"Kohta tulee yö, ja muistathan mitä lupasit aikaisemmin tänään..?" Hän kuiski neidon korvaan niin lähellä ja hiljaa, ettei kukaan muu siinä huoneessa varmastikaan sitä pystynyt kuulemaan, vaikka tuskin kukaan sitä muutenkaan olisi kuullut moisessa puheensorinassa vaikka Alec olisi sanonut sen kovempaankin ääneen. Mies hymyili vinosti ja kurottautui painamaan huulensa hellästi Lilyn omille..

"Au secours!" Alec säpsähti hienoisesti ja irrottautui Lilyn huulilta, kun kimakka naisääni parkaisi ilmeisesti apua jostakin ihmisjoukon seasta. Mies tarttui vaistomaisesti Lilyä kädestä ja yritti etsiä katseellaan äänen aiheuttajaa siitä suunnasta mistä se oli kuulunutkin.
Kovinkaan kauaa hänen ei tarvinnut etsiä katseellaan enää sitä, sillä kaikki muutkin huoneessa olijat olivat kuulleet huudon ja katsoivat kaikki nyt samaan suuntaan, itseasiassa aivan muutaman metrin päähän Alecista ja Lilystä. Eräs siististi pukeutunut, ehkä kolmikymppinen naishenkilö oli kumartunut jonkun vanhemman mieshenkilön ylle, joka makasi täysin liikkumatta lattialla. Ihmiset hiljenivät ja tekivät tilaa pariskunnan ympärille, kun samalla ilmeisesti oopperatalon henkilökuntaan kuuluva henkilö harppoi paikalle ja kyyristyi myös itsekin miehen ylle.
Toki Alec tunsi olevansa pahoillaan kyseisen pariskunnan puolesta, kun näin ikävästi heille oli sattunut, mutta toisaalta hän oli huojentunut siitä ettei kyseessä ollutkaan mikään muillekkin rakennuksessa oleville henkilöille vaarallinen tilanne. Kuten vaikka tulipalo, tai joku sekopäinen sisälle soluttautunut massamurhaaja. Hetken mies oli jo ehtinyt säikähtää.. Hei, eihän sitä ikinä osannut tietää mitä tapahtui?

Pian lattialla maannut mies näytti kuitenkin virkoavan ja henkilökuntaan kuuluva toinen mies auttoi tätä nousemaan ylös lattialta. Ja ihmiset näyttivät taas jatkavan puheenaiheitansa, kun sorina taas alkoi selvittyä ettei miehellä näyttänyt olevan minkäänlaista hengenhätää. Alec kuitenkin katsoi vielä hetken toisen pariskunnan suuntaan, nähden vielä kuinka nainen halasi tiukasti miestä helpottuneen oloisena, kunnes he toisen miehen johdattelemina poistuivat näkyvistä.
Alec palautti katseensa takaisin Lilyyn eikä vieläkään irrottanut otettansa tämän kädestä.

Kun he olivat saaneet shampanjat tilattua, he siirtyivät Lilyn ehdottaman ikkunan äärelle. Vaaleaverikkö ei ehtinyt shampanjaansa maistaa, sillä ikkunasta näkyvä näkymä kiinnitti hänen huomionsa täysin. Pariisi täysissä valoissaan. Oli Lontookin kaunis ilta-aikaan, mutta Lontoon yöt oltiin jo nähty. Pariisiin yö oli vielä niin uusi ja tuntematon, että jo siksi se sai Lilyn yhä enemmän ihastuneemmaksi. Ja hei, hän oli aina haaveillut pääsevänsä Pariisiin ja nauttimaan sen kauneudesta. Myös siksi Lily ei varmaankaan tulisi koskaan saamaan Pariisista tarpeekseen.

Lily tavoitti Alecin katseen juuri silloin, kun mies otti askelee lähemmäs häntä. Vaaleaverikkö katseli lämpimästi hymyillen rakkaansa kasvoja ja nautti tämän läheisyydestä. Pari vanhempaa pariskuntaa katsoi heitä hivenen neniään myöten, sillä heistä tuollainen läheisyys julkisella paikalla oli sopimatonta. Mutta eivät Lily ja Alec olleet ainoita, jotka olivat näin läheisissä tunnelmissa, ei suinkaan. He olivat yksi monista onnellisista pareista.
Neidon huulille kohosi huvittunut hymy, kun Alec muistutteli Lilyn tekemästä lupauksesta. Lily katsahti muualle viattomasti ja palautti katseensa nopeasti Aleciin.
"Hmm, muistankohan minä enää, mitä lupasin.." Lily muka mietti ääneen, vaikka hän muisti aivan hyvin tekemänsä lupauksen. "Taidan tarvita suukon muistaakseni sen.." neito kiusasi karhalla ja hiljaisella äänellä. Alecin kasvot tulivat lähemmäs naisen kasvoja ja Lily oli valmis ottamaan vastaan Alecin huulet.

Suudelma ei ehtinyt kestää kuin hetken, kun hätäinen huuto kantautui parin korviin. Suudelmasta erottiin ja Lilyn katse hakeutui sinne minne Alecinkin; aivan parin metrin päässä maassa makasi vanhempi mies liikkumattomana. Lilyn toinen käsi, joka ei ollut Alecin kädessä kiinni, kohosi naisen suun eteen ja Lily katseli ympärilleen kuin etsien jotakuta, joka voisi auttaa tätä herraparkaa. Pian paikalle jo juoksikin talon henkilökuntaa apuun ja tilanne sai hieman rauhoittuneemman sävyn. Lilyn sydän hakkasi lujasti rinnassa ja hän puristi Alecin kättä tiukasti. Nainen eksyi katsomaan miehen vieressä ollutta naista, joka näytti siltä kuin voisi purskahtaa itkuun minä hetkenä hyvänsä. Olikohan nainen tuon miehen tytär? Ikäero näytti sen verran suurelta, että se voisi hyvin olla mahdollista. Tai sitten rakastaja, mistäs Lily näitä tiesi.

Gertrude oli onnistunut hivuttautumaan parin metrin etäisyydelle Alecista ja Lilystä. Nainen ei voinut olla miettimättä sitä, miten hän voisi yrittää pilata näiden kahden lempiväisten illan. Voi, kunpa Lily tulisi huonovointiseksi, eikä Alec saisi tästä haluamaansa tyydytystä...
Huonovointisuudesta puheenollen... Ah, Gertrude. Sinähän olet vallan kekseliäs! Tosin nyt seurasi seuraava ongelma; miten hän pääsisi livahtamaan sen verran lähelle noita kahta, että saisi toteutettua suunnitelmansa? Äh, johan meni vaikeaksi. Ehkä hänen täytyisi vain keksiä jokin toinen suunnitelma.

Mutta se tuli kuin toivomuksesta - joku tuupertui ja sai juhlaväen kiinnittämään huomion tähän tapahtumaan. Gertruden oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi, sillä tämä luultavasti jäisi hänen ainoaksi tilaisuudekseen. Hän nappasi pillin jonkun lapsen juomasta ja melkein juoksi kohti Alecia ja Lilyä. Tietenkään hänen tavoitteenaan ei ollut tulla nähdyksi, vaan päästä huomaamattomasti Lilyn juoman kimppuun.
Gertrude otti laukustaan esille laihdutuskeinonsa; oksennuslääkkeensä. Ja sujautti sen Lilyn shampanjan sekaan koko ajan katse parissa siinä toivossa, etteivät nämä huomaisi Gertruden aikeita. Gertrude sekoitti juomaa niin, ettei pulveri näkyisi siinä. Sitten hän jo lähtikin tyytyväisesti taapertamaan pois päin parista mairea hymy huulillaan.
"Hauskaa loppuiltaa, senkin hupakko.." Gertrude hykersi hiljaa itsekseen ja se vaati paljon itsehillintää, ettei hän alkaisi nauraa ilkeästi. Alkoholi ja lääkkeet eivät koskaan olleet hyvä asia.

"Ah, hän on kunnossa.." Lily henkäisi huojentuneena, kun vanhempi mies, joka oli äsken maahan tuupertunut, nousi ja lähti nuoremman naisen kanssa pois ihmisjoukosta. Lily huokaisi syvään ja kääntyi katsomaan Alecia. "Ehdin jo pelätä pahinta.."
Vaaleaverikkö kietoi kätensä Alecin ympärille ja halasi tätä tiukasti. Mikä lie ollut syynä miehen tuupertumiseen, oli Lily onnellinen, ettei se ollut Alec. Miehen tuupertuminen se vasta naisen pelästyttäisikin.
Lily erkani lopulta halauksesta ja suukotti Alecia vielä nopeasti poskelle. Hän otti vihdon ja viimein oman shampanjalasinsa, joka ei ollut tyhjentynyt vielä kulauksenkaan verran. Esitys jatkuisi pian, joten Lilyn olisi juotava shampanja nopeasti alas.

Mies nyökkäsi neidolle hivenen sen merkiksi, että osoitti olevansa samaa mieltä tämän kanssa ja hymyili helpottuneena kun mitään vakavaa ei ollut tapahtunut. Alec sulki Lilyn lämpimään syleilyynsä kun toinen kietoi kätensä miehen ympärille halaten tätä tiukasti. Ja siinä samassa.. hän näki jotain mikä olisi ihan hyvin voinut jäädä näkemättä. Noista hiuksista ei voinut nimittäin erehtyä. Gertrude Gilbert. Gertrude Gilbert oli juuri äsken kävellyt heidän ohitseen. Alecin kasvot valahtivat ilmeettömiksi hänen tuijottaessa naisen kauemmaksi loittonevaa takaraivoa. Voi ei.. Jotenkin mies osasi aavistella jo sen että jokin vielä sinä iltana menisi pieleen äskeisen näyn seurauksena. Mutta onneksi Lily ei ollut Gertrudea huomannut.. eihän? Jos hän ei ollut nähnyt äskeistä, niin kaikki olisi hyvin. Eikä Alec hiiskuisi sanaakaan Lilylle, sillä eihän hänen tarvinnut edes tietää siitä mitään. Toisen ilta vain menisi piloille moisesta tiedosta eikä mies halunnut näin tapahtuvan. Alec tuijotti vielä hetken suuntaan, johon Gertrude oli äsken kadonnut, mutta palautti sitten keskittymisensä takaisin Lilyyn, juuri parahiksi kun neito painoikin suukkoa miehen poskelle. Hän väläytti vielä pienen hymyn naiselle, jotta vaikuttaisi siltä kuin mitään ei olisi äsken tapahtunutkaan. Mutta sisältä päin Alecin mielessä suorastaan velloi epäilevät ajatukset Gertruden äskeisestä näyttäytymisestä, vaikka ei antanutkaan sen näkyä ulospäin..

Epäilyttäväähän se oli jos jotakin, kun kyseinen nainen taas muka "sattumalta" olisi eksynyt samaan paikkaan kuin Lily ja Alec. Ja kaiken tämän lisäksi vieläpä balettiin. Eihän Gertrude edes pitänyt baletista! Tai ainakaan sen perusteella miten mies nyt pomonsa tunsi. Mistä se nainen oli edes saanut itselleen hankittua tähän hätään jonkun pääsylipun tänne? ... Äh, ehkä Alecinkin olisi vain parasta lopettaa sen asian vatvominen ja tosiaan olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tarkemmin kun hän ajatteli, niin loppujen lopuksi mies ei edes halunnut tietää sitä syytä miksi Gertrude täällä oli. Kaikki oli hänelle yhdentekevää, kunhan se kuvottava ämmä vain pysyisi kaukana parista. Edes sen illan ajan..

--

Alec oli kietonut kätensä kevyesti Lilyn ympärille ja piteli neitoa hellästi toisesta kädestä kiinni, asettaen kädet lopulta kädet heidän väliinsä sormet ristien. Balettinäytös oli loppunut noin puolisen tuntia sitten ja Alec oli suunnitelmiensa mukaan vienyt neidon pienelle kävelylle, ennen kuin he palaisivat takaisin hotellille. Nyt he molemmat seisoivat täysin kahden kaiteen vierellä, jonka toisella puolella virtasi Seine-joki. Pariisin öiset valot loivat omanlaista tunnelmaansa joen pinnalla kimallellen ja kuukin oli siihen heijastuksensa heittänyt. Pieneen puistoon oli heidän lisäkseen eksynyt vain muutama muu pariskunta, mutta hekin viettivät aikaansa hivenen loitommalla tästä parista omissa oloissaan. Tämä jos joku olisi täydellinen hetki..

Mies nosti katseensa joen pinnasta vierelleen, missä Lily seisoi. Hän sai kummallista rohkeutta aikeeseensa entistäkin enemmän pelkästä naiseen luodusta katseestakin, eikä hän epäröinyt itseänsä enään lainkaan. Ei siis sillä että olisi muka jossain määrin epäröinytkään tätä tekoa, mutta nyt olo oli vahvempi kuin koskaan.
"Lily.. Tiedäthän, että rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa..? "

Lily ei tosiaan ollut huomannut vilahdustakaan Gertrudesta, ja hyvä niin. Jos hän nimittäin olisi sen naisen nähnyt, olisi hänen iltansa mennyt heti piloille. Tosiaan, Lily ei ollut Gertrudea nähnyt, eikä hänen iltansa mennyt pilalle. Hän oli onnensa kukkuloilla Alecin kanssa. Shampanja meni kurkusta alas yllättävän nopeasti ja pian juhlaväkeä jo kutsuttiinkin takaisin saliin.
Kaikki oli hyvin, ainakin vielä tunnin ajan. Lily nautti balettiesityksestä ja harmitteli, kun se tulisi pian jo loppumaan. Oli tämä kuitenkin ollut ikimuistoista, eikä neito tulisi tätä aivan nopeasti unohtamaan.
Mutta sitten se iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Esitystä ollessa jäljellä enää vain parisen minuuttia, Lily tunsi suunnatonta pahaa oloa. Hän teki kaikkensa, jottei alkaisi yökkiä hiljaisuuden keskellä. Onneksi hän onnistui peittämään pahan olonsa melko taidokkaasti, eikä Alec ehtinyt epäillä mitään. Ehkäpä raikas ilma auttaisi.

Niin se auttoikin. Kun Lily sai haukauttua puhkasta ilmaa, paha olo laantui. Neito ehti jo toivoa, että se olisi kadonnut kokonaan, mutta hän oli väärässä. Kun he olivat pysähtyneet kaiteen vierelle Seine-joen varrelle, paha olo palasi takaisin. Vaaleaverikkö kurtisteli kulmiaan ja oli aikeissa sanoa jotain pahasta olostaan Alecille, mutta Alec ehtikin puhua ensiksi.
Lily katsoi Alecia lempeästi, vaikka hänellä oli todella paha olo. Kuin vatsassa myllertäisi mikäkin sota, eikä se lakkaisi, ennen kuin Lily antaisi ylen. Ei hän tahtonut oksentaa, hän tekisi kaikkensa, jottei oksentaisi. Lily kammoksui oksentamista ja halusi kaikin keinoin vältellä sitä.

"Tiedän.." Lily kuiskasi ja katseli Alecin kasvoja suloisesti hymyillen. "Kuten sinäkin tiedät minun rakkauteni sinua kohtaan.."
Voi ei... Olo alkoi tuntua jo sen verran pahalta, että Lily ei kohta enää kykenisi pidättelemään itseään. Naisen kulmat kurtistuivat jälleen hetkellisesti ja Lily keskittyi hengittelemään rauhallisesti sisään ja ulos.

Alec hymyili hyvin lämpimään sävyyn naisen sanoille ja puristi kevyesti Lilyn kättä omassaan. Hän kallisti sitten hivenen päätään, laskien katseensa hetkeksi heidän molempien käsille, kun sitten kohotti sen takaisin naisen siniharmaisiin silmiin. "Joten, minä ajatte- hyvänen aika Lily, oletko ihan kunnossa..?" Mies oli keskeyttänyt lauseensa heti siihen paikkaan kun tajusi että jokin oli nyt vialla. Lily nimittäin vaikutti aivan siltä kuin hänellä olisi todella huono olo, eihän hänen kasvoillaan yleensä tuollaista ilmettä näkynyt. Alec laski kätensä pois naisen omalta ja loi tähän tutkivan ja hyvin huolestuneen oloisen katseen.

Miehen mieli päästi syvän huokaisun, kun hän oli irrottanut kätensä pois neidon omalta. Niimpä tietysti, se hetki olisi ollut aivan liian täydellinen tapahtuakseen. Mutta kyllähän Alecille tulisi loman mittaan monia muitakin hienoja tilaisuuksia kosia Lilyä.. kai? Nyt naisen hyvinvointi oli kuitenkin etusijalle asetettuna eikä mies halunnut huonontaa toisen oloa entisestään viivyttelyllä ulkona. Harmillista kylläkin, jos Lily nyt sairastuisi kesken loman.. Mutta Alec vaikka hoivaisi häntä koko sen ajan. Kaikesta huolimatta hän halusi että heidän lomastaan tulisi mahdollisimman mukava, oli Lily sitten terve tai ei.

"Palaatanko hotellille? Minun silmiini et ainakaan vaikuta nyt kovin terveeltä."

Se ei ehkä pimeässä näkynyt, mutta silloin kun valo osui naisen kasvoille, hänen kalpeutensa oli melkeinpä käsin kosketeltavaa. Lily oli nostanut toisen kätensä suunsa eteen ja sulkenut silmänsä toivoen, että tämä hirvittävä olo menisi pian ohi. Alec oli huomannut Lilyn huonovointisuuden ja esitti nyt kysymyksen naiselle. Lily oli juuri aikeissa vastata, mutta juuri silloin hän tiesi, että jos hän avaisi suunsa, sieltä tulisi jotain muuta kuin sanoja.
Neito kääntyi läheisemmän pusikon puoleen ja heti suunsa avattuaan hän alkoi oksentaa sisuksiaan ulos. Tai ainakin siltä se tuntui. Lily ei koskaan aikaisemmin ollut tuntenut näin suurta oksentamisen tarvetta, eikä näin pahaa oloa. Hän tuskin ehti edes hengähtää, kun aina vain uusi hyökkäys teki tulojaan. Vatsa oli todella kovilla ja neidon silmätkin olivat täyttyneet kyynelistä. Niin paha hänen oli sillä hetkellä olla.

Neito ei voinut olla miettimättä tänään nauttimiaan juomia ja ruokia. Oliko hän syönyt jotain pilaantunutta ja saanut ruokamyrkytyksen? Ei, ei tämä ruokamyrkytys voinut olla. Lily oli kuullut sen vievän petiin asti. Lily sentään kykeni vielä seisomaan ja ajattelemaan. Hänen vatsansa saattoi vain olla herkkä jollekin tietylle ruokalajille ja tällä tavoin se tuli hänestä ulos. Mutta eihän neito ollut syönyt mitään 'uutta' tuntikausiin. Oikeastaan hän ei ollut syönyt kuin vanhoja tuttuja ruokia, jotka eivät aikaisemmin olleet tulleet ulos tällä tavoin. Ehkä ruoka oli ollut pilalla. Muuta selitystä neito ei tähän hetkeen löytänyt.

Alecilla oli varmasti ollut jotain tärkeää sanomista, mutta Lilyn huonovointisuus oli pilannut sen. Lilyä harmitti, harmitti muuten suunnattomasti, mutta hän ei kyennyt pahoittelemaan, kun hänen teki vain mieli oksentaa. Lily oli onnistunut suojaamaan hiuksensa oksennukseltaan, vaikka vaikeaahan se oli.
Lopulta, parin minuutin kuluttua, Lily yökki enää vain ilmaa ja yritti keskittyä hengittämään. Kyyneleet olivat noruneet hänen poskiaan pitkin ja Lily pyyhki suutaan kämmenselkäänsä. Hän tunsi olonsa niin heikoksi ja tyhjäksi.