I need your voice as a key to unlock all the love thats trapped in of me K18

Kun he lähtivät matkalaukkuineen asunnostaan kohti lentokenttää, ei Lily mahtanut mitään sille suurelle jännitykselle, joka hänet oli vallanut. Vatsanpohjaa kihelmöi, eikä vartalo halunnut pysyä sitten millään aloillaan. Lily ei osannut muuta ajatella kuin sitä, että hän oikeasti pääsisi tänään Pariisiin, unelmiensa matkakohteeseen. Hän saisi nähdä Pariisin nähtävyydet ja viettää kokonaisen viikon Alecin kanssa kahdestaan. Mitä muuta Lily olisikaan voinut toivoa.
Lily katseli lentokentällä olevia ihmisiä vähän väliä ja joskus (oikeastaan aika usein) hänen katseensa jäi tuijottamaan 'lähtevät lennot' -taulua, jossa näkyi heidän Pariisin lentonsa. Alecin suikauttaessa suukon Lilyn huulille ei neito malttanut olla hymyilemättä leveästi ja hän painautuikin tiiviisti miehen kylkeä vasten ja antoi kätensä sivellä miehen vapaata kättä.

Lento oli Lilyn mielestä sujunut hyvin, vaikka Alecin osalta samaa ei ehkä voinut sanoa. Neito oli pistänyt merkille Alecin vieressä istuvan vanhemman mieshenkilön uupuneisuuden ja pariin otteeseen tämä mies nojautuikin Alecia vasten. Lily oli myös kiinnittänyt useampaan otteeseen huomionsa erääseen lapsiperheeseen ja tämä viisivuotias lapsi tuntui olevan aika haastava tapaus (oli melkein onnistunut kaatamaan Alecin, kun tämä oli matkalla vessaan). Mutta muuten lento sujui vaivatta. Lily vain oli alkanut tehdä korua, sillä hänen käsiensä oli ollut pakko päästä tekemään jotain ja vaaleaverikkö oli varautunut siihen ja ottanut korujenteko-tavaransa mukaan. Onneksi hän oli ottanut ne mukaan, muuten Lily olisi varmasti tullut hulluksi, kun ei pääsisi keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen, että he laskeutuisivat kohta Ranskaan.

Pariisi, Ranska
"Tämä ei voi olla totta.." Lily mutisi hiljaa itsekseen epäuskoisesti, kun oli päässyt lentokoneesta ulos. He olivat juuri laskeutuneet Pariisin lentokentälle ja nyt naisen sydän ravasi rinnassa sekä vatsa heitti voltteja. Hän oli Pariisissa Alecin kanssa! Tämä tuntui niin hyvältä unelta, ettei Lily voinut aluksi edes uskoa tätä. Vaikka he olivatkin vasta lentokentällä etsimässä heille taksia, jotta he pääsisivät hotellille, Lily ei malttanut pysyä nahoissaan.
Lilyn katse oli koko taksimatkan ajaksi lukittautunut ikkunaan, sillä hän tahtoi nähdä kaiken mahdollisen Pariisista. Hänen sydämensä haukkoi henkeä samoin kuin suu, kun he pääsivät aivan Pariisiin keskustaan. Näihin aikoihin vaaleaverikkö oli tarrannut kiinni Alecin kädestä ja rutistanut sitä oikein kunnolla. Eiffel-tornin nähdessään Lily huokaisi ihastuneesti ja antoi silmiensä katsella sitä kaikessa rauhassa. Voi miten Lily niin tahtoikaan ihastella Pariisia sen huipulta!

He saapuivat hotellille ja matka jatkui sisälle. Lily puri huultansa jännittyneenä ja varmasti moni hotellin työntekijöistä ja asiakkaista mietti, mikä häntä vaivasi. No hei, minkäs sille voi, jos yksi unelmistasi on juuri käynyt toteen! Lily seurasi Alecia hissiin ja pian he olivat oikeassa kerroksessa. Alec vei heidän huoneensa ovella ja pian avasi sen mennen itse sisään.
"Ai mitäkö pidän?" Lily haukkoi henkeään ja keskittyi hetkeksi aikaa rauhoittamaan kiivastunutta sydäntään. Hotellihuone oli uskomattoman kaunis! Neito pyyhälsi sitten nopeasti ikkunalle ja päästi sitten helpottuneen naurahduksen huuliltaan. "Täältä näkee oikeasti Eiffel-tornin!" Lily henkäisi ja kääntyi sitten mitä onnellisin hymy huulillaan Alecia päin. Lily oikein heittäytyi Alecia vasten ja halasi tätä tiukasti. "Kaikki on niin uskomattoman kaunista! Sinä olet järjestänyt kaiken niin hyvin!" neito totesi onneissaan ja suukotti Alecia molemmille poskille.
"Kiitos, kiitos, kiitos!" Lily kiitteli sydämensä pohjasta ja katseli silmät tuikkien Alecin silmiä. "Tämä on niin epätodellista!"

Lily tosiaankin näytti yhtä iloiselta (ellei ehkä jopa iloisemmaltakin) kuin pikkulapsi herätessään jouluaattoaamuna. "Voimme mennä jo huomenna sinne.. Kunhan olemme ensin levänneet", Alec hymähti viitaten Eiffel-torniin ja silitteli hellästi neidon selkää, kun hän oli miestä kääntynyt halaamaan. Miten ihmeessä nainen jaksoi vieläkin innostua Pariisista samalla tavalla kuin silloin saadessaan tietää matkasta..? Nojaa, olihan tämä Lilylle tärkeä ja suuri haave ollut, joten kai se oli ihan ymmärrettävää. "Rauhoittuisit hivenen, muuten sinulta loppuu energia kesken", mies totesi huvittuneempaan sävyyn vaaleaverikön kiitellessä taas ties kuinka monennen kerran Alecia. Mies katseli merensinisillä silmillään Lilyn omia ja hymyili lämpimästi jo pelkästä onnen tuikkeesta, joka naisen silmissä eli taas.

"Oho, en itsekkään tiennyt että se näkyisi tästä noin hyvin." Alecin katse oli sittemmin siirtynyt vuorostaan ulos ikkunasta ja näkökenttään oli miltei välittömästi osunut yksi Pariisin tunnetuimmista näkyvyyksistä. Nyt mies itsekin vasta osasi kunnolla sisäistää sen, että he todellakin olivat Ranskassa.. kahden keskisellä lomalla. Kokonaisen viikon. Olivathan he Lontoossakin nyt miltei kokoajan toistensa seurassa ja asuivatkin yhteisessä kodissa, mutta täällä Pariisissa ei tietynlaisia "häiriöntekijöitä" näkynyt. Daisy oli hoidossa miehen ystävän luona, joten se ei tulisi koko viikkoon keskeyttämään parin yhteisiä hetkiä päästäkseen rutiininomaiselle lenkilleen. Töistä oli otettu vapaata eikä niistäkään tarvinnut huolehtia. Gertrudesta vielä nyt puhumattakaan, se nainen ei tulisi häiritsemään Alecin yksityiselämää kokonaiseen seitsemään vuorokauteen. Hän ja Lily saisivat nauttia toisistaan täysin rauhassa. Täydellistä.. se tulisi olemaan täydellistä.

Mies käänsi sitten katseensa takaisin Lilyn siniharmaisiin, tuikkiviin silmiin, ollen täysin hiljaa ja sanomatta mitään. Huulia koristi siltikin vielä lämpöinen hymy, joka kertoi varmasti sen onnen tunteen sanomattakin mitä Alec sillä hetkellä tunsi. Mies toi vaaleaverikön kasvoja sitten hitaasti lähemmäs omiansa ja painoi tämän huulille hellän ja pitkän suudelman. "Hyvää vuosipäivää, Lily Gleason", hän kuiskasi neidon korvaan hiljaa kun oli vihdoinkin irrottautunut suudelmasta.

"Jo huomenna? Oih!" Lily hihkaisi innosta, kun Alec sanoi, että he voisivat jo huomenna mennä katsastamaan Eiffel-tornin. Niin, lepäämisestä puheenollen kellokin oli jo vähän vaille yhdeksän. Mutta Lilyä ei väsyttänyt lainkaan, vaan pikemminkin päinvastoin; hänellä tuntui riittävän energiaa vaikka maratonin juoksuun sillä hetkellä. "Ei lopu, lupaan sen", Lily nauroi heleästi ja suukotti miestä jälleen onnellisesti huulille. "Mutta jos jostain kumman syystä loppuu, niin lupaan juoda vaikka... Energiajuomia, jotta jaksan taas!" Lily inhosi energiajuomia koko sydämestään, mutta hän olisi valmis tekemään mitä tahansa sen eteen, jottei hänen energiansa loppuisi kesken. Hänenhän energiansa ei tulisi loppumaan kesken tämän matkan aikana, siitä Lily oli pitämässä huolen.
Tällainen Lily oli ollut ennen perheensä tradegiaa. Hän oli osannut innostua pienemmästäkin asiasta ja tartuttaa intoaan ja onnellisuuttaan myös muihin. Tämä luonteenpiirre oli sitten kuitenkin tuntunut kadonneen jonnekin syvälle häneen, kun se epäonni kohtasi häntä ja hänen perhettään. Mutta Alec oli onnistnut herättämään sen jälleen eloon ja täytyi myöntää, että Lily piti tästä tunteesta ja oli ikävöinyt sitä. Hänestä oli ihanaa ja huojentavaa olla peittelemättä iloinen ja onnellinen. Sekä silmittömästi rakastunut.

Alec totesi myös Eiffel-tornin näkyvän hyvin heidän hotellihuoneensa ikkunasta, eikä Lily osannut muuta tehdä kuin hymyillä leveästi. Hän tahtoi niin kovasti, että miehellä tulisi myös olemaan täydellinen matka. Olikohan Lily onnistunut tartuttamaan Aleciin sitä suurta intoa, jota Lilyssä sillä hetkellä oli aivan liikaa? Toivottavasti. Alec ansaitsi vain parasta.
Mies kääntyi jälleen Lilyyn päin ja Lily kohtasi silmillään hyvinkin mielellään Alecin merensinset hypnoottisen kauniit silmät. Alec hymyili siihen malliin, että mies oli onnellinen, siitä ei ollut epäilystäkään. Lilyn sydän lauloi sillä hetkellä rinnassa onnesta ja sulki silmänsä tuntiessaan Alecin huulien painautuvan vasten omia huuliaan. Neidon kädet kietoutuivat tiukasti Alecin ympärille, kun hän vastasi miehen suudelmaan samalla mitalla.
Neito piti silmiään yhä kiinni ja rutisti tiukasti Alecia, kun tämä kuiskasi Lilyn korvaan. Lily hymisi hiljaa nauraen ja silitteli miehen niskaa kädellään.
"Hyvää vuosipäivää.." vaaleaverikkö vastasi hennolla äänellään ja tunsi silmiensä kostuvan, vaikka piti ne tiukasti kiinni. "Toivottavasti meille tulee samanlaisia päiviä vielä monia kymmeniä.." Ja Lily oli tarkoittanut tietenkin vuosipäiviä.

---

Lontoo, Englanti

Matkalaukku lojui lattialla ja sinne oli heitelty vaatteita sinne tänne. Ja siihen heiteltiinkin koko ajan lisää vaatteita. Samaan aikaan kännykkää pidettiin korvalla ja siihen melkein huudettiin täyttä kurkkua. Olihan se melko vaikeaa ollut yrittää järjestää yhtäkkiä viikon verran vapaata, mutta asemassa jossa hän oli, mikä tahansa olisi mahdollista. Kuten nytkin viikon loman pitäminen. Kun hän oli päättänyt, että hän halusi pitää viikon loman, senhän hän myös piti. Mutta nyt hän ei huutanut kenellekään tutulle, vaan eräälle lentolippuja Pariisiin myyvälle naisihmiselle, joka muka väitit, ettei lentoja Pariisiin ollut mahdollista saada sinä iltana, vaan vasta seuraavana aamuna. Lopulta puhelu päättyi siihen, kun sovittu lento Pariisiin tapahtuisi vasta huomenna. Ja 20 prosentin alennuksella. Turhaanhan häntä ei kutsuttu 'liikenaiseksi'.

Gertrude Gilbert istuutui tyytyväisesti sänkynsä reunalle ja suoristeli yllään olevaa mustaa minimekkoa. Hän oli päättänyt seurata Alecia (ja Lilyä) Pariisiin ja seurata Alecia (ja Lilyä) siellä. Gertrude ei ollut kestänyt ajatusta viikosta ilman Alecia, joten hän oli vain päättänyt seurata sydäntään (vaikka tosiasiassa hänen sekaisin oleva mielensä oli sen päättänyt). Huomenna hän pääsisi Pariisiin ja näkisi taas oman rakkaansa! (lue= Alecin). Voi, miksei Alec tajunnut, että Gertrude oli sata kertaa parempi kuin se miehen nykyinen hempukka? Mutta Gertrude oli päättänyt avata Alecin silmät. Alecin pitäisi tajuta, että oikea elämänkumppani oli vain ja ainostaan Gertrude!
Nainen kääntyi katsomaan yöpöydällä olevaa valokuvaa, jossa oli kuva Alecista ja hänestä. Tosiasiassahan kuvassa oli oikeasti Alec ja Lily, mutta Gertrude oli sotkenut Lilyn kasvot mustalla tinnerillä ja liimannut oman kuvansa sen päälle. Kuva sai naisen hymyilemään leveästi ja hän huokaisi tyytyväisesti.
Huomenna, Alec. Huomenna he taas näkisivät toisensa.

//... muhahaha.

"Tietysti tulee.." Alec hymyili leveästi ja painoi taas hellän suukon naisen otsalle. Niin, mies oli varma siitä ettei tämä vuosipäivä todellakaan tulisi olemaan viimeinen. Niitä tulisi vielä monia, niin kauan kun he vain elisivät.. Olihan se kuitenkin myönnettävä, että Alec oli ajatellut täysin samankaltaisesti edellisessä suhteessakin, mutta tällä kertaa tunne oli erilainen, paljon vahvempi ja varmempi. Sitä se tosirakkaus oli.. Ja mies uskoi siihen, että jokaisella olisi olemassa niitä vain yksi. Toista samanlaista ihmistä kun ei maailmassa ollut, eikä täten ketään Lilynkään kaltaista. Nainen oli ainutlaatuinen ja Alec taas ainutlaatuisen onnekas tavatessaan hänet. Ja vaikka Lily olikin nykyään aivan erilainen kuin silloin kun mies oli hänet tavannut masentuneena ja säikkynä, niin Alec oli osannut silti nähdä hänen lävitseen jotenkuten millainen nainen sen kuoren takan oikeasti piileksi. Ja siksi mies oli myös nähnyt vaivaa saadakseen nähdä kunnolla tämän aidon Lilyn.. Se vaiva oli selkeästi palkittu, se onnellinen hymy mikä neidon huulia nytkin koristi muistutti aina asiasta.

Alec painoi vielä uuden suukon vaaleaverikön kasvoille, mutta tällä kertaa huulille ennen kuin sitten irrottautui hitaasti hänestä ja lähti pois ikkunan luota. "Matkalaukut pitäisi varmaan purkaa.." Hän oli jo löytänyt tiensä hotellihuoneen suurelle parivuoteelle, jossa heidän laukkunsa vielä olivat täysin koskemattomina. Alec laski molemmat alas sängyltä ja katsoi sänkyä sitten hivenen pidempään kuin äsken.. Ja kuinka ollakkaan, pian mies jo oli heittäytynyt sille makuulle ja päästi pitkän huokaisun ilmoille. Hän vaihtoi asentoaan mukavemman oloiseksi ja sulki silmänsä. "Mmmh.. en ole ikinä maannut näin pehmeällä sängyllä.." Alec mumisi valtaisan sängyn keskeltä, ennen kuin jo nosti päätänsä ylös avattuaan silmänsä ja etsi katseellaan Lilyä. "Sinunkin pitäisi tulla kokeilemaan. Oikeasti. Ehkä meidänkin pitäisi ostaa uusi sänky, kun palaudumme Englantiin?"

Lily avasi viimein silmänsä, kun tunsi miehen huulet otsallaan. Kevyt henkäys, joka kertoi tyytyväisyydestä ja onnellisuudesta, päästi ilmoille naisen punaisilta huulilta, jotka yhä jaksoivat osoittaa ylöspäin. Tämä hymy ei luultavasti tulisi katoamaan Lilyn huulilta seuraaviin kuukausiin, jollei nyt jotain maailmaa mullistavaa ehtisi tapahtua. Neito tunsi olevansa pieni lapsi, joka on silmittömästi kiintynyt leluunsa (tosin Alecia ei todellakaan voinut leluksi verrata) ja jos tuo lelu häneltä vietäisiin, niin Lily olisi todella onneton. Okei, ehkä tuo lapsi ja lelu vertaus ei ollut mikään maailman parhain vertaus, mutta kuitenkin.
Siis suoraan sanoan ilman Alecia Lily ei tuntisi oloaan niin suunnattoman onnelliseksi. Ja tämä oli varmasti käynyt jo moneen otteeseen selväksi, joten siitä ei enää sen enempää.

Lily sai tuntea vielä kerran Alecin huulet omillaan, kunnes mies sitten erkani (valitettavasti) naisen läheltä. Alec totesi jotain matkalaukuista, joita nainen siirtyi sitten katsomaan.
"Ehtiihän tuon", hän totesi ennen kuin Alec ehti heittäytyä sängylle makaamaan. Lily naurahti huvittuneena nähdessään miehen heittäytyvän sängylle ja uusi huvittunut naurahdus päästettiin ilmoille, kun Alec puhui jotain sängyn mukavuudesta.
"En pistä lainkaan pahakseni", Lily totesi uuden sängyn hankintaan ja sipsutti nopeasti suurelle sängylle, jossa Alec makasi kuin kotonaan. Vaaleaverikkö heittäytyi puolestaan mahalleen sängylle ja todellakin upposi sen pehmeän patjan sisään. Hänen huuliensa välistä karkasi silloin innostunut hihitys, joka onneksi tukahtui sängyn peitteisiin jonkin verran. Kuin lapsi jouluaamuna, mikään ei kuvailisi Lilyä sen paremmin sillä hetkellä.

"... Jos me palaamme Englantiin lainkaan", Lily liversi vielä lopulta sanojensa jatkoksi, kun oli nostanut kasvonsa pois sängyn peitteistä ja kömpi nyt Alecin vierelle asettuen puoliksi miehen ylle. Lily hymyili yhä aurinkoisesti ja katseli Alecin kasvoja silmät sädehtien. "Minä ainakin tiedän, mitä me tänä iltana teemme", neito hykersi sitten ja virnisti siihen malliin, että Alec varmasti tiesi, mitä Lily ajoi takaa. Mutta Lilyn tarkoitus oli saada Alec uskomaan jotain aivan muuta kuin hän oikeasti tarkoitti. Lily kömpi nyt istumaan miehen ylle ja nojautui lähemmäs Alecia. Hän painoi huulensa miehen huulille intohimoiseen sävyyn, mutta sitten hänen kätensä etsiytyi nappaamaan tyynyn käsiinsä ja pian se oltiin jo viskattu päin Alecin kasvoja. Onneksi tyynyt olivat pehmeitä, eikä Lily nyt ollut mitenkään kovakouraiseen sävyyn tyynyä viskannut miehen kasvoille.
"Olen aina halunnut harrastaa tyynysotaa hotellihuoneessa, nimittäin siivoojat kuvittelevat tyynyjen olleen hajonneen aivan erilaisessa tilanteessa, eikä kukaan syytä meitä siitä", Lily selitti ensiksi hyvin asiallisella sävyllä istuessaan siinä miehen päällä, mutta loppua myöten hän nauroi jo siihen malliin, että naurulle ei tulisi loppua pitkään aikaan.

Alec nauroi ääneen kun Lily oli vuorostaan myös heittäytynyt sängylle ja hihitteli suloiseen tapaansa. Mies ei osannut todellakaan edes ajatella sitä, että kuinka uskomaton hän olikaan (ja että kuinka monta kertaa aikaisemmin Alec oli sen jo todennut.) "Jos palaamme?" Hän kohotti toista kulmaansa ylemmäs, kun käänsi katseensa vierelleen johon Lily oli nyt kivunnut makaamaan. Ja kun neito oli asettunut miehen ylle niin hänen kulmansa vain kohosi entisestään. "Hmmh, luulempa ettei minulla ole mitään vastalauseita sen suhteen", Alec oli ehtinyt vielä hykertää ääneen ennen kuin Lily oli painanut huulensa miehen omille ja suudellut tätä jo intohimoiseen sävyyn. Mies vastasi suudelmaan vähintäänkin samalla mitalla ja sulki silmänsä, antaen kätensä vaeltaa pitkin naisen selkää..
Kunnes tunsi sitten suudelman äkisti päättyvän ja jotain hyvin pehmeää iskeytyvän vasten kasvojansa. "Mitä-" Mies oli avannut silmänsä ja luonut mitä hämmentyneimmän katseensa minkä vain taitoi Lilyyn, mutta pian tällekkin löytyi syy.. Hän halusi leikkiä tyynysotaa. Tyynysotaa. Niin, no.. Se olisi valehtelemista jos Alec muka nyt väittäisi mielessä ei olisi käynytkään vähän erilaiseen toimintaan viittaava asia sen perusteella, mitä Lily oli hänen antanut ymmärtää.

".. Käytössämme on kokonainen hotellihuone valtaisalla sängyllä, istut päälläni ja sinulla on mielessäsi tyynysota?" Mies katsoi vieläkin päällään istuvaa nauravaa vaaleaverikköä hivenen pettyneen oloisena, mutta se oli osottautuikin melko haastavaksi (ei nauravan Lilyn seurassa voinut mitenkään esittää olevansa jotenkin pettynyt.) "Ei se mitään - niin minullakin", pettynyt ilme oli muuttunut sekunnin murto-osassa huvittuneeksi virneeksi ja tyyny, jonka neito oli äsken viskaissut Alecin naamalle lensi taas hienosti heittäjäänsä päin, kun mies oli siihen tarttunut ripeästi. Ja herrasmiesmäiseen tapaan (köh köh) Alec oli kipannut neitokaisen pois päältään pehmeälle sängylle selälteen, kun itse ryhtyi hamstraamaan syliinsä kasapäin tyynyjä. Aivan, tästä vielä syttyisi kunnon sota. Viime kerrasta muuten mahtoikin olla aikaa, Alec ei osannut enää edes muistaa mitään siitä..

Ja tähänkö pari oli taas päätynyt? Leikkimään tyynysotaa kalliissa pariisilaisessa hotellissa, kun muut aikuiset parit keksisivät jotain fiksumpaa tekemistä? Kuten vaikka matkalaukkujen purkamista? No jaa, kai sitä välillä sai antaa oman henkisen ikänsä laskea taas sinne kymmenvuotiaan tasolle.. Nyt kun he kerrankin olivat lomalla. Ei kukaan heitä nyt näkisi, joten väliäkös sillä..

Lily nyökytteli päätään innostuneena leveästi hymyillen, kun Alec selvästi kyseenalaisti Lilyn ajatuksen tyynysodasta. "Sinulla taisi olla mielessäsi jotain aivan muuta", neito hykersi tyytyväisyydestä, kun oli onnistunut viemään äskeisellä suudelmalla miehen ajatukset aivan toisaalle. "Ja mihinkäs minä tästä lähtisin, päälläsi on oikein hyvä istua", Lily virnisti ja oli aikeissa tarttua uuteen tyynyyn, mutta Alec onnistui puolestaan yllättämään vaaleaverikön viskaten tyynyn nyt Lilyn kasvoja päin. Lily ei ehtinyt oikein muuta tehdä kuin nauraa suureen ääneen, kun hän jo tunsikin olevansa selällään sängyllä. Alec alkoi kerätä tyynyjä itselleen ja Lilykin päätti tehdä jotain fiksua. No, tyynyjä ei valitettavasti ollut sängyllä kuin parisen kappaletta ja Alec oli onnistunut suuremman osan omimaan itselleen, joten Lily viskasi nopeasti hänelle jääneen tyynyn Aleciin päin, kunnes hän itse kietoutui suuren peiton alle suojaan. Niin, ja Lily tietenkin nauraa hykersi koko ajan, eikä hänen naurulleen tuntunut olevan loppua lainkaan.

Leikki-ikä on koko ikä. Ei sille mitään yksinkertaisesti voinut, jos alkoi lapsettaa. No, tästä voisi syyttää vain Alecia, koska mies vain teki Lilyn olon niin kevyeksi ja huolettomaksi, että pakostakin sitä halusi välillä irrotella ja kunnolla. Lilyhän oli vasta 22-vuotias, joten hän oli vielä melko nuori tapaus. Ei Aleckaan vanha ollut, alle kolmekymppinen, joten... Kaipa heille tällainen hauskutteluhetki oli sallittua? Sai luvan olla sallittua, sillä ei Lily ainakaan ollut tätä lopettamassa. Hän tahtoi pitää hauskaa Alecin kanssa ja tuntea olonsa typerän lapselliseksi. Hyvin sanottu, typerän lapselliseksi.

Alec oli niin keskittynyt nyt tyynyjen keräilyyn, ettei hänellä ollut pienintäkään aavistusta siitä mitä Lily hänelle oli tekemässä. Joten lopulta kun mies oli saanut suurimman osan tyynyistä itselleen, hän tunsi taas jonkun pehmoisen iskeytyvän takaraivoonsa ja käännähti välittömästi heiton suuntaan. Lily oli kadonnut näköpiiristä, mutta kyllähän naisen olinpaikan pystyi päättelemään silmänräpäyksessä (siellä mistä nauru kantautui.) "Hei..!" Mies naurahti tajutessaan Lilyn piileksivän suuren peiton alla suojissa. Hän oli ensiksi tarttumassa tyynyyn ja aikeissa viskaista se naista päin, mutta herra saikin paremman idean..

Alec laski tyynyt nopeasti käsistään ja tarkkaili arvioivasti Lilyä, joka vielä oli peiton suojissa. Ja pian hän olikin vetäissyt peittoa hivenen pois, paljastaen naisen jalat eikä siitä hetkeäkään ehtinyt kulua kun kutitushyökkäys Lilyn jalkapohjiin oli ehtinyt tapahtua. Mies ei osannut olla enää nauramatta ja liittyi täten äsken vielä pelkästään Lilyn muodostamaan naurukuoroon ja jatkoi kutittamista. Nyt jos joku ulkopuolinen sattuisi huoneeseen tupsahtamaan, niin näky saattaisi olla melkoinen sellaisen näkökulmasta.. Mutta onneksi ei kuitenkaan. Niin, tässä huoneessa majailisi kokonaisen viikon ajan vielä pelkästään Alec ja Lily eikä kenelläkään muulla olisi oikeutta pelmahtaa niin vain sisään.

Lily kuvitteli olevansa turvassa peiton alla, sillä ainahan sellainen turva peiton alla oli. Mutta kuinkas sitten kävikään. Yhtäkkiä Lily tunsi jalkojensa olevan poissa peiton alta ja pian neito tunsi sormet jalkapohjissaan. Vaaleaverikkö nytkähti ja alkoi nauraa nyt hieman tuskastuneemmalla äänellä. Hän kun oli herkkä kutiamaan ja pienikin kutitus jalkopohjiin oli saada hänet sekoamaan.
"A-A-Alec! Epäreilua!" Lily pystyi älähtämään naurunsa lomasta ja viskasi peiton pois yltäänsä. Hänen vaaleat hiuksensa olivat aivan sekaisin, sillä peitto oli todellakin sotkenut ne täysin. Lily pyyhkäisi vain silmiensä eteen tulleet hiuksensa pois tieltä ja yritti paeta Alecin kutitusotteesta.

Neito kuitenkin heitti sitten peiton Alecin ylle ja kömpi itsekin sen alle. Peiton alla oli hämärää, sillä peitto oli aika paksu, mutta huoneessa oli kuitenkin sen verran kirkas valo, että peiton alla kuitenkin näki melko hyvin. Lily hymyili valloittavasti aivan Alecin kasvojen lähellä ja härnäsi Alecia tuomalla huulensa melkein kiinni miehen huuliin, muttei kuitenkaan painanut niitä tämän huulia vasten.
"Kutittaminen on huijaamista", vaaleaverikkö henkäisi katse tiiviisti Alecin merensisinissä silmissä. "Tiedät sen vallan hyvin", Lily lisäsi hiljaa ja kohotti hivenen oikeaa kulmaansa ja antoi huuliensa hipaista aivan nopeasti Alecin alahuulta.

Ja sittenkös Lilyn kädet olivat löytäneet paikkansa Alecin vatsalta ja nyt neito vuorostaan kutitti Alecia.

Kutittaminen olikin aiheuttanut Alecin olettaman reaktion Lilyssä ja nyt hän virnuili entistäkin leveämpään sävyyn. Pian hän olikin viskaissut peiton pois päältään ja nyt vasta mies näki kunnolla, miten neidon vaaleat hiukset olivat menneet täysin sekaisin. Sekös vasta Alecissa hilpeyttä herätti ja hän koitti pidätellä kovan naurukohtauksen saamista Lilyä katsellessaan, kunnes peitto olikin yhtäkkiä päätynyt miehen ylle ja kaikki tuntui pimenevän. Lilyn kömpiessä myös sen alla Alec tajusi, ettei peiton alla lopulta niin huono näkyvyys ollut kun hän näki taas naisen kasvot. Nainen toi kasvojansa aivan härnäävän lähelle miehen omia ja Alec olikin jo sulkemassa silmiään, valmiina suutelemaan Lilyä mutta sai avata silmänsä taas hetken päästä auki huomatakseen ettei naisella ollut vielä aikeitakaan suudella. "Eikä, itsekin heitit minua tyynyllä vaikka selvästi olin takaraivo sinuun päin", mies hykersi huvittuneeseen sävyyn ja antoi katseensa eksyä naisen huulille, jotka olivat äsken ihan hiponeet Alecin alahuulta.. Niin lähellä.

Ja hetken päästä Lily oli onnistunut selvästi "harhauttamaan" miehen ajatukset taas muualle (hei, olihan heillä käynnissä sota vielä) ja teki nyt omasta vuorostaan kutitushyökkäyksen, tällä kertaa Alecin vatsalle. "Ei, ei..!" Mies anoi armoa tuskaiseen sävyyn vielä hetken, ennen kuin naurun pidättelystä tuli täysin mahdotonta ja hän nauraa hekotti jo kuin viimeistä päivää. Lily vieläpä tiesi, että Alec kutisi vatsan seutuvilta kaikista eniten.. Damn! Alec lysähti sängylle taas selälteen ja nosti kättään suunsa eteen, ettei nauru kuuluisi niin kovaa ääneen, mutta melko hyödytöntähän se loppujen lopuksi oli. Mies koukisti jalkojansa ja meni hivenen kippuralleen, sillä aloillaankin oleminen oli nyt aivan täysi mahdottomuus..

"Aaa.. Lily! Lily, minä luovutan, en kestä.." Hän oli lopulta nauranut äänensä ihan käheäksi ja haukkoi henkeään raskaasti, kun ei ollut naurun välistä ehtinyt kunnolla edes happea ottaa. Ja jos Lilyn hiukset olivat Alecin mielestä näyttäneet sekavilta, niin minkäslaiset miehen omat sitten nyt olivatkaan? Jokainen hius sojotti varmasti täysin eri ilmansuuntiin ja ne olivat sähköistyneet ihan mukavasti peiton alla kieriskelystä..

Lily virnuili entistä leveämmin, kun oli onnistunut saamaan etulyöntiaseman heidän pikku sodassaan. Alecin herkkä kohta oli tämän vatsa ja voi, kyllähän neito oli sen tiennyt. Siksi hän olikin siihen iskenyt.
Alecin nauru sai pian Lilynkin nauramaan ja neito sen kuin jatkoi miehen kutittamista. Eikä kestänyt kauaakaan, kun mies jo kellahti selälleen sängylle ja haukkoi henkeään anoen armoa. Tällöin Lilyn kädet, jotka olivat yhä miehen vatsalla, liukuivat hellin ottein Alecin kyljille ja Lily asettui kevyesti miehen ylle.
"Minä voitin.." vaaleaverikkö hykersi kehräävästi ja ryhtyi sitten sivelemään Alecin tummia hiuksia siistimmin. "Näkisitpä itsesi, olet kuin mikäkin peikko", Lily pidätteli nauruaan ja hänen silmänsä laskeutuivat taas miehen hiuksista tämän merensinisiin silmiin.

Vimein Lily päätti sitten lopettaa Alecin piinaamisen ja painoi täyteläiset, hymyileväiset huulensa tiiviisti vasten Alecin huulia. Suudelma oli samaan aikaan hellä ja täynnä kiihkoa. Kenenkään ei pitäisi kysyä, miten tuo oli mahdollista, mutta sitä se kuitenkin oli. Lilyn kädet liukuivat nyt miehen rintakehälle naisen yhä suudellessa Alecia tyytyväisenä.
"Nyt sinun pitää palkita minut", vaaleaverikkö henkäisi vasten Alecin huulia, kun oli viimein jotenkin onnistunut irrottautumaan Alecin huulilta ja jälleen se leikkisä virne kipuili hiljalleen naisen punaisille huulille. "Haluathan palkita minut?" Lily katseli Alecia nyt niin vilpittömin silmin kuin vain osasi ja Lily tiesi, ettei Alecilla olisi varmastikaan mitään vastaan sanottavaa. Tai ei ainakaan pitäisi olla.

Alec oli suorastaan helpottunut siitä, kun Lily oli lopettanut kutittamisen. Seuraavaksi neidon kädet olivatkin jo löytäneet uuden paikkansa miehen kyljiltä ja nainen itse oli taas asettautunut Alecin ylle. Mies hymyili ilkikurista hymyään, kun Lily kertoi tämän muistuttavan peikkoa ja siveli Alecin tummaa hiuspehkoa siistimpään muotoon. Hetken päästä nainen olikin laskenut taas katseensa Alecin silmiin, niin että hän pystyi taas vain tuijottamaan niitä siniharmaita, kauniita silmiä takaisin lumoutuneena. Mies rakasti näitä pieniä hetkiä, joita heidän välilleen syntyi usein. Hän pystyisi vaikka tuijottamaan kokonaisen päivän pelkästään neidon silmiä. Vaikka eihän se mitään kovinkaan kehittävää puuhaa ollut, niin silti se sai Alecin ajatukset ja aivot käymään ylikierroksilla. Positiivisella tavalla,

Kovinkaan kauaa ei ehtinyt kulua enään, kun Lily vihdoinkin painoi huulensa miehen huulille, sen kaiken piinan ja kiusoittelun jälkeen.. Alec sulki silmänsä hitaasti ja antautui suudelmalle täysin, nostaen kätensä neidon selälle ja sivellen sitä hellästi. Naisella oli jotenkin kummallinen taipumus aina välillä härnäillä miestä ensin, mutta sitähän ei Alec pahakseen pistänyt. Pieni kiusoittelu kuului aina asiaan, eikö niin..? Lopulta Lily irrottautui pienen etäisyyden päähän miehen huulilta ja Alec sai välillä haukattua happeakin keuhkoihinsa (ne olivat todellakin kokeneet melkoisen rasitteen niin pienen aikavälin sisällä.. Ensin holtiton nauru ja sitten tämä.) "Hmm.. olit niin armoton minua kohtaan, että en oikeastaan tiedä.." Alecin toinen käsi oli liukunut höyhenen kevyesti Lilyn alaselältä tämän niskan taakse ja hän antoi sormiensa nyt sivellä siitä kohtaa pyörivin liikkein. Mutta miehen kasvoille kohonneesta virneestä päätellen osasi heti tietää, ettei Alec tosiaankaan ollut epävarma siitä halusiko hän palkita Lilyä. "Mutta en halua olla huono häviäjä, joten.."

Mies oli vetänyt vaaleaverikön päätä taas alemmas, vieden hänen huulensa taas uuteen suudelmaan. Suudelma oli aluksi ollut samankaltainen kuin äskeinenkin, mutta pikkuhiljaa hellyys oli menettämässä sijaansa intohimoisuudelle ja entistäkin enemmän kiihkolle. Lilyn selällä lepäillyt käsi sai taas uuden tehtävän ja mies ujutti sen neidon paidan helman alle, koskettaen naisen paljasta selkää. Alec antoi käden tehdä taikojansa vaaleaverikön pehmeällä iholla ja sormenpäät vaelsivat selkää pitkin kuin antaumuksellisesti tutkien sitä. Aivan, Lily oli onnistunut taas herättämään miehessä erityisen nälkäisiä tunteita, eikä siitä ollut enää minkäänlaista paluuta. "Matkalaukut taitavat jäädä huomiseen.." Mies henkäisi huvittuneeseen sävyyn neidon punaisia huulia vasten kiihkeän suudelman lomasta. Matkalaukkujen purkaminen ei tosiaankaan ollut nyt se asia, joka Alecin mielessä oli nyt ensimmäisenä (ja sehän oli vastaavanlaisessa tilanteessa varsin ymmärrettävää.) Lomallahan sitä tässä nyt oltiin, joten mitäpä turhia muita asioita murehtimaan, kun voisi keskittyä siihen olennaiseen?

Lily hymyili taas leveästi, kun Alec oli sanonut Lilyn olevan äsken armoton miestä kohtaan. "Olen pahoillani, jos äskeinen oli sinulle hieman liikaa", neito vastasi pehmeällä äänellä ja antoi huuliensa painautua miehen toista korvaa vasten suudellen sitä kuin näin osoittaen olevansa pahoillaan. Mutta oliko Lily pahoillaan oikeasti, siitä voitaisiin olla ehkä eri mieltä.
Pian Alec kuitenkin totesi, ettei halunnut olla huono häviäjä. Lily kohotti päätäänsä sen verran, että pystyi taas näkemään miehen kasvot, mutta silloinkos Alec jo veti Lilyn uuteen suudelmaan. Jota vastaan Lilyllä ei tietenkään ollut yhtään mitään. Hän tiesi, miten tämä ensimmäinen ilta Pariisissa tulisi päättymään ja Lily oli varma, että Alecillakin oli aavistus tulevasta.

Tuntiessaan Alecin sormien ujuttautuvan paitansa alle ja koskettelevan paljasta selkää, Lily antoi omien käsiensäkin ujuttautua miehen paidan kimppuun. Hänen kätensä nostivat miehen paitaa vatsan seudulta, mutta jättivätkin paidan sitten omiin oloisinsa siirtyessään Alecin housujen etumuksen kimppuun housuja availlen. Mitäpä sitä turhia enää pitkittelemään, olivathan he jo äskeisen pienen 'naurusodan' aikana ehtineet syttyä. Tai siis sillä tavoin syttyä, että he molemmat olivat jo kiusoitelleet toisiaan tarpeeksi.

Lily oli ehtinyt avata Alecin housut ja juuri ujuttamassa niitä alas miehen yltä, kunnes uusi ajatus pomppasi hänen mieleensä. Lily erkani suudelmasta samaan aikaan, kun hänen silmänsä avautuivat.
"... Täällä on varmasti jonkinlainen kylpyamme", Lily totesi hiljaa, kunnes taas se innostunut hymy kipusi hänen huulilleen naisen parhaillaan siirtyessä pois Alecin yltä. Neito sipsutti erään oven taakse, jonka sisältö oli yhä hänelle tuntematon ja pian kylpyhuoneesta kantautui jo innokas hihkaisu. "Täällä on poreamme!" Lily hihkaisi kylpyhuoneessa ihastellessaan sen loistoa. Kylpyhuone oli todella vaalea ja sen sisustus oli takuulla viimeistä huutoa. Vaaleaverikkö alkoi heti riisua housuja yltään ja saatuaan ne pois jaloistaan Lily heitti he vain ulos kylpyhuoneesta kuin viestien Alecille, että tämänkin olisi paras siirtyä sängyltä kylpyhuoneen puolelle.
Lily olikin pian jo alastomana kylpyhuoneessa ja oli pistänyt veden valumaan poreammeeseen etsien sen jälkeen jotain saippuaa, jonka voisi lorauttaa poreammeeseen.

Alec tunsi Lilyn käden siirtyvän paidalleen, mutta hänen yllätyksekseen käsi olikin jo pian siirtynyt alemmas, housujen etumukselle. Miehellä ei tosin ollu sitä vastaan mitään että ylimääräinen vitkastelu jäi vähemmälle.. ei tietenkään ollut. Mutta juuri kun Lily oli vihdoinkin saanut ne avattua ja oli ujuttamassa housuja pois Alecin jalasta, niin jokin pysäytti hänet yllättäen ja suudelmakin rikkoutui kun nainen vetäytyi kauemmaksi toisen huulilta. Mies availi hivenen hämmentyneenä silmiänsä ja loi naiseen kysyvän katseen. Mutta sitten Lily puhuikin jotain kylpyammeesta ja kipusi pois miehen yltä, jättäen Alecin yksin sänkyyn. Mies tuijotti pöllämistyneenä neidon perään, kun hänestä näkyi enään pieni vilaus ja hän olikin jo kadonnut toisen oven taakse. Alec ei osannut päättää että oliko enemmänkin hämmentynyt vai turhautunut tästä yllättävästä käänteestä, sillä olihan Lily ehtinyt miehen housutkin jo riisua pois puoliksi.. Ja olihan se varmasti tullut jo selväksi ettei tämä mies pitänyt keskeytyksistä. Kuten ei myöskään Lily, joten mitä ihmettä naisella mahtoikaan nyt olla mielessään..?

"Poreamme?" Alec ähkäisi epäuskoisena maaten edelleenkin sängyllä siinä asennossa, mihin Lily oli hänet jättänyt, mutta nousi pian istualteen kuultuaan neidon hihkaisun. Vaikka olihan mies itse tämän huoneen heille varannut, niin ei hän muistaakseen ollut nähnyt mitään mainintaa poreammeesta? Toisaalta, ei hän ollut sitä asiaa loppujen lopuksi tarkemmin tutkiskellutkaan. Mies havahtui ajatuksistaan kun jokin vaatekappale lensi hetken kuluttua ulos kylpyhuoneesta. Ja pian hän huomasi, että kyseinen vaatekappale sattui olemaan Lilyn housut.. Aa, miksei Alec sitä aikaisemmin ollut tajunnut..? Nyt vasta hän ymmärsi, että mitä varten siitä kylpyammeesta oli yhtäkkiä tullut niin tärkeä..

Erikseen miestä ei tarvinnut enää käskeä nousemaan ylös sängyltä, kun hän oli sen jo tehnyt ja hiippaili kohti kylpyhuonetta. Sitä ennen hän oli kylläkin hankkiutunut eroon omistakin housuistaan ja kiskoi vielä paitaansa pois yltään, ennen kuin asteli huoneeseen Lilyn seuraan. Miehen kasvoille kohosi merkillinen virne, kun heti ensimmäisenä hänen silmiinsä osui alastomaksi riisuuntunut nainen.. niin ja toki, olihan se kylpyhuone ja poreammekkin ihan hienoa. Alec asteli lähemmäksi Lilyä ja hän kietaisi kätensä takaapäin vaaleaverikön vyötärölle, laskien suudelman tämän kaulalle pehmeästi. "Mitä sinä etsit..?"

Jos Alec pääsisi näkemään vilahduksenkin Lilyn ajatuksista sillä hetkellä, mies luultavasti hämmästyisi Lilyn ajatustoimminnasta sillä hetkellä. Vaaleaverikkö tunsi olevansa kuin lapsi karkkikaupassa, joka ei onnistunut tekemään varmoja päätöksiä, vaan vaihtoi koko ajan johonkin toiseen. Lilystä poreamme oli jo sellaista ylellisyyttä, että tietenkin se olisi heti testattava, kun sellainen olisi vain mahdollista. Nyt, kun heillä oli poreamme heidän hotellihuoneensa kylpyhuoneessa, oli Lily varma, että tulisi lillumaan poreammeessa joka ikinen ilta. Ja tietenkin hänen olonsa parantuisi huomattavasti, jos Alec lilluisi ammeessa hänen kanssaan. Eihän miehellä ollut asunnossaan kylpyammetta, jossa he voisivat vain olla.

Lily tunsi miehen käsien kietoutuvan hänen vyötärölle ja pian jo huuletkin tunnettiin kaulalla. Neito muisti taas, miten himokas hän sillä hetkellä olikaan, kun tunsi Alecin alastoman vartalon omaansa vasten. Lily käännähtikin nopeasti ympäri ja painoi oman alastoman vartalonsa miehen etuvartaloa vasten. Neito kietoi kätensä miehen kainaloiden alta tämän ympäri ja suuteli kiihkeästi Alecia huulille. Kunnes hän taas muisti, mitä oli tekemässä.
"Täytyyhän poreammeeseen nyt kuplia saada", vaaleaverikkö vastasi itsestäänselvältä kuulostaneen asian ja suuteli nyt Alecin kaulaa kuin iilimato konsanaan. Tosin ei Lily nyt niin kovasti miehen kaulaa imenyt, iilimato -vertaus oli vain kuulostanut hyvältä sillä hetkellä.

Eiväthän ne saippuat kaukana olleet, vaan aivan poreammeen oikealla puolella. Lily, joka oli onnistunut jotenkin irtaantumaan Alecin kaulalta, kurotti nyt saippuoihin ja nappasi ensimmäiseksi eteen tulleen saippuapullon käteensä kaataen lorauksen poreammeeseen, joka oli jo täyttynyt hyvään malliin.
"Mietihän; kynttilöitä ja vain me kaksi poreammeessa.. Eikö kuulostaisi romanttiselta?" Lily esitti kysymyksensä karhealla ja hiljaisella äänellä, kun oli siirtänyt huomionsa jälleen Aleciin. Vaaleaverikkö hymyili jälleen valloittavasti ja antoi vartalonsa kiehnätä kiusoittelevasti Alecin vartaloa vasten. "Tosin täällä ei taida kynttilöitä olla, mutta ei se mitään haittaa.."
Ja nyt Lily jo veti Alecia mukaansa poreammeeseen.

Alec hymähti huvittuneeseen sävyyn Lilyn vastaukselle, samalla kun toisen huulet olivat nyt vuorostaan miehen kaulalla. Kuplia tai ei, tämä ilta tulisi vielä päättymään hyvin.. Mies ei voinut olla mitenkään muistelematta sitä, että kuinka he tasan vuosi sitten (eli ensitreffeillään) olivat myöskin päättäneet iltansa.. Tilanne oli vain jotenkin karannut käsistä niin pienessä hetkessä, eikä se parin välillä oleva vetovoima ollut tähänkään päivään asti mitenkään muuttunut. Kuten sen nytkin saattoi huomata..

Alec päästi vastahakoisen äännähdyksen huuliltaan, kun Lily irrotti omat huulensa pois miehen kaulalta päästäkseen käsiksi saippuoihin, jota neito nyt kaatoi täyttyneeseen poreammeeseen. Mies siirsi katseensa hetkeksi pois vaaleaveriköstä ja katsoi nyt kuinka saippua sekottui poreammeen veteen ja teki siitä entistäkin houkuttelevamman näköisen paikan..
"Mitä turhia, loppujen lopuksi ne ovatkin vain tiellä ja hankaloittavat asioita.." Alec virnisti merkilliseen sävyyn Lilyn mainitessa kynttilöistä. Totta kai kynttilät sopisivat siihen vallanmainiosti ja loisivat varmasti omanlaista tunnelmaansa, mutta ei niiden puuttuminen miestä haitannut ollenkaan. Naisen paljaan vartalon kiehnäävä liike miehen omaa vasten sai nytkin hänet hetkeksi sekoamisen partaalle.. Lily todellakin tunsi Alecin ja tiesi mitä tehdä.

Ja pian nainen olikin vetänyt miehen mukanaan poreammeeseen, Alec asettautui veteen istumaan nojautuen mukavaan asentoon sen reunaa vasten ja veti Lilyn syliinsä. Hän kietaisi kätensä naisen vyötärölle ja painoi huulensa sitten neidon omille tiiviisti, suudellen tätä kiihkeään sävyyn. Toinen käsi lähti hitaasti alaselkää pitkin liusumaan naisen reidelle, jota Alec silitteli hellästi, antaen sormien välillä käväistä sisäreidenkin puolella. Mies tunsi olevansa kuin taivaassa ylimmässä, siinä lämpimän ja poreilevan veden ympäröimänä, jumalainen nainen sylissään ja suudellen tätä intohimoisena. Pariisiin todellakin kannatti tulla, eikä sitä turhaan ylistetty rakastavaisten ykköslomakohteeksi.

Lily ei voinut muuta kuin naurahtaa Alecin sanoessa kynttilöiden olevan loppujen lopuksi vain tiellä. "Miten niin muka tiellä, emmehän me niitä käsissämme pidä", vaaleaverikkö hymisi huvittuneena. "Ne vain antaisivat kaunista loistoa ja... Mietipä, jos ne vielä tuoksuisivat hyvälle", Lily yritti selvästikin kääntää Alecin mielen kynttilöiden puolelle.

Mutta poreammeeseen ja Alecin syliin päästessään kynttilät unohtuivat täysin. Vaaleaverikkö kietoi kätensä Alecin niskan taakse ja painautui miestä vasten niin tiiviisti kuin osasi. Veden poreilu tuntui hyvin mukavalta ihoa vasten, samoin kuin lämpöinen vesi, joka oli saanut jo peilit sekä muut läpinäkyvät pinnat huurustumaan. Kupliakin oli alkanut syntyä ja ne olivat takertuneet Lilyn että Alecin vartaloihin kiinni. Saippua tuoksui hienoisesti mansikalle.
"Mmm, pidän tästä", neito mumisi miehen huulia vasten ja hymyili. "Sinä, minä, Pariisi, poreamme... Mitä muuta tyttö voisikaan toivoa", Lily avasi silmänsä ja antoi käsiensä nyt asettua Alecin kasvojen molemmille puolille hyväillen miehen kasvoja välittävästi. "Ai niin, unohdin mainita alastomuuden." Nyt Lily nauroi hiljaa ja soinnukkaasti miehen kasvojen lähellä ja suukotti Alecia jälleen huulille.

"Mitä sinä toivot?" Lily kysyi sitten ja toinen käsi, joka oli vielä hetki sitten miehen kasvoja hyväillyt, lähti hiljakseen valumaan Alecin rintakehää pitkin alemmas ja alemmas. "Mistä sinä haaveilet..?" naisen äänensävy muuttui enemmän karheaksi ja flirttailevammaksi. Hänen kätensä oli valunut aina Alecin alavatsalle asti. "... Vai oletko täysin tyytyväinen tällä hetkellä?"
Ja Lilyn käsi 'lipsahti' Alecin miehuudelle.

"Se on mukava kuulla.." Alec hymisi kun Lily sanoi pitävän tilanteesta. Miten siitä pystyisi muka mitenkään kaiken järjen mukaan olla pitämättä..? Mies tuijotti hymyillen naisen silmiä taas, kun tunsi tämän käsien nousseen kasvoilleen. "Unohdit mainita?" Alec tivasi hivenen sättivään sävyyn toinen kulma koholla, mutta ei voinut olla päästämättä kevyttä naurahdusta huuliensa välistä Lilylle. Hänen kätensä silitteli edelleenkin naisen reittä kevyesti, piirrellen sormillansa välillä siihen pieniä kiemurtelevia kuvioita. Tämän täydellisempää matkan alkua ei oikeastaan olisi voinut toivoa.. Ja tämänkaltaisia päiviä tulisi vieläpä olemaan kokonaisen viikon verran! Ei siis sillä, etteikö heillä olisi romantiikkaa Lontoossakin, mutta toki sieltä puuttuivat poreammeiden kaltaiset ylellisyydet.. niin ja se kahdenkeskinen aika. Päivistä iso osa meni työntekoon ja yleensä kun he olivat saaneet päivän askareet valmiiksi niin yhteistä, täysin kahdenkeskistä aikaa jäi loppujen lopuksi melkoisen vähän. Tai ainakin Lilyn ja Alecin kaltaiselle parille, joka ei millään malttanut pitää näppejä toisistaan irti.

Alec laski katsettaan hetken aikaa Lilyn käden mukana, kun huomasi sen lähtevän valumaan rintakehälle. Mies nosti sitten silmänsä taas naisen omiin ja saattoi vain tuntea, kuinka käsi taas jatkoi matkaansa alemmaksi. Hänen oman kätensä liike vaaleaverikön reidellä oli hetkeksi pysähtynyt ja hengitys salpaantunut, kun Lilyn käsi meni aina vain alemmaksi Alecin vartalolla ja lopulta lipsahti alas miehen kriittisimmälle alueelle, joka olikin jo ihan hyvää vauhtia innostumassa tästä tilanteesta. "Luulenpa, että sinä tiedät jo mistä minä haaveilen nyt.." Mies kuiskasi naisen korvaan matalalla, arvoituksellisella äänensävyllä ja sulki silmänsä pieneksi hetkeksi. "Haluan sinut, tässä ja nyt heti." Alec painoi huuliansa taas Lilyn omille, aloittaen suudelman ensin hellästi ja hitaasti, mutta antoi sen syventyä ja muuttua nälkäisempään sävyyn hiljalleen, samalla kun miehen käsi oli taas ottanut työkseen sivellä naisen reittä. Mutta nyt käsi eksyi hivenen reitiltään ja liukui sisemmäksi, sormet hipoen naisen pyhintä, ennen kuin Alec kosketti sitä jo koko kädellään.

Nyt kun mies tarkemmin ajatteli omia "haaveitaan", niin.. oikeastaan Lily oli juuri toteuttamassa yhtä niistä. Eikä siis nyt puhuttu mistään sellaisesta haaveesta, joka olisi äsken Alecin mieleen sattunut putkahtamaan tilanteen edetessä, vaan mies oli aina.. no, haaveillut jostain tämän kaltaisesta Lilyn kanssa. Romanttisesta hetkestä kylpyammeessa (poreamme oli vielä parempi), joka päätyisi lopulta kiihkeämpään tilanteeseen. Mutta Alec oli pitänyt sen aina omana tietonaan, sillä hän ei jossain määrin vain kehdannut kertoa omia seksifantasioitaan kellekkään, edes Lilylle sillä olivathan ne nyt melko yksityinen asia joita ei yleensä ääneen kailoteltu. Eikä miestä tietenkään haitannut se, jos haaveet pysyisivätkin haaveina, sillä parin seksielämässä ei ollut mitään parantamisen varaa. Kaikki oli täydellistä näin.

Lilyn toinen kulma kohosi muka hämmästyneenä ylemmäs, kun Alec kuiskasi naisen jo tietävän, mistä mies haaveili. Lily kuitenkin tahtoi kuulla sen ääneen, ja eikä mennyt kauaakaan, kun Alec jo lausui ääneen haluavansa Lilyn tässä ja nyt heti. Eikä Lilyllä tietenkään mitään sitä vastaan ollut.
Neito ei ehtinyt mitään ovelaa vastata takaisin, kun tunsi jo miehen huulet nälkäisinä omia huuliaan vasten. Alecin käsi heräili Lilyn reidellä ja pian käsi jo kosketti naisen herkintä. Lily henkäisi suudelman aikana painavammin ja tuntui syttyvän tilanteesta entistä enemmän. Hän kipusi hajareisin (no, se oli helppo asento ja nopeasti toteutettavissa) Alecin syliin. Lily siirsi Alecin käden pois herkimmältään, sillä neito oli sillä hetkellä liian kärsimätön. Hän ei halunnut pidätellä enää tilannetta, jonka he joutuisivat kuitenkin kohtaamaan.
Eli Lily otti etenemisen omiin käsiinsä ja ohjasi miehen kovettuneen sukuelimen herkimmänsä suuaukolle laskeutuen sitten aivan hitaasti alemmas, jolloin Alecin miehuus työntyi hänen sisäänsä. Tietenkin vesi (ja saippua) oli auttanut liukumista jonkin verran, vaikka eiväthän he yleensäkään mitään liukastetta tähän tarvinneet. He molemmat olivat terveitä ihmisiä, joilla oli seksuaaliset halut kohdillaan.

"Minäkin haluan sinut, tässä ja nyt heti", Lily toisti Alecin sanat ja virnisti vasten Alecin huulia, joita oli taas vaihteeksi eksynyt syömään. Naisen kädet olivat asettuneet taas miehen niskan taakse kuin tukea ottamaan, kun Lily aloitti hitaat ylösalas-liikkeet Alecin sylissä. Noniin, tässä sitä taas oltiin. Heidän aamuinen sessio ei siis ollut tyydyttänyt heitä tarpeeksi tältä päivältä. Lily oli helppo saada innostumaan ja syttymään, ja nyt, kun he olivat Pariisiin saapuneet, ei innostus tosiaankaan niin vain lopahtanut. Ei myöskään seksin suhteen, mikä oli Alecin kanssa aina yhtä ihanaa ja nautinnollisen tyydyttävää. Harvemmin heille kävi niin, että toinen olisi tahtonut rakastella, mutta toinen ei. Yleensä he molemmat olivat samalla aallonpituudella tässä asiassa (onneksi!), eikä kummankaan tarvinnut rukoilla toista saadakseen tyydyttää seksuaaliset halunsa.

Kovinkaan kauaa Alecin käsi ei ehtinyt enää Lilyn herkimmän seutuvilla seikkailla, kun nainen jo siirsi sitä pois kavuttuaan ensin hajareisin miehen syliin. Neito ei selvästikään halunnut vitkastella tätä enää yhtään kauempaa ja sehän passasi myös Alecille. Pian Lily olikin jo ohjannut miehen pullistuneen erektion herkimmänsä aukolle ja se työntyi naisen sisään hitaasti sitä mukaa kun hän laskeutui. Mies sulki silmänsä entistäkin tiiviimmin ja päästi huuliltaan katkonaisen voihkaisun nautinnosta, kun Lily oli antanut elimen painautua kunnolla sisäänsä ja aloitti ylösalaiset liikkeet. Veden ansiosta homma luisti ihan kirjaimellisestikin entistäkin sujuvammin, joten Alec pystyi nyt kokonaan keskittämään huomionsa Lilyn huuliin ja tämän hyväilyyn käsillänsä, joista toinen liikehti vaaleaverikön alaselällä ja toinen taas oli noussut kylkeä pitkin naisen ylävartalolle. Tätä taivaallista tunnetta mies olikin jo hetken ehtinyt kaivata, vaikka viime kerrasta ei ollutkaan ehtinyt kulua kauaa (aamusta.) Lilyn kanssa se vain oli niin.. koukuttavaa ja ihanaa..

--
Pienet auringonsäteet tulvivat ikkunasta sisään ja maalasivat pariisilaisen hotellihuoneen seinille kirkkaita kohtia paikoittain. Alec tuhisi tyytyväisenä unissaan, Lily tiiviisti kainalossaan ja he molemmat nukkuivat valtavalla, pehmeällä parisängyllä paksujen peitteiden alla. Alecista lähtenyt tuhina sitten hiljalleen loppui ja mies raotteli varovaisesti silmiänsä auki. Ensimmäinen asia minkä hän näki oli Lilyn nukkuvat kasvot ja toisen asia olikin ikkuna, josta tulvi aurinkoa ja siitä oli pieni näköala suoraan Eiffel-tornille. Ikkuna nimittäin sijaitsi aivan sänkyä vastapäätä.. Huonetta ei selkeästikään oltu sisustettu ihan miten sattuu, vaan pitkään harkitusti. Alecin katse harhautui sitten ikkunasta takaisin naiseen, jota hän katsoi leveästi hymyillen. Hän näytti vielä nukkuvan, mutta jostain syystä mies ei millään malttanut vastustaa kiusausta ja.. olla herättämättä tätä. Tuskin neito kovinkaan vihainen voisi olla siitä, sillä olivathan he Pariisissa ja muutenkin ehtineet nukkua jo ihan mukavan tovin siinä yön aikana (sen jälkeen, mitä poreammeessa oli tapahtunut..) Kello oli nimittäin jo kymmenen, kun mies oli herättyään kelloa vilkaissut.
Alec vei kätensä Lilyn kasvoille hellästi ja painoi tämän nenänpäälle pienen suukon, ennen kuin vei kasvonsa lähemmäs naisen korvaa. "Lilyy, aika herätä.. Kello on kymmenen."

Lily raotti silmiään unenpöppörössä, kun oli kuullut tutun miehen äänen kuiskaavan hänen korvaansa. Hetken se Lilyltä vei, että hän tajusi nykytilanteen ja sen, missä he oikein olivat. Sen tajuttuaan Lily haukotteli suuresti ja hieraisi kämmenellään silmiään. Katse hakeutui lopulta Alecin lähellä oleviin kasvoihin ja nopeasti Lilyn kasvoja koristi valloittava hymy.
"... Minä heräsin, joten tämän täytyy siis oikeasti olla totta", vaaleaverikkö totesi karhealla äänellä ja selvitteli sitten kurkkuaan. Herääminen vei välillä aikaa useitakin minuutteja, mutta nyt Lily tunsi olevansa jo heti valmis kohtaamaan uuden, ensimmäisen päivänsä Pariisissa.

"Oh my god.. Tämä on oikeasti totta", Lily taas aloitti tämän 'onko tämä totta' -kysymysaallon, mutta nyt hän oli jo melko pitkällä siinä, että alkoi hiljalleen uskoa asian todellisuuteen. Hän oli viettänyt aivan ihanan illan Alecin kanssa poreammeessa ja päätynyt nukkumaan pehmeälle ja suurelle sängylle Alecin viereen. Ja jos päätä hieman nosti ja katsoi ikkunasta ulos, näki Eiffel-tornin suoraan edessä.
Eihän tämä voinut lainkaan olla enää unta, vaan silkkaa totta.

Äkkiä Lily olikin jo noussut istumaan sängyllä ja suki vaaleita hiuksiaan vielä hivenen unenpöppörössä. Hänen katseensa vuorotteli Eiffel-tornissa (joka siis ikkunasta näkyi) ja Alecissa kuin vihjaten miehelle, että tänään Lily tahtoi päästä näkemään Eiffel-tornin (vaikkei hän sitä oikeastaan edes tarkoituksella vihjannut, kunhan katseli tornia ja Alecia vuoronperään.)
"Pukeudutaanko ja valmistaudutaan lähtemään ulos?" Lily ehdotti suloisesti hymyillen ja hänestä näki, kuinka neito yritti sitä suurta innostustaan peittää. Eihän Lily tahtonut pelästyttää Alecia sillä suurella innolla, joka oli hänet täyttänyt heti naisen herättyä hyvin nukutun yön jälkeen.
Lily kuitenkin palasi takaisin Alecin lähelle ja painoi miehen huulille sen tutun aamusuukon, jonka he aina kahdestaan jakoivat heti herättyään. "... Ai niin, huomenta rakas", Lily tajusi unohtaneensa sanoa huomenet ja naurahti omalle tyhmyydelleen.

Alec hykerteli huvitunneen oloisena, kun Lily edelleenkin ihmetteli sitä, että miten tämä muka oli todellista. No joo, eihän naisella ollut vielä eilen mitään aavistusta siitä mitä miehellä oli ollut mielessä viimeisien viikkojen ajan ja mitä tämä oli valmistellut.. Mutta pikkuhiljaa Lilykin näytti lopultakin sisäistävän sitä, että he todellakin olivat sillä hetkellä pariisilaisessa hotellissa, aivan kivenheiton päässä Eiffel-tornista. Alec naurahti ääneen, kun Lily vilkuili vuoronperään ensin ikkunasta ulos ja sitten taas vierellään olevaa miestä.

"Mmh.. kuulostaa hyvältä", mies totesi vielä hivenen unenpöpperöisenä naisen esittämään kysymykseen. Olivathan he jo siltä erää varmasti tarpeeksi tältä aamulta sängyssä viettäneet aikaa, kellokin oli tosiaan jo sen verran ettei heidän kannattaisi enempää sisällä lorvia.. "Ja huomenta sinullekkin." Alec mumisi hyväntuulisena neidon huulia vasten, kun hän oli painanut tuttuun tapaan aamusuukon miehen huulille. Lopulta hän irrottautui suudelmasta, mutta jäi kuitenkin lähietäisyydelle Lilyn kasvoja katselemaan taas hänen silmiänsä. "Mutta luulempa, että meidän pitäisi ensin etsiä joku kahvila ja käydä siellä syömässä aamiaista, ennen kuin ryntäilemme minnekkään.. En halua, että pyörryt jonnekkin alhaisen verensokerin takia", Alec virnisti ja siveli kädellänsä vaaleaverikön kasvoja hellästi, ennen kuin nousi itsekin istumaan sängylle. Siinä samassa peitto valahti pois miehen vartaloa peittämästä ja nyt vasta hän muistikin, että he olivat Lilyn kanssa menneet kaiken logiikan mukaan alasti nukkumaan.

Mies nousi ylös sängyltä ja etsi katseellaan jotain päälle pantavaa, mutta näkikin vain eiliset vaatteet jotka lojuivat jossain sängyn vierellä. Eikö hänellä muka ollut muita vaatteita..? "Ai niin, laukkujakaan ei ole vielä purettu.." Alec naurahti huvittuneena itselleen ja nappasi toisen peitoista vyötäisilleen, ennen kuin kyyristyi matkalaukkunsa puoleen. Eihän alastomuus Lilyn seurassa nyt ollenkaan häirinnyt, mutta mies tunsi itsensä kummalliseksi jos heilui nakuna jossain suhteellisen vieraassa paikassa, kaukana omasta asunnostaan.. Hän avasi matkalaukun ja ryhtyi penkomaan sieltä vaatekappaleita (mikä osottautuikin melko haasteelliseksi.. sen siitä sai kun ei osannut pakata laukkua siististi), kunnes käteen osui puhtaat bokserit ja hän kiskoi ne jalkoihinsa. "Minun ei tarvitse varmaankaan edes kysyä, että minne haluat ensimmäiseksi..?"

Lily irvisti, kun Alec sanoi, ettei halunnut naisen pyörtyvän alhaisen verensokerin takia. "Tietääkseni minulla ei ole diabetesta", vaaleaaverikkö näsäviisaili, mutta hymyili koko sen ajan lämpimästi Alecin kasvojen lähellä. "Mutta hyvä on; syödään ensiksi. Minulla onkin hieman nälkä eilisillan poreamme-episodin takia."
Sanojensa jälkeen neito naurahti pehmeästi, suukotti miestä vielä nopeasti huulille, kunnes nousi ylös sängyltä. Lily nappasi myös peittoa alastoman vartalonsa suojaksi, mutta peitto osoittautui melko painavaksi ja hankalaksi pitää yllä, joten pian se jo heitettiinkin takaisin sängylle. Vaaleaverikkö kaiveli omaa matkalaukkuaan ja sai pian puettua ylleen ruskeansävyiset alusvaatteet. Ne puettuaan Lily mietti jonkin aikaa matkalaukkunsa äärellä, mitä aikoisi pukea päälle. Sää oli luultavasti jotain pari astetta plussaa, mutta tuuli osasi aina olla yllättävä. Joten Lily päätti, että hän aikoisi pukeutua hyvin, jottei jäätyisi esimerkiksi Eiffel-tornissa.
"Haha, ei, sinun ei tarvitse kysyä, minne haluan ensimmäiseksi", Lily nauroi pehmeällä äänellään ja katsahti Aleciin leveästi hymyillen. "Koska sinä tiedät sen jo vallan hyvin."

Vaaleaverikkö kaivoi esille sukkahousut, jotka puki jalkaansa. Sen jälkeen hän laittoi jalkaansa mustat jalkoja myötäilevät housut ja puki paidaksi harmaan kietaisuvillapaidan. Lily nappasi sitten laukusta esiin meikkipussinsa ja liiteli sitten innoissaan kylpyhuoneen puolelle ehostamaan kasvojansa edes jotenkin.

"Olen valmis", Lily sanoi sitten viiden minuutin jälkeen, kun astui pois kylpyhuoneesta. Hän oli peittänyt silmänalusiaan, laittanut puuteria, pidentänyt ripsiään mustalla ripsivärillä, tuputtanut poskipunaa poskiinsa ja maalannut huuliaan hieman punaisemmiksi huulipunallaan, joka oli vedenkestävää. Neito asteli hymyillen Alecin luo ja kyykistyi taas matkalaukkunsa ääreen. Nyt hän kaivoi sieltä esille harmaan neulupipon, jonka pisti päähänsä korvia lämmittämään.
"Muista pukeutua lämpimästi, ulkona saattaa olla ikävän viileä tuuli", Lily huolehti ja hymyili yhä sädehtivästi. Hän alkoi kietoa kaulaansa valkoista huivia.
Pian Lily oli pukeutuneena oikein lämpimästi, jottei vain onnistuisi vilustumaan tämän reissun aikana.

Alec nappasi matkalaukusta käsiinsä harmaat suoralahkeiset farkut ja puki ne päälleen. Hän vilkuili naisen suuntaan vähän väliä, samalla kun itse pukeutui. Miehen oli vain vaikea pitää katsettansa toisesta irti.. Ja samallahan siinä sai tietää jotain hyvin "olennaisiakin" asioita, kuten Lilyn alusvaatevalinnan. Hei, mitä mies luonnolleen mahtoi? Seuraavaksi käsiin tuli valkoinen t-paita, joka kiskaistiin myöskin ylle ja sen päälle mies puki vielä tummansinisen villaneulepaidan, sillä tähän aikaan vuodesta ulkona todella osasi olla hivenen vilpoisammat oltavat. Sen jälkeen Alec yritti penkoa sisällön seasta sukkia, jotka olisivat samaa paria.. Äh, miksei hän ollut voinut pakata näitä vaatteita yhtään paremmin? Lily olikin ehtinyt jo kadota meikkipussinsa kanssa kylpyhuoneeseen, kun mies vihdoinkin sai samaa paria olevat sukat jalkoihinsa. Alec istuutui sängyn reunalle odottelemaan ja vilkuili vähän väliä ikkunasta ulos. Onneksi Lilyllä ei yleensä mennyt kauaa meikkaamiseen tai muutenkaan laittautumiseen, kuten useimmilla naisilla meni.. Mies itse ei henkilökohtaisesti osannut käsittää, että mitä järkeä siinä edes oli, mutta ei hän naiselle siitä valittanutkaan. Lily ei ollut muutenkaan sellaista tyyppiä, joka maalaisi kasvonsa täysin uuteen muottiin paksun meikkikerroksen avulla. Ja hyvä niin.. Kun Alec ajatteli esimerkiksi pomonsa käyttämää meikkimäärää, niin kylmät väreet vain kiirivät pitkin hänen selkäpiitä.. Negatiivisella tavalla.

Eikä siihen kauaa mennytkään, kun Lily jo palasi huoneeseen ilmottaen olevansa valmis. Alec nousi ylös sängyltä taas ja rupesi itsekin penkomaan esille kaulaliinaansa, kun nainen laittoi piponsa päähän. "Hyvä on, äiti", Alec virnuili ilkikuriseen sävyyn neidolle toisen kehottaessa miestä pukeutumaan lämpimästi, mutta kurottautui laukkunsa ääreltä suikauttamaan nopean suukon Lilyn punatuille huulille, ennen kuin otti takkinsa käsiinsä. Ja pian miehen yllä olikin jo tämän lämmin, musta villakangastakkinsa ja kaulan suojaksi kudottu kaulaliina, joka oli harmaa. Eipä ainakaan tulisi kylmä.
Alec sujautti taskuunsa lompakkonsa, kännykän ja hotellihuoneen avainkortin ennen kuin kääntyi taas Lilyn puoleen. "Valmis?" Mies hymyili leveään sävyyn lämpimästi pukeutuneelle naiselle ja tarjosi kättänsä tälle, kuin merkkinä siitä että olisi valmiina nyt lähtemään. Heidän ensimmäinen päivänsä Pariisissa voisi alkaa ja Alec oli jo nyt hyvin varma siitä, että se tulisi kulumaan erinomaisesti.

Lily naurahti hitusen toruvaan tyyliin, kun Alec oli juuri kutsunut häntä äidiksi, mutta suukkolle hänellä ei ollut mitään vastaansanomista. Neito hankki toiseen kätensä laukkunsa, johon sai pistettyä lompakkonsa, kännykkänsä, kameran, pari päänsärkylääkettä (varmuuden vuoksi) sekä huulirasvansa. Hän tarttui Alecin käteen heti, kun oli saanut pistettyä sormikkaat käsiinsä.
"Valmiimpi kuin koskaan", neito totesi hyväntuulisesti ja suukotti miestä rakastuneesti poskelle. "Ja yhdessä olemme voittamattomia", Lily lisäsi vielä tyytyväisesti hykerellen ja lähti yhdessä Alecin kanssa heidän hotellihuoneesta.

Mutta he kumpikaan eivät olleet tietoisia silmäparista, joka tarkkaili heitä kulman takaa jokseekin vihamieliseen sekä samalla rakastuneeseen sävyyn.

Kaksi tuntia aikaisemmin.
"Saanko puhua naispuoliselle virkailijalle?"
Miesvirkailija kurtisti hivenen kummastuneena kulmiaan katsoessaan tiskin toisella puolella seisovaa pyylevää naista. Mutta asiakkas oli aina oikeassa, joten miesvirkailija kutsui paikalle naisvirkailijan, joka oli melko nuori. Varmaan joku 25-vuotias. Tällä oli vasemmassa nimettömässä sormus (totta kai se huomattiin heti). Silloin tiskin takana seisova nainen tiesi, että hän onnistuisi puhumaan tuon naisen ympäri.
"Miten voin auttaa?" naisvirkailija kysyi ranskalaisaksentillaan ja silmäili jokseekin uteliaasti tiskin toisella puolella seisovaa naista. Gertrude Gilbert kohotti hitusen kulmiaan ja viittoi etusormellaan naista tulemaan lähemmäs häntä. Naisvirkailija kurtisti kulmiaan ja kurottautui lähemmäs naista.
"Minun mieheni saapui eilen tänne hotelliin. Hänen nimensä on Alec Lawford. Meidän... Avioliittomme on alkanut hieman rakoilla ja olemme alkaneet käydä parisuhdeterapiassa. Mutta epäilen, että hänellä on toinen nainen. Hän käyttäytyy niin välttelevästi minua kohtaan, eikä osoita minulle enää samallalailla huomiota kuin ennen. Pyydän sinulta, nainen naiselta, että voisitteko kertoa minulle, minkä huoneen mieheni on varannut ja... Onko hänellä naisseuralainen mukanaan? Etkös sinäkin haluaisi tietää, jos miehesi viettää öitään jonkun toisen naisen seurassa?"
Sen pitkän puheenvuoron jälkeen Gertrude loihti kasvoilleen surkean ja murheellisen ilmeen. Eikä naisvirkailija voinut olla tuntematta empatiaa ja sympatiaa naista kohtaan.

Gertrude oli siis saanut näin tietää Alecin huoneen numeron. Hän oli vain nopeasti kaksi suurta matkalaukkuaan (hei, eihän reissuun voinut lähteä vähin vaattein!), jonka jälkeen hän oli etsinyt Alecin (ja Lilyn) hotellihuoneen. Siinä hän oli ehtinyt kyköttää sen puolitoista tuntia kyllästymättä. Hän ei aikoisi päästää Alecia silmistään, kun pääsisi näkemään miehen.
Ja silloin hän näkikin. Hän näki Alecin (ja Lilyn) astunvan ulos huoneesta ja kävelevän käsikädessä hotellin käytävää pitkin. Gertrude tietenkin aikoisi seurata perässä, hieman kauempana. Kun tulisi hyvä hetki, hän kyllä näyttäytyisi. Silloin Alec varmasti tajuaisi, että Gertrude oli miehen elämän nainen.
Tätähän varten Gertrude oli värjännyt hiuksensa vaaleiksi. Mutta hiusten värjääminen vaaleiksi ruskeiden hiusten päälle oli ollut hieman.. Eh, takaisku. Hiukset nimittäin olivat nyt aivan pissanväriset, mutta Gertruden silmin ne näyttivät yhtä viehättäviltä kuin Alecin nykyisen seuralaisen.


Lily ja Alec kävivät syömässä aamupalan hotellinsa kahvilassa, jonka jälkeen heidän matkansa kohti Eiffel-tornia oikeasti alkoi. Pariisin kadut olivat siihen aikaan täyttyneet turisteista ja paikallisista sekä joka kulmalla oli jonkin sortin myyntikojuja. Lily tajusi ihastuneensa vastapaistetun patongin tuoksuun ja halusi palavasti vielä tämän päivän aikana saada syönä oikeaa ranskalaista patonkia.
Eiffel-torni tuli tosiaan käytyä läpi, eikä Lily ollut pysyä nahoissaan. Hän oli ollut suoraan sanoen ekstaasissa päästessään ihastelemaan maisemia Eiffel-tornin korkeuksista. Hän napsi hullunlailla kuvia maisemista ja Alecista. Eikä hymy Lilyn huulilla ollut lainkaan hyytymään päin.
Kuten Lily oli aavistellut, tuuli oli ollut ikävän kirpeä ja viileä. Onneksi he olivat pukeutuneet lämpimästi, joten vain poskenpäät ja nenät joutuivat koville.

Gertrude oli yhä takapiruna ja tarkkaili Alecin ja Lilyn menemisiä kaikkialle. Hänen suunnitelmansa piti; hän ei aikonut päästää Alecia enää silmistään.

Lily oli oikeasti hyvin hämmästänyt, kun aurinko alkoi laskea. Olivatko he oikeasti olleet koko päivän liikkeellä? Eiväthän he olleet käyneet kuin Eiffel-tornissa, käyneet ihastelemassa maalauksia parissa museossa, kävelleen Pariisin kauniita pieniä katuja pitkin käsikädessä, käyneet kahlaamassa kaikenmaailman kauppoja läpi ja nauttineet toistensa seurasta. Ja päiväkö muka oli jo loppumaan päin, eikä!
"Niin kaunista.." Lily totesi huumaantuneena, kun katseli auringonlaskua Seine-joen varrella olevalta penkiltä, johon he olivat Alecin kanssa asettuneet. Naisen silmät tuikkivat onnellisuudesta ja innostuneisuudesta, kun hän katseli auringonlaskua lumoutuneena. Hän päätti napata pari kuvaa siitä ja sitten kuvauskohteeksi päätyi taas Alec, yllätys yllätys. "Hymyile!" neito nauroi ja nappasi nyt yhteiskuvan heistä. Sen jälkeen hän painoi päänsä Alecin olkaa vasten ja huokaisi tyytyväisyydestä. Hän oli tarttunut miehen käteen kiinni (oikeastaan Lily ei ollut irrottanut päivän aikana kuin pariin kertaan otteensa Alecin kädestä) ja rutisti sitä tiukasti.